Olen ollut tämän viikon lomalla, ja Hakki oli tästä syystä poissa hoidosta neljä päivää. Tänään hän meni kuitenkin ryhmikseensä päästäkseen osallistumaan muskariin, ja toinen hyvin merkittävä syy tässä oli se, että äidin piti päästä jouluostoksille..! Lomaviikon huipennuksena kävimme eilen
Ateneumissa tutustumassa Pablo Picasso -näyttelyyn. Tämä oli kyllä vähän sellainen "pakko nähdä" -juttu, onhan se uskomatonta, että Helsinkiin on rahdattu mahdoton määrä Pablo Picasson alkuperäisiä teoksia!
Koska olin liikkeellä Hakin kanssa, täytyi taiteesta nauttia ns. "pähkinänkuoressa". Pitempiaikainen taivastelu yhden taulun edessä oli unohdettava, ja edettävä nopeasti kohteesta toiseen. Kyllä Hakkiakin taulut kiinnostivat, ja rattaista kuului välillä selviä kommentteja. "Lintu", hän totesi kyyhkystaulun edessä, mutta koska kyseessä oli juuri Picasson näyttely, ei Hakilla löytynyt sanoja ihan kaikkiin kuvaelmiin. Eikä kyllä äitikään olisi aina tiennyt, mitä kuva esittää, ellei olisi lukenut kuvan viereen kiinnitetystä lunttilapusta... Näyttelyä oli useammassa kerroksessa, ja Hakista oli hyvin hauskaa, että siirryimme vähän väliä kerroksesta toiseen hissillä. Hissi on tällä hetkellä kiinnostava juttu.
Picasson näyttelyn yhteyteen oli myös tehty Helsingin Sanomien toimesta ns. Picasson olohuone, jossa pystyi lapsen kanssa tutustumaan sinne rakennettuihin teoksiin vähän konkreettisemmin... Tämän postauksen kuvat ovat juuri tästä Picasson olohuoneesta. Kiipeily oli kielletty, mutta sallittu kuitenkin pienimuotoisesti vanhemman valvovan silmän alla.
Ateneumin kirjakaupasta löytyi muuten Hakille ensi vuodeksi Myyrä-seinäkalenteri! Tosi hieno. Kalenterin koko oli vain lähes puoli metriä kanttiinsa, joten kotiinkuljetus osoittautui hieman hankalaksi. Mutta siitäkin selvittiin!
Niin kivaa kuin nyt lomaviikolla onkin ollut puuhata Hakin kanssa kaikenlaista, niin pakko se on todeta, että enää en haluaisi olla vain kotona. Haluan myös käydä töissä. Hakin uhmaikä on edelleen pahentunut, ja meillä heitellään tavaroita, läpsitään ja saadaan loputtoman tuntuisia itkuraivareita, jotka alkavat jostain täysin mitättömästä syystä kuten väärällä tavalla puuroon sekoitetusta luumusoseesta. Vaikka töissä on kiirettä ja omat hankaluutensa, on kuitenkin mukavaa, että siellä ihmiset osaavat laittaa itse oman peukalonsa rukkaseen, huolehtivat omatoimisesti henkilökohtaisesta hygieniastaan, eivät räiski vettä keittiössä eivätkä wc:ssä, eivät heittele kansioita, kyniä yms. pitkin lattioita, eivät pyri ajamaan mopolla päällesi, eivät heittäydy kuuroksi kun puhut.. jne.. jne.. Nykyään Hakki ei tee oikeastaan mitään vapaaehtoisesti ja sovulla, vaan aina hänet on otettava pienellä pakolla puettavaksi, vaipanvaihtoon ja ruokapöytään. Se on välillä vähän väsyttävää. Olen kuullut, että uhmaiän jälkeen olisi luvassa "kiltti vaihe". Sitä odotellessa.
Tämä oli muuten sadas postaukseni. Blogin pitämisestä on näköjään tullut suorastaan vakava harrastus!
Olen ollut tämän viikon lomalla, ja Hakki oli tästä syystä poissa hoidosta neljä päivää. Tänään hän meni kuitenkin ryhmikseensä päästäkseen osallistumaan muskariin, ja toinen hyvin merkittävä syy tässä oli se, että äidin piti päästä jouluostoksille..! Lomaviikon huipennuksena kävimme eilen Ateneumissa tutustumassa Pablo Picasso -näyttelyyn. Tämä oli kyllä vähän sellainen "pakko nähdä" -juttu, onhan se uskomatonta, että Helsinkiin on rahdattu mahdoton määrä Pablo Picasson alkuperäisiä teoksia!
Koska olin liikkeellä Hakin kanssa, täytyi taiteesta nauttia ns. "pähkinänkuoressa". Pitempiaikainen taivastelu yhden taulun edessä oli unohdettava, ja edettävä nopeasti kohteesta toiseen. Kyllä Hakkiakin taulut kiinnostivat, ja rattaista kuului välillä selviä kommentteja. "Lintu", hän totesi kyyhkystaulun edessä, mutta koska kyseessä oli juuri Picasson näyttely, ei Hakilla löytynyt sanoja ihan kaikkiin kuvaelmiin. Eikä kyllä äitikään olisi aina tiennyt, mitä kuva esittää, ellei olisi lukenut kuvan viereen kiinnitetystä lunttilapusta... Näyttelyä oli useammassa kerroksessa, ja Hakista oli hyvin hauskaa, että siirryimme vähän väliä kerroksesta toiseen hissillä. Hissi on tällä hetkellä kiinnostava juttu.
Picasson näyttelyn yhteyteen oli myös tehty Helsingin Sanomien toimesta ns. Picasson olohuone, jossa pystyi lapsen kanssa tutustumaan sinne rakennettuihin teoksiin vähän konkreettisemmin... Tämän postauksen kuvat ovat juuri tästä Picasson olohuoneesta. Kiipeily oli kielletty, mutta sallittu kuitenkin pienimuotoisesti vanhemman valvovan silmän alla.
Ateneumin kirjakaupasta löytyi muuten Hakille ensi vuodeksi Myyrä-seinäkalenteri! Tosi hieno. Kalenterin koko oli vain lähes puoli metriä kanttiinsa, joten kotiinkuljetus osoittautui hieman hankalaksi. Mutta siitäkin selvittiin!
Niin kivaa kuin nyt lomaviikolla onkin ollut puuhata Hakin kanssa kaikenlaista, niin pakko se on todeta, että enää en haluaisi olla vain kotona. Haluan myös käydä töissä. Hakin uhmaikä on edelleen pahentunut, ja meillä heitellään tavaroita, läpsitään ja saadaan loputtoman tuntuisia itkuraivareita, jotka alkavat jostain täysin mitättömästä syystä kuten väärällä tavalla puuroon sekoitetusta luumusoseesta. Vaikka töissä on kiirettä ja omat hankaluutensa, on kuitenkin mukavaa, että siellä ihmiset osaavat laittaa itse oman peukalonsa rukkaseen, huolehtivat omatoimisesti henkilökohtaisesta hygieniastaan, eivät räiski vettä keittiössä eivätkä wc:ssä, eivät heittele kansioita, kyniä yms. pitkin lattioita, eivät pyri ajamaan mopolla päällesi, eivät heittäydy kuuroksi kun puhut.. jne.. jne.. Nykyään Hakki ei tee oikeastaan mitään vapaaehtoisesti ja sovulla, vaan aina hänet on otettava pienellä pakolla puettavaksi, vaipanvaihtoon ja ruokapöytään. Se on välillä vähän väsyttävää. Olen kuullut, että uhmaiän jälkeen olisi luvassa "kiltti vaihe". Sitä odotellessa.
Tämä oli muuten sadas postaukseni. Blogin pitämisestä on näköjään tullut suorastaan vakava harrastus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti