Tunnelmallista Joulua!

Oikein mukavaa joulunaikaa kaikille, jotka tämä blogi tavoittaa! Me aloitamme pakkaamisen, ja lähdemme Hakin kanssa Kajaaniin joulunviettoon! Päivityksiin tulee tauko, mutta palaamme tänne joulun jälkeen kuulumisten ja toivon mukaan uudella kameralla otettujen entistä parempien kuvien kera..! Nauttikaamme joulurauhasta!

Kirjallinen yöpöytä: Tuija Lehtinen, Suklaapolkuja
Tuija Lehtisen romaanilla on herkullinen nimi, ja ihan mukavaa luettavaakin se oli. Ihmissuhdekoukeroita, vaihtelevaa säätä, uusperheongelmia ja onnellinen loppu... Minua vain vähän jo vaivaa, että Tuija Lehtisellä on Tuhkimo-syndrooma: liian monessa kirjassa vilahtelevat kadonneet kengät ja muut Tuhkimo-sadun elementit. Se on mitä ilmeisimmin lempisatu, minullekin, mutta liikaa on liikaa. Kirja on kuitenkin helppoa ja iloista luettavaa, aitoa viihdettä.

Vakava tonttu

Perjantaina menin töistä suoraan kirkolle. Siellä vietettiin alueemme perhepäivähoidon joulujuhlaa! Minua jännitti jo valmiiksi ihan valtavasti - ajatella, Hakin ensimmäinen joulujuhlaesiintyminen! Kirkon edessä minua odottelivatkin jo Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä ja Hakin sisko, joka hänkin ennätti Tampereelta tähän suureen tapahtumaan! Salissa lapset hoitajineen olivat jo jouluisissa asuissa kokoontuneina esiintymispaikkaan, ja vanhemmat säntäilivät kameroineen kuvaamassa. Ja pitihän minunkin kaivaa kamerani laukusta ja päästä ikuistamaan tonttu-Hakkia!

Hakkia ei tonttujoukon mukana juurikaan hymyilyttänyt, sillä outo tilanne oli mitä ilmeisimmin vakava paikka. Menin kameroineni niin lähelle, että Hakki tunnisti minut. Ja jäin sitten seisomaan sellaiselle etäisyydelle, että Hakki pystyi minut näkemään. Ajattelin, että hän saisi turvaa äitinsä läsnäolosta. Mutta mitenkäs kävi.. Ennen esityksen alkua kilisi yksi tonttu pois joukosta itkun kanssa, ja säntäsi äitinsä syliin... Hmmm.... Äiti ja hänen valokuvausintonsa..!

Hakki kyllä yritti palata ryhmänsä luo, mutta itku tuli taas. Hän huusi sali kaikuen "PAAAAA"ta, mikä on hänen oma turvariepunsa alias äidin yöpaita. Tässä tilanteessa oli paras vinkata, että tulepas vain pois, sillä toiset yritti sentään laulaa.

Minä sain moitteet Hänen Aurikoisen Korkeutensä Isältä valokuvausinnostani. Hakki olisi saattanut pysyä tonttujoukkonsa mukana, jos en olisi vienyt naamaani hänen eteensä. Hoitaja totesi, että mahdollisesti näin oli... Velloin syyllisyydessä. Mutta kuulin sitten, että usein nämä 2-vuotiaat vielä lähtevät nostelemaan kesken esityksen vanhempiensa luo.

Mutta ei niin pahaa että ei jotain hyvääkin! Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä maksoi minulle yli puolet uuden kameran hinnasta. Tässä kamerassa on parempi zoomi, mikä mahdollistaa kuvaamisen vähän kauempaankin... Ja kuten alakuvasta näkyy, kyllä mehu- ja piparihetken jälkeen oli Hakillakin hyvin hauskaa! Jännittävä joulujuhla kaikenkaikkiaan!

Juhlallisuuksia

Nyt on juhlittu! Hakin 2-vuotispäiviä on vietetty kolmeen eri otteeseen, ja meillä on kotona runsain mitoin maallista omaisuutta itselleen kerännyt iloinen taapero. Juhlaputken avasi kummitäti, jonka kanssa kahvittelimme (tosiasiassa "teeittelimme", mutta sana ei vaikuta vielä vakiintunelta suomeen kieleen...) lomaviikollani Hakin syntymäpäivän hengessä. Hakki sai lahjaksi hienon Muumi-collegepuvun ja Pienen ajoneuvokirjan. Itse sankari tuijotti välillä myös videota äidin ja kummitädin parantaessa kiivasti maailmaa teepöydän ääressä... Kummitätiä on tavattu kiireistä huolimatta sen verran usein, että Hakille kummitäti on ihan tuttu tapaus. Hyvä näin, kun esimerkiksi molemmat isovanhemmat asuvat kohtuullisen kaukana. Tämän postauksen ensimmäinen ja toinen kuva ovatkin kummitädin käsialaa.

Oikean syntymypäivän aattona meille saapui Hakin eno avovaimonsa kanssa. Nyt Hakki sai lahjaksi työkalupakin! Tämä on ollut hyvin mieleinen lahja, ja varusteisiin kuuluu jopa patterikäyttöinen pora. Porata voi esimerkiksi omaa mahaansa, mikä aiheuttaa poraajassa hersyvän naurun säestämää kutinaa. Tongeilla voi puolestaan puristella nenää, mikä saa puheeseen mukavan tukkoisen vivahteen....

Varsinaisena syntymäpäivänä matkustettiin Tampereen mummolaan, missä Hakin mummu järjesti juhlat Tampereen seudun sukulaisille. Näin ihanasti järjestelyt toimivat myös viime vuonna, mikä on minulle suuri helpotus - en ole mikään hyvä järjestelemään isoja juhlia. Tampereella vieraina mummun ja papan luona olivat Hakin kolme sisarusta sekä setä vaimonsa ja Hakin kahden serkun kanssa.

Hakille oli juhliin leivottu oma kakku, jonka päällä oli puhallettavana kaksi kynttilää. Puhaltaminen sujui jo kokemuksella, tätä oli kotona harjoiteltu...

Itse kakku ei Hakille jostain kumman syystä maistunut vaan hän halusi hamstrata pipareita. Piparit vaikuttavat nyt olevankin varsinainen joulunalusajan herkku.

Ja lahjojahan Hakki sai taas runsain mitoin. Kuvassa on hauska eläinten ääniä opettava "kone", ja paketeista löytyivät myös siskojen hankkima college-pusero ja sedän perheen antamat kolme kuvakirjaa, sukat ja Dublo-paketti! Serkuilta Hakki myös peri jo käytöstä pois jääneen Stiga-rattikelkan. Mikäs oli päivänsankarin sitten tyytyväisenä kiikkuessa!

Todettakoon vielä, että lahjamäärää kartuttivat myös äiti ja isä. Isä hankki leikkiratin, äiti pari kirjaa ja Pingu-dvd:n... Ja Kajaanin isovanhemmat lähettivät vaatteita ja kartuttivat Hakin pankkitiliä. Tämä on nyt ollut kertakaikkisen ylenpalttista. Mutta kiitos kaikille. Tavara ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan se, että Hakki on saanut todella huomata, että hän on tärkeä ja pidetty niin monella taholla. Ympärillämme on paljon välittäviä ihmisiä.

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Pilvilinna joka romahti
Nyt on Stieg Larssonin trilogia luettu, ja olo tuntuu vähän tyhjältä. Noin hienon kokonaisuuden jälkeen menee varmasti kauan, että kohdalle tulee mitään vähänkään vastaavaa. Olen jo vuokrannut ensimmäisestä osasta (Miehet jotka vihaavat naisia) tehdyn dvd:n, ja käynyt elokuvissa katsomassa toisen osan (Tyttö joka leikki tulella) filmatisoinnin Hakin kummitädin kanssa. Viimeisestä osasta tehty leffa tulee teattereihin jo ensi vuoden alussa, ja aiomme mennä katsomaan senkin. Elokuvat eivät ole kirjojen vertaisia, mutta täyttävät tyhjää oloa. Stieg Larssonin trilogia oli upeaa luettavaa viimeiseen kirjaan saakka. Viimeinen kirja sitoi hienosti kaiken tapahtuneen yhteen, ja tuomitsi roistot..

Picassoa pienestä pitäen

Olen ollut tämän viikon lomalla, ja Hakki oli tästä syystä poissa hoidosta neljä päivää. Tänään hän meni kuitenkin ryhmikseensä päästäkseen osallistumaan muskariin, ja toinen hyvin merkittävä syy tässä oli se, että äidin piti päästä jouluostoksille..! Lomaviikon huipennuksena kävimme eilen Ateneumissa tutustumassa Pablo Picasso -näyttelyyn. Tämä oli kyllä vähän sellainen "pakko nähdä" -juttu, onhan se uskomatonta, että Helsinkiin on rahdattu mahdoton määrä Pablo Picasson alkuperäisiä teoksia!

Koska olin liikkeellä Hakin kanssa, täytyi taiteesta nauttia ns. "pähkinänkuoressa". Pitempiaikainen taivastelu yhden taulun edessä oli unohdettava, ja edettävä nopeasti kohteesta toiseen. Kyllä Hakkiakin taulut kiinnostivat, ja rattaista kuului välillä selviä kommentteja. "Lintu", hän totesi kyyhkystaulun edessä, mutta koska kyseessä oli juuri Picasson näyttely, ei Hakilla löytynyt sanoja ihan kaikkiin kuvaelmiin. Eikä kyllä äitikään olisi aina tiennyt, mitä kuva esittää, ellei olisi lukenut kuvan viereen kiinnitetystä lunttilapusta... Näyttelyä oli useammassa kerroksessa, ja Hakista oli hyvin hauskaa, että siirryimme vähän väliä kerroksesta toiseen hissillä. Hissi on tällä hetkellä kiinnostava juttu.

Picasson näyttelyn yhteyteen oli myös tehty Helsingin Sanomien toimesta ns. Picasson olohuone, jossa pystyi lapsen kanssa tutustumaan sinne rakennettuihin teoksiin vähän konkreettisemmin... Tämän postauksen kuvat ovat juuri tästä Picasson olohuoneesta. Kiipeily oli kielletty, mutta sallittu kuitenkin pienimuotoisesti vanhemman valvovan silmän alla.

Ateneumin kirjakaupasta löytyi muuten Hakille ensi vuodeksi Myyrä-seinäkalenteri! Tosi hieno. Kalenterin koko oli vain lähes puoli metriä kanttiinsa, joten kotiinkuljetus osoittautui hieman hankalaksi. Mutta siitäkin selvittiin!

Niin kivaa kuin nyt lomaviikolla onkin ollut puuhata Hakin kanssa kaikenlaista, niin pakko se on todeta, että enää en haluaisi olla vain kotona. Haluan myös käydä töissä. Hakin uhmaikä on edelleen pahentunut, ja meillä heitellään tavaroita, läpsitään ja saadaan loputtoman tuntuisia itkuraivareita, jotka alkavat jostain täysin mitättömästä syystä kuten väärällä tavalla puuroon sekoitetusta luumusoseesta. Vaikka töissä on kiirettä ja omat hankaluutensa, on kuitenkin mukavaa, että siellä ihmiset osaavat laittaa itse oman peukalonsa rukkaseen, huolehtivat omatoimisesti henkilökohtaisesta hygieniastaan, eivät räiski vettä keittiössä eivätkä wc:ssä, eivät heittele kansioita, kyniä yms. pitkin lattioita, eivät pyri ajamaan mopolla päällesi, eivät heittäydy kuuroksi kun puhut.. jne.. jne.. Nykyään Hakki ei tee oikeastaan mitään vapaaehtoisesti ja sovulla, vaan aina hänet on otettava pienellä pakolla puettavaksi, vaipanvaihtoon ja ruokapöytään. Se on välillä vähän väsyttävää. Olen kuullut, että uhmaiän jälkeen olisi luvassa "kiltti vaihe". Sitä odotellessa.

Tämä oli muuten sadas postaukseni. Blogin pitämisestä on näköjään tullut suorastaan vakava harrastus!

Tukka kuntoon parturissa

Näin 2-vuotissynttärin kynnyksellä päätin laitattaa Hakin hiukset kuntoon oikein parturissa. Minä olen kerran saksinut Hakin tukkaa itse, mutta nyt päätin, että Hakki pääsee oikein parturiin. Ensimmäistä kertaa elämässään. Yritin netistä hakea lapsille soveltuvaa parturia, ja päädyin Tikkkurilassa sijaitsevaan Pinniet-parturi-kampaamoon. Heillä on kampaamotilojen yhteydessä jopa leikkihuone.

Kun työnsin rattaat parturin ovesta sisään, alkoi itku. Paikka näytti Hakista mitä ilmeisimmin oudolta, ja hän aavisteli pahaa.... Minäkin huolestuin, sillä mieleeni tuli väkisinkin ensimmäinen käyntimme hammaslääkärissä suuhygienistillä, missä koko käyntiä säesti valtaisa huuto. Suuhygienisti sai kurkattua suuhun vain siitä syystä, että suu oli karjumisen vuoksi isosti ammollaan, muuten roikuttiin tiukasti kiinni äidissä. Vaikka tämä ei ollutkaan minulta ja Hakilta oikein nappisuoritus, olin silti pettynyt suuhygienistin käytökseen. Nainen pyöritteli silmiään, eikä me saatu edes sitä hammasharjaa, mikä muille on annettu ensimmäisen käynnin yhteydessä. Ja sen silmien pyörittelyn olisi nyt voinut hoitaa edes minulta salassa!

Parturissa minä riisuin Hakin ja siirryimme leikkitilaan. Hakki sai olla sylissäni, kuten hän halusi, ja hänelle näytettiin leluja, jotka eivät kyllä vielä tässä vaiheessa isommin kiinnostaneet. Itku jatkui. Parturi Miia alkoi varovasti kammata Hakin tukkaa ja siirtyi saksiin. Me ei edes yritetty siirtyä oikeaan parturin tuoliin, vaan koko hiustenleikkuu tapahtui leikkitilassa äidin sylissä. Ja kun hiukset oli leikattu, oli itkuisuuskin ohi, ja lelut alkoivat kiinnostaa. Ja katsokaas kuvaa, eikös ole hieno pikkupojan tukka! Takana näkyy Pinnietin leikkitila.

Miia oli hyvin tilanteen tasalla, ja uhkaavasta alusta huolimatta meillä oli onnistunut ja mukava käynti parturissa. On hienoa saada hyvää palvelua, ja tästä kokemuksesta maksoin mielelläni 15 e. Tarrakin tuli kaupan päälle...

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, G niin kuin gangsteri
Sue Graftonin aakkosdekkarit OVAT hyvää luettavaa. Mutta Stieg Larssonin kirjan jälkeen lukukokemus tuntui paikoitellen lattealta, vaikka tätä dekkaria lukiessa tuli jopa naurettua ääneen, mitä tapahtuu kirjojen äärellä aika harvoin. G-aakkosdekkarissa Kinseyn jäljillä on palkkamurhaaja, ja hän joutuu hakemaan itselleen suojelusta toiselta yksityisetsivältä, mikä selittänee kirjan alkuperäisen nimen, G is for Gumshoe. Kumikengistä ei siis ole kyse, vaan sanakirjan mukaan "gumshoe" on salapoliisia tarkoittava slangisana. Kinseyllä siis on itselläänkin tukala tilanne hänen selvittäessään samalla vanhan naisen katoamistapausta.

Tiesitkö muuten, kuinka tekaiset itsellesi kuulosuojaimet korvatulppien puuttuessa? Tunget sukat rintaliivien molempiin kuppeihin, laitat liivit päähäsi asettaen kupit korvien kohdalle, ja sidot nauhat leuan alta kiinni. No, myönnettävä on, että tämä niksi ei toiminut kovin hyvin tässä kirjassakaan... Kirja oli leppoisaa ja hauskaa luettavaa, ja tuntui myös mukavalta, että Kinseyllä oli pientä romanssin tynkääkin. Kinsey Millhonen on kyllä tosi mukava yksityisetsivä.

Pingu.. pingu!

Tämä on vielä melkoisen uusi juttu meillä, mutta nykyään jokapäiväinen: Hakki on löytänyt television lumovoiman! Tai lähinnä videoiden lumovoiman - meillä pyörii Pingu, Myyrä ja Nalle Puh. Pitkään oli niin, että Hakin TV:stä katsomat ohjelmat olivat lähinnä pätkiä Täydellisistä naisista, Housesta, Mentalistista, Talentista... - toisin sanoen ohjelmista, joiden tallennuksilla Hakin vanhemmat viihdyttivät itseään. Mutta nyt meillä vaaditaan "pipiä" eli ystäväämme pingviiniä estraadille joka päivä, ja minä yritän käyttää tilanteen hyödykseni palkitsemisen kautta: "Pingu lähtee heti pyörimään, kun olet syönyt kiltisti /vaippa on vaihdettu...!"

Olen joutunut jo miettimään, minkä verran televisiota voi noin pieni lapsi katsoa päivässä. TV:n katselu on mukavaa puuhaa hoitopäivästä väsyneelle Hakille, mutta pitäähän sitä nyt muutakin tehdä. TV:n katseluun liittyy tällä hetkellä myös jonkinmoinen uutuuden viehätys. Ja kieltämättä esimerkiksi ruoanlaitto on helpompaa, kun Hakki viihtyy TV:n ääressä. Väittäisin kuitenkin, että Hakki nauttii kirjoista enemmän kuin videoista. Kirjojen luku on myös yleensä sosiaalinen tapahtuma, sillä Hakki kyselee kovasti kirjojen kuvista. Ja minustakin on mukavaa katsella Hakin kanssa kirjoja, kun taas Pingu käy välillä suorastaan hermoon. Joku masokisti oli muuten laittanut puhelimensa soittoääneksi Pingun tunnarin, kuulin yksi päivä lounaalla. Huh huh!

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Tyttö joka leikki tulella
Heti perään ensimmäisen osan jälkeen tartuin Stieg Larssonin trilogian toiseen kirjaan. Tämäkin kirja on aivan mielettömän hyvä, mutta paikoitellen hyvinkin raaka. Hetkittäin jouduin siirtämään kirjan syrjään väkivaltavyöryn vuoksi, mutta kauaa siitä ei koskaan malttanut pysyä irti. Kirja toden totta tempaisi mukaansa, ja päähenkilö Lisbeth on peppipitkätossumainen, yllättävä ja ristiriitainen sankaritar, jota lukija tahtoo ymmärtää. Mutta ymmärtäisikö hän kohdatessaan vastaavan ihmisen todellisessa elämässä? Tämän kirjan jälkeen en jatkanut suoraan kolmannella osalla vaan päätin henkäistä hetken. Mutta jo nyt sormet syyhyävät trilogian päättävän kirjan suuntaan..!

Rokotettu!

Olen yrittänyt kovasti olla rauhallisella mielellä, vaikka tämä possuflunssa nyt jyllää sekä lehdissä että pääkaupunkiseudulla. Sen päätin kuitenkin varsin nopeasti, että Hakki saa rokotuksen, kun hänen vuoronsa koittaa. En yksinkertaisesti uskaltaisi olla ottamatta rokotusta, vaikka toki rokotteestakin voi olla haittansa, ja toinen ongelma on se, ehtiikö se edes suojata epidemialta.

Alle 3-vuotiaiden rokotukset alkoivat Helsingissä maanantaina, ja eilen aamulla me menimme Hakin kanssa oman neuvolamme rokotusjonoon. Olin pyytänyt esimieheltäni lupaa tulla myöhässä töihin, ja mietin jo, ehdinkö työpaikalle koko päivänä. Olimme Hakin kanssa neuvolalla noin vartin yli kahdeksan aamulla, ja jo yhdeksältä olimme istuneet odotushuoneessa myös rokotuksen jälkeisen 20 minuutin varoajan! Eli homma hoitui varsin mitättömällä jonottamisella ja tosi mukavasti! En sano kivuttomasti, sillä kyllä Hakki parkui, mutta lopetti, kun kuuli olevansa erittäin reipas poika... Nyt vain toivotaan, että tauti ei iske seuraavan kahden viikon aikana, kun rokotus ei ole vielä saavuttanut täyttä tehoaan.

Hakkihan on ollut erittäin vähän sairaana. Hoidosta olemme olleet toistaiseksi poissa kuumeen takia vain yhden päivän. Minä en ole muuten koskaan mitannut Hakilta kuumetta... Meillä on digitaalinen kuumemittari, mutta ei korvakuumemittaria, ja olen ymmärtänyt, että luotettavan tuloksen saamiseksi kuumemittari pitäisi tuikata Hakin perään. Siihen minulla on varsin suuri kynnys. Yleensä kuumeen kyllä havaitsee ilman mittariakin, mutta pelkään pahoin, että vielä se mittaaminenkin tulee ajankohtaiseksi. Hakki-ystävällisiä kuumeenmittausvinkkejä otetaan mielellään vastaan...

Pieni kulttuuriretki

Minulla oli perjantaina lomapäivä, ja teimme silloin Hakin kanssa pienen kulttuuriretken Annantaloon, joka on lasten ja nuorten taidetalo Helsingin keskustassa. Eipäs oltu aiemmin siellä käytykään. Ohjelmistossa oli tuolloin Naperokino, jossa esitettiin lyhytelokuvia lähinnä 0 -3 -vuotiaille lapsille. Minulla oli kyllä lähtemiseen pieni varaus. Jos Hakilla olisi ollut ns. "huono aamu", eli rankkaa vääntöä olisi jouduttu käymään aamupuurosta, pukemisesta, rattaisiin menemisestä yms., niin olisin voinut jättää retken sikseen. Mutta Hakkipa käyttäytyi hienosti. En sitten tiedä, ymmärsikö hän jo tämän palkitsemisen "Jos olet kunnolla, mennään junalla kaupunkiin katsomaan Myyrä-elokuvaa..."

Lyhytelokuvia Hakki ei jaksanut kovin pitkään katsoa. Ei vaikka se tuttu Myyräkin ilmaantui valkokankaalle. Annantalossa oli kuitenkin myös Pablo Picasson henkeen rakennettu installaatio, johon lapset pääsivät tutustumaan oikein lähemminkin. Tämä miellytti Hakkia, samoin kahvion leikkipaikka.

Tämä oli oikein mukava pieni retki. Ei mitään ihmeellistä, mutta jotain vaihtelua kummallekin. Hakki ei temppuillut eikä äitilläkkään pinna kiristynyt... Jäi niin hyvä mieli tästä käynnistä!

Isänpäivää juhlimassa

Isänpäiväviikonloppuna kävimme jo lauantaina yhdessä oikein ravintolassa syömässä. Koska lasten leikkipaikalla on ravintolan valinnassa nykyisellään kohtuullisen suuri merkitys, kiersi keskustelu linjalla Rosso - ABC - Chicos... Mutta loppujen lopuksi ketjuravintolat saivat jäädä, me menimme Mummolaan! Mummola on lapsiystävällinen ravintola Tikkurilassa. Ravintolan sisustus on todellakin mummolahenkinen, leikkipaikka riittävä ja asiakaskuntaan kuuluu paljon lapsia. En todellakaan suosittele tätä paikkaa romanttisen, kahdenkeskisen illan viettoon... Ruoka oli ihan hyvää, mutta kun Hakki ei malttanut viipyä ruokapöydässä kuin hetkisen, niin oma syöminen tahtoi kääntyä hotkimiseksi ja leikkipaikalle vilkuiluksi. Jompi kumpi vanhemmista oli yleensä Hakin perässä "jaloittelemassa". Että näin sitä vietettiin juhlapäivää koko perheen voimalla..!

Söin muuten ruuaksi sekä voissa paistettuja muikkuja että isoäidin lihapullia. Jälkimmäinen oli Hakin annos, jota hän hädin tuskin maisteli. Edellisenä päivänä Hakki oli ollut ensimmäistä kertaa koko syksynä sairauden takia (kuumetta) poissa hoidosta, joten ehkä tämäkin vähän verotti ruokahaluja. Mutta muutenkin meillä on viime ajat tuo ruokailu kääntynyt jälleen kerran pelleilyn puolelle. Välillä ehti jo mennä paremmin.

Ryhmiksessä oli askarreltu myös isänpäiväkortit. Hakin osuus kortissa taisi olla se, että hän vastahakoisesti oli antanut käyttää kättään leimasimena... Mutta kyllä se hieno kortti oli! Hakki on tällä haavaa muutenkin hyvin paljon isänpoikaa, äiti ei enää kelpaa oikein mihinkään. Nykyään sentään osataan sanoa sana "äiti", mikä on ihan kohtuullista, kun sanavarastoon kuuluvat jo myös sanat "susi", "gnu", "pöllö", "sammakko", "kynttilä" ja "poro". Kaikki sanat eivät tosin välttämättä aukene jokaiselle kuulijalle saman tien, sammakkokin on nimittäin "pappa", mikä tarkoittaa myös vaippaa ja tottakai pappaa. Kynttilä on "kikau", peitto on "pepo" ja paita "pa". Mutta "isä" tulee selvästi ja kuuluvasti noin sata kertaa päivässä!

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Miehet jotka vihaavat naisia
Ostin Kirjamessuilta itselleni Stieg Larssonin trilogian pokkareina. Ja nyt on ensimmäinen kirja luettu. Aivan MIELETTÖMÄN hyvä kirja. Kertakaikkiaan. Hetkittäin tarina äityi ehkä vähän turhan mielikuvitukselliseksi, mutta tämä oli paras lukemani kirja pitkään aikaan. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jännittäviä tapahtumia, loistavaa kerrontaa. Mitäs muuta dekkareiden ystävä voisi vaatia?

Hui kauhistus

Kun viime perjantaina menin hakemaan Hakkia hoidosta, sain huomata, että ryhmisläiset olivat juhlineet Halloweeniä: lapset kirmasivat pihalla hurjissa kasvomaalauksissa! Hakilla oli kuitenkin kasvot tutut ja maalittomat, hän ei ollut halunnut itselleen Halloween-taidetta. Mutta välipalalla tarjoiltu HAAMUKAKKU oli saanut Hakin vakavaksi, hän oli nauttinut kakkupalastaan täysin hiljaa ja hartaasti. Oli mitä ilmeisimmin ollut HYVÄÄ!

On kyllä tosi hauskaa, että päivähoidossa halutaan ja jaksetaan tehdä lasten kanssa tuollaisia yhteisiä tempauksia. Itse vierastan vielä Halloween-juhlintaa, ja kotona emme siis kovertaneet kurpitsaa lyhdyksi emmekä muutenkaan "hurjailleet". Ehkä joskus muutaman vuoden päästä sitten...

Mutta sen verran päätin nyt itsekin toimia Halloween-henkeen, että liitän blogiin kaksi "kauheaa" kuvaa. Toisessa Hakki haamuilee yöpaidan kanssa, toisessa on tukka jokseenkin pahassa jamassa.. Pitäisiköhän käyttää hoitoainetta..?

Kirjallinen yöpöytä: Diana Gabaldon, Matkantekijä
Olen edennyt historiallisten tiiliskiviromaanien lukemisessa kolmanteen osaan. Sarjaan hurahtanut äitini on parhaillaan kuudennen ja viimeisen kirjan kimpussa. Jonkin verran kerronnassa on mielestäni pitkittämisen makua, ja päätinkin lukiessani, että neljännen osan kanssa saa mennä ilman muuta jonnekin ensi vuoteen. Tässä kirjassa liikutaan paljon merillä, ja tapahtumiin liittyy merirosvoja, jalokiviä, orjakauppaa ja toki myös tuttuun tapaan rakkautta ja suurta ystävyyttä. Melkoinen cocktail. Kirja on hyvä, mutta liika on liikaa, ja nyt pidän näistä tauon.

"Töihin lepäämään" ja kadonnut oma aika

Olin viikon lomalla. Ja Hakki oli poissa hoidosta viidestä arkipäivästä neljä päivää, sillä yhtenä päivänä halusin ihan itsekseni Kirjamessuille, ja Hakilla oli ryhmiksessään tuolloin muskari. Oli toki mukavaa olla Hakin kanssa kotona. Mutta kun ajattelen sitä elokuista töiden aloitusta, niin enpä olisi silloin uskonut, että koskaan kuvittelisin meneväni "töihin lepäämään". Nyt tällainen ajatus kieltämättä livahti hetkittäin mieleen.

Paljon on tietenkin muuttunut sitten elokuun. Tuolloin Hakilla ei vielä ollut uhmaikä päällä siinä mittakaavassa kuin nyt. Tällä hetkellä yksi rukkasen pukeminen voi muodostua hermoja raastavaksi tahtojen taisteluksi, ja pahimmillaan voi kestää puoli tuntia, ennen kuin Hakki on ulkoiluvarustuksessa. Elokuussa oli myös vielä kesäiset kelit, lomaviikolla oli märkää ja sateista, mikä tarkoitti aina ulos lähtiessä melkoista arsenaalia vaatteita. Ensin lämpimästi päälle, ja sitten vielä suojavarustus - hohhoijaa... Hakilla sattui myös lomaviikolla olemaan vatsa löysällä, ja nuhassakin (joka kuulemani mukaan kestää syksystä kevääseen...) oli tulviva vaihe. Huuhtelin siis kakkavaippoja ja pyyhin räkää ikään kuin lomalaisen ekstra bonus -tahdilla. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä oli myös poissa kuvioista useamman päivän, ja näin ollen Neiti Koiran ulkoilutarpeet olivat yksistään minun kontollani. Hetkittäin tuntui, että nyt katkeaa kamelin selkä. Lomailu voi olla rankkaa!

Paluu "töihin lepäämään" ei sekään ollut niin auvoista. Työpaikallani on todella paha syksy meneillään, ja loma kostautui saman tien. Minä "kaukaa viisana" jätin tälle syksylle kolme viikkoa lomaa, ja ne on pidettävä vuoden loppuun mennessä tai menetän lomapäiväni, joten lisää lomailua on kyllä luvassa..! Pitää vain selvitä myös töistä.

Oma aikakin on kummallisesti kadonnut. Minulla on ollut tapana iltaisin Hakin nukahdettua lukea kirjaa, päivittää blogia, kirjoitella sähköpostia - tämä on nyt jäänyt Hänen Aurinkoisen Korkeutensa nukkumiskäytäntöjen vuoksi. Hakki nukahtaa isoon sänkyyn, oma sänky on täysin turha kaluste. Ja kun laittaudumme yhdessä nukkumaan, käy minulle köpelösti: minäkin nukahdan. En yksinkertaisesti jaksa nousta enää viettämään kaivattua omaa aikaa, vaan siirryn unten maille Hakin vanavedessä. Herään yleensä aikaisin, koska pyrin menemään seitsemäksi töihin, joten kait nämä aamut sitten painavat, mutta tylsä käytäntö tämä kyllä on! Joskus olen varastanut työpaikalla rauhallisia hetkiä blogille tai sähköposteille, mutta nyt työmäärä ei ole antanut siihenkään myöten. Olen jumissa.

Nyt kirjoitan tätä viikko sitten aloittamaani postausta kello kolme yöllä. Heräsin saamatta unta, ja päätin kirjoittaa jutun loppuun, johon olinkin ehtinyt hahmotella vain otsikon ja liittää kuvat Hakin haravoinnista. Hakki teki nimittäin isänsä kanssa pihatöitä, ja oli suureksi avuksi..?

Taidan palata nyt nukkumaan kääntyilevän Hakin viereen. Hakki on lämpöinen ja tuhisee, maailmassa taitaa siis olla kaikki hyvin. Ja omaa aikaakin löytyi! ;o)

Huimalan valloitus

Tänä aamuna nukuimme pitkään. Yli kahdeksaan. Eilinen käynti Huimalassa väsytti yhden jos toisenkin. Ystävättäreni tuli meille kylään 8-vuotiaan poikansa kanssa, ja päätimme tehdä nelistään jotain mukavaa. Linnanmäen Valokarnevaalit olisivat olleet yksi kiinnostava kohde, mutta sateinen ja kolea sää sai miettimään muita vaihtoehtoja. Ja Espoossa sijaitseva seikkailuhalli Huimala osoittautui kyllä hyväksi valinnaksi!

Huimalassa oli oma alueensa alle 5-vuotiaille, ja tiemme erkanivatkin ystävättärestäni ja hänen pojastaan joksikin aikaa. Pienten alue oli yllättävän iso, ja sieltä löytyi trampoliineja, polkupyöriä ja potkulautoja, palikoita, liukumäkiä, pallomeri, pieniä taloja...

Hakki osaa jo polkea kolmipyöräisellä, on harjoitellut kotona pihalla naapurin Allun vanhalla pyörällä. Vaikuttaa kyllä vielä siltä, että taaksepäin polkeminen sujuu paremmin kuin eteenpäin meneminen, ja ohjaamisessa on vähän enemmänkin kehittymisen varaa...Pyöräily kuitenkin kiinnostaa kovasti.
Huimalassa pienten lasten pallomeri oli mielestäni U-P-E-A! Pallomeren "rannalla" oli myös liukumäki, ja Hakkikin laski mäkeä pallojen sekaan. Palloissa riitti kahlattavaa.

Yksi monista pienten alueen liukumäistä oli tällainen pehmomäki, hyvin liukas ja hauska. Hakki laskikin tästä useamman kerran.

Kun jätimme pienten alueen, oli myös aika vähän tankata. Erityistilanne vaatii erityisjuomat - se oli pillimehun paikka!

Alla oleva vauhtikuva on vielä pienten alueelta. Tuohon liukumäkeen piti kiivetä verkon kautta, ja hetken Hakki ihmetteli tilannetta, mutta selvitti kuitenkin haasteen.

Isojen alueella kävimme ajamassa sähköautolla ja pompimme yhdessä isolla trampoliinilla. Portaina toimivat pehmoaskelmat olivat myös hauskasti hypyttävä liukumäki, ja kun liukumäet tuntuvat olevan kovasti Hakin mieleen, piti näitäkin portaita laskea useamman kerran.

Pallotykkien teltassa oli kova pallosota koko ajan. Niitä palloja siis tuli kyllä päälle, mutta olivat onneksi pehmeitä. Hakki keräili palloja ja pudotteli niitä palloimuriin. Imuri vei pallot takaisin tykkien ammuksiksi...
Näinkin iso pallo löytyi pieneltä jalkapallokentältä.. Tällä alueella huomasin isien olevan riehaantuneempia kuin lasten, ja sieltä olikin parasta poistua aika nopeasti ihan turvallisuussyistä. Kokonaisuutena Huimala oli kyllä monipuolinen ja hauska paikka, ja uskon, että sinne tulee mentyä toistekin. Henkilökuntaa paikassa oli mielestäni vähänlaisesti, mutta ne henkilöt, joiden kanssa olin tekemisissä, olivat hyvin ystävällisiä. Isojen alueen leikkivälineissä ei ollut ikäsuosituksia, joten itsellä täytyy olla taju siitä, mitä voi tehdä pienen lapsen kanssa ja mitä ei. Pienten alueelle on pääsy kielletty yli 5-vuotiailta huoltajia lukuunottamatta. Ja pienten kanssa oleellista on, että huoltaja on koko ajan mukana touhuissa. Meno on etenkin isojen alueella niin vauhdikasta, että pieni tarvitsee itselleen puskurin ja kilven... Ja näinhän sitä pääsee lapsen varjolla itsekin kokeilemaan kaikenlaista!

Huonoa käytöstä

Kun menin perjantaina hakemaan Hakkia hoidosta, näin hänen käyttäytyvän erittäin ikävästi: Hakki TÖNI pihalla tyttöä, joka työnsi taaperokärryä. Kun ihmettelin käytöstä ääneen, kanteli eräs toinen tyttö Hakin ryhmästä, että Hakkia joudutaan nykyään usein kieltämään juuri tönimisen johdosta. Hän myös kaataa usein ryhmän nuorimman, pienen hädin tuskin 1-vuotiaan tytön, joka arkana ja herkkänä jää tämän jälkeen parkumaan lattialle. Kiva, kiva. Ei tosiaan enää pelkkää suitsutusta kuulu tuolta päivähoidon suunnalta!

Keskustelimme hoitajan kanssa asiasta. Kotona tönimistä ei esiinny, tai toisaalta, ehkä siihen ei ole osannut kiinnittää huomiota, koska aikuiselle Hakin töniminen ei ole mitään. Läpsimistä oli yhteen aikaan hyvinkin paljon, mutta se on nyt vähentynyt ja siitä kiellämmekin aina. Sovimme, että tahoillamme seuraamme tilannetta ja puutumme aina heti asiaan. Toivon mukaan kyseessä on jokin ohimenevä vaihe.

Myös ruokapöydässä Hakki on esittänyt temppujaan. Välipalalla hän olisi halunnut aloittaa suoraan jäätelöstä ja luumuista syömättä ensin leipää. Kun tähän ei oltu suostuttu, oli armas kiltti lapseni paiskannut lautasen lattiaan. Tämän jälkeen hän oli joutunut jäähylle, ja sieltä palattua oli oikea marssijärjestys välipalan nauttimisessa sopinut Hakillekin...

Siirtymistä ulkoa sisälle oli kerran protestoitu heittäytymällä veltoksi, ja Hakki on myös osannut olla pikku häirikkö, kun muita lapsia on tuotu hoitoon. Hänet oli jouduttu istuttamaan syöttötuoliin, että keskustelu toisen lapsen vanhemman kanssa oli luonnistunut. Minulle on sanottukin, että kyllä Hakin kanssa välillä on vähän tekemistä... Kuherruskuukausi päivähoidon kanssa on siis ohi. Mutta edelleen voin sanoa, että olen erinomaisen tyytyväinen hoitopaikkaan. Siellä oikeasti ehditään puuttua näihin valitettaviin temppuiluihin, ja kyllä Hakista hoidossa kovasti tykätään. Hän nyt vain on vähän.. kerkeeväinen?

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, F niin kuin Fowler
Olen edennyt aakkosdekkareissa jo F:ään. Yksityisetsivä Kinsey Millhone joutuu tässä kirjassa selvittelemään kalifornialaisessa pikku kaupungissa kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta murhaa. Tuomittiinko oikea henkilö? Pienen yhteisön salaisuuksia kaivetaan esiin, ja Kinsey selvittää tapauksen. Lukija saa nauttia hienosta dekkarista!

Tämän kirjan lukemiseen liittyy hauska yksityiskohta hyvästä palvelusta. Olin menossa kokoukseen ja söin sitä ennen lounasta Eerikin Pippurissa. Yksin syödessä on mukava lukea samalla, mutta tämä pokkarimallinen dekkari ei oikein tahtonut pysyä auki. Tarjoilija oli mitä ilmeisimmin tarkkaillut vaikeaa tilannetta ja kiikutti paikalle ylimääräisen veitsen saatesanoilla, että "Laita tämä kirjan päälle, pysyy paremmin auki". Toimi hyvin!

Pyhäpäivä

Tänään mikkelinpäivänä eli enkelien päivänä järjestettiin useissa Helsingin seurakunnan kirkoissa perheille suunnattuja jumalanpalveluksia. Kun nyt olen Hakin puolesta tehnyt sen ratkaisun, että häntä ei ole kastettu, niin sen verran täytyy mielestäni kristillisyyttä hänenkin elämään saada, että kävisimme joskus yhdessä kirkossa... Tänään se sitten tapahtui ensimmäisen kerran.. Jos vaikka kerran pari vuodessa jatkossa?

Hakki ei luonnollisestikaan jaksanut istua paikoillaan penkissä vaan ujuttautui käytävälle. Jonkin verran kävimme myös kirkon takaosassa hiljaisesti messun aikana kävelemässä, mutta kokonaisuutena kaikki meni tosi hienosti. Pientä kailotusta tuli välillä, ja enemmänkin ilmehtimistä kanssaihmisille, mutta kun tietää, mihin kaikkeen Hakki kykenee, niin tämä oli kyllä nappisuoritus. Virsikirjoja ei paiskattu menemään eikä myöskään omaa päätä lyöty lattiaan kiukuspäissään.
Kiukustumiseen ei kyllä ollut reissun aikana aihettakaan. Ja enkelien päivän jumalanpalveluksen päätteeksi juotiin myös kirkkokahvit, mikä tarkoitti Hakin kohdalla miellyttävästi mehua ja vohveleita. Että näin meillä vietettiin pyhäpäivää! Uskomatonta..!

Mutta on me viikonlopun aikana myös ulkoiltu syyssäässä. Kävimme viidensadan metrin mittaisella kuntopolulla - Hakkia piti kantaa loppumatka. Hän oli tietty mutkineen jo kävellyt tuplasti sen minkä minä!
Kirjallinen yöpöytä: Jo Nesbo, Lumiukko
Sain työkaveriltani lainaan tämän Nesbon toisiksi uusimman suomennoksen - hänellä on nimittäin kaikki Harry Hole -dekkarit! Tämä oli kyllä todella vetävä kirja, ja saatoin ilahduttavasti todeta, että Harrykin on matkan varrella selvästi kasvanut ihmisenä. Juoni oli melkoinen, mutta tällä kertaa arvasin ennakkoon osan loppuratkaisusta. Se ei kuitenkaan yhtään hälventänyt lukunautintoa. Ei voi kun suositella. Mutta jos Harry Hole on entuudestaan tuntematon, täytyy kyllä lukea ensin edeltävät kirjat. Muutoin tästä ei saa kaikkea irti.

Kuka kukkuu ja missä?

Hakki ei nuku enää pinnasängyssä. Hän havainnollisti äidilleen, kuinka hän pääsee sieltä itse pois, ja koska kiipeämistapaan näytti liittyvän hyvin läheisesti mahdollisuus pudota pää edellä lattiaan, täytyi pinnasängy ottaa pois käytöstä.

Hakilla on nyt jatkettava lasten sänky. Sänky on sijoitettu turvallisesti äidin ja isän sängyn jalkopään ja seinän väliin. Mutta on parasta heti todeta, että ei Hakki oikeastaan nuku sielläkään. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa luemme yhdessä kirjoja isolla sängyllä, ja sen jälkeen Hakin pitäisi siirtyä omaan sänkyyn. Mutta Hakki kertoo sen jo sanoin: "Kukkuu tässä". Hän kaivautuu keskeen ja hymyilee tyytyväisenä.

Minusta on sinänsä mukavaa, että lämpöinen tuhisija nukkuu vieressä. Mutta ongelmaksi on muodostunut se, että Hakki nukkuu hyvin levottomasti. Hän vaeltaa sängyllä päästä päähän, ja asettuu mielellään myös poikittain. Hakin varpaat kasvojen edessä heiluen on Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän täytynyt välilllä todeta, että tässä hän vain kukkuu, ja siirtyä nukkumaan sohvalle. Hakkia on yritetty myös siirtää nukahtamisen jälkeen omaan sänkyyn. Tämä vaikuttaa tilanteeseen ehkä hyvällä onnella muutaman tunnin. Mutta hyvin pian jalkopäästä alkaa mönkiä jokin pieni puoliunessa oleva möyriäinen, joka valtaa itselleen nukkumapaikan. Muut antakoot tilaa.. jota 140 cm leveässä sängyssä ei ole kovin paljon..!

Omassa sängyssä nukkuminen muuttui vaikeaksi aika pian päivähoidon aloittamisen jälkeen. Epäilen, että se liittyy läheisyyden hakemiseen, ja siksi en ole halunnut olla yhtään tiukka tämän asian suhteen. Jos Hakista tuntuu, että hän ei halua nukkua omassa sängyssä, niin sitten hän tulee viereen. Hoitopäivät ovat kuitenkin pienelle pitkiä, ja jos elämää helpottaa se, että koko perhe "kukkuu" samalla sängyllä, niin näin tapahtukoon. Niinkin päin on käynyt, että Hakki on (ehkä vahingossa) siirtynyt oma-aloitteisesti omaan sänkyyn - vieressä on ilmeisesti tullut kuuma - joten kyllä sekin reitti löytyy. Nukkumisasiassa on nyt mielestäni parempi kuunnella Hakin tarpeita eikä vääntää väkisin mitään. Sitä vääntöä kun riittää uhmaikäisen kanssa muissa asioissa ihan tarpeeksi!


Kirjallinen yöpöytä: Dan Brown, Enkelit ja demonit
Mielettömän upeaa Da Vinci -koodia edeltävä Enkelit ja demonit alkoi vähän tahmeasti, mutta vaikuttava kirja se sitten olikin. Kirja liittyy uskonnon ja tieteen välillä koettuun ristiriitaan, ja sen tapahtumat sijoittuvat suurien uskonnollisten taideteosten ja rakennusten äärelle Vatikaaniin. Tästä kirjasta luin muuten parhaan selityksen sille, miksi Jumala, jos hän on armollinen, sallii kuitenkin niin monen pahan koetella ihmisiä. Mutta oli sitten kysymys uskonnosta tai tieteestä, niin kumpikin voi fanaattisella asenteella johtaa tuhoon. Minulle jäi hurjan Vatikaanisssa tapahtuneen pyörityksen jälkeen tunne, että uskonto ja tiede tarvitsevat kumpikin toisiaan. Tiede tarvitsee moraalia, ja uskonto järkeä.

Isän tavat tunnetaan

Nykyään Hakki kaipaa aktiivista tekemistä. Jos rattaissa istuminen ei lukeudu enää suosikkiharrastuksiin, niin eipä myöskään kaupan ostoskärryissä jököttäminen. Autokärry voi tosin muodostaa poikkeuksen... Eilen piipahdimme Hakin kanssa lähikaupassa, ja päätin antaa hänelle ensimmäisen kerran mahdollisuuden työntää ihan itse lasten pieniä ostoskärryjä. Meillä oli niin vähän ostettavaa, että niihin mahtui kaikki. Mutta ei olisi mahtunut, jos Hakki olisi saanut toteuttaa itseään ja lastata kaiken käsille ulottuvan kärryihin.. tästä täytyi hieman keskustella. Kärryjen vauhti meinasi myös välillä yltyä mahdottomaksi, ja toki ne kerran kaatuivat ostoksineen keskelle käytävääkin. Mutta valtavan innostunut ruokakaupassa asioija minulla oli mukana tällä kertaa!

Minulle hauskaksi reissun teki myös se, miten Hakki kommentoi hyllyjen tarjontaa. "Isä", hän kajautti, ja osoitti lenkkimakkarapakettia. Totesin vain, että juu, isä syö kyllä makkaraa, mutta ei nyt osteta sitä. Hakki myös tiesi, että makkara kaipaa palanpainiketta. Juomahyllyjen luona hän taputti sikspäkkiä ja sanoi kuuluvasti "isä". Juu, isä juo kyllä kaljaa, mutta ei nyt osteta sitäkään, oli jälleen äidin rooli evästää.

Kotona kauppareissun jälkeen Hakki käveleksi Franklin-kirjan kanssa. Ehdotin hänelle, että ota kirja ja tule tänne sohvalle äidin kanssa, niin luetaan yhdessä! Hakki pudotti kuvakirjansa lattialle, otti hyllystä Claes Ohlssonin kuvaston, tuli viereeni sohvalle ja alkoi selailla. Hakki toden totta tuntee isänsä tavat..!