Kesäinen Kajaani

Käynti Kajaanissa kuuluu yleensä joka kesän ohjelmaan. Tällä kertaa matkustin mummulaan lasten kanssa junalla.  Säät suosivat, ja Kajaanin reissu olikin meille mitä parhainta kesäidylliä. Pääsimme uimaan järveen ja jokeen, tapasimme ystäviä ja hyttysiä, ja onnistuimme viettämään mukavia ja rentoja kesäpäiviä. Näinä kireyden aikoina rentoutuminen ei valitettavasti ole itsestäänselvyys!

Vanhempani asuvat kerrostalossa, ja vaikka he valtavasti lapsenlapsistaan pitävätkin, on lapsille järjestettävä sopivasti ohjelmaa, jotta koheltaminen ei pääse muodostumaan päätyöksi. Kyläilimmekin pari yötä ystävättäreni luona ja koska heillä on kaksi juuri sopivan ikäistä tytärtä, viihtyivät Hakki ja Pampula erinomaisesti (mikä takasi äideillekin lokoisia hetkiä). Leikkimökki  ja erityisesti trampoliini olivat kovassa käytössä.

Hakki pääsi myös lainaamaan Nintendo DS3 -pelikonetta ja viehättyi siitä niin kovin, että hän sai sittemmin sellaisen itselleen varhaistettuna nimipäivälahjana. Hakin kanssa tehtiin tässä yhteydessä sopimus, että muita pelikonsoleita ei sitten meille enää tule.. Kuinkahan käynee..
 

Virallisessa trampoliinikuvassa hyppii vain yksi lapsi kerrallaan. Tulipa ehkä nähtyä vähän muutakin ja itkuakin seurasi.. 

Uiminen oli lapsille reissun kohokohtia. Kävimme myös Kajaanin uimahallissa, koska sekin on niin mieleinen paikka. Lisäksi piipahdimme Kajaanin kesäteatterissa katsomassa Risto Räppääjän ja Pakastaja-Elvin. Kaksituntinen esitys oli ehkä hivenen liian pitkä, mutta hyvin lapset jaksoivat seurata ja hauskahan se oli. Liikennepuistoonkin ennätimme. Mutta viikko osoittautui lyhyeksi ajaksi, sillä monia juttuja jäi taas suunnitelma-asteelle, seuraavaan kertaan. Ihanaa oli olla mummolassa ja ihanaa oli tavata ystäviä. Minä kiitän.
 

Kirjallinen yöpöytä

Kathryn Stockett: Piiat
Piiat-kirjan hankin äidilleni lahjaksi lukupiirimme suositusten perusteella. Häneen kirja ei tehnyt isompaa vaikutusta, mutta kun nyt otin sen itselleni lainaan - voi että, minä tykkäsin! Kirja kertoo 60-luvun Mississipistä ja rotuerottelusta, joka oli vielä tuolloin siellä arkipäivää. Asiaa käsitellään valkoisten emäntien ja heidän mustien kotiapulaistensa kautta, ja kirjan pääjuoni on kirjahanke, jota vetää mustan kotiapulaisen kasvattama nuori nainen. Hän kerää kotiapulaisilta tarinoita heidän työstään ja kokoaa ne kirjaksi. Tämänkaltainen kirjahanke oli tuolloin tekijöilleen hengenvaarallinen, ja kirjaa työstetäänkin salassa ja salanimillä. Kirja tuo esille myös sen, että kun johonkin yhteiskunnan vääristyneeseenkin rakenteeseen kasvaa ja oppii sen mukaan elämään, on sitä hyvin vaikea kyseenalaistaa, aina epäkohtia ei edes huomaa. Tarvitaan ihmisiä, jotka huomaavat, välittävät ja laittavat alulle muutoksen. Vaikka kirjassa on suorastaan pöyristyttäviä tapahtumia, on siellä myös lämpöä ja ystävyyttä, rotueroista huolimatta. Kertakaikkisen hieno kirja.

Sari Luhtanen: Murusia
Ennen tätä Murusia-kirjaa olin lukenut Luhtaselta kaksi romaania, joista toinen oli mielestäni erinomainen ja toinen suorastaan huono. Tämän kirjan tehtäväksi tuli laskea vaaka jompaan kumpaan suuntaan, tykkäänkö vai enkö tykkää Luhtasen kirjoista. Ja lopputulos oli, että tykkään. Murusia on sujuvaa, iloista ja erittäin herkullista viihdettä, sijoittuuhan kirja ravintoloiden, herkkujen ja puutarhapalstojen maailmaan. Kirja on hyvän ruoan ja ystävyyden ylistys, jossa miehet ovat oiva mauste. Sankaritar on sympaattinen ja kirjoitustyyli hauska. Erinomainen kesäkirja!

Kissan kanssa

Nyt on elelty kuukauden päivät kissan kanssa. Ja kyllä se on ollut mukavaa! Uusi kissamme Futari kotiutui meille nopeasti ja kun ensi päivien pieni vessasekaannus saatiin selvitettyä, alkoi yhteinen arki sujua varsin mallikkaasti. Vessasekaannuksen aiheutti erilainen hiekka kuin kasvattajan luona, ja Futari teki tarpeensa meidän sänkyyn... Siinä menivät pesuun täkki, sänkypeitto ja lakanoita. Mutta kun kannoimme tarmokkaasti kissaa vessan luo silloin, kun hän määrätietoisesti eteni sängyn nurkkaa kohti, löytyi ymmärrys siitä, että puurouhekin voi olla vessamateriaali! Itse olen ehdottomasti tämän puupohjaisen hiekan kannattaja - ekologista ja miellyttävää käsitellä myös vessan puhdistajalle.

Lapset ovat ovat olleet kissasta aivan onnessaan. Pampula on alati Futarin kimpussa, mutta onneksi Futari on ERITTÄIN seurallinen luonne ja nauttii huomiosta. Myös Hakki pitää kissasta, mutta hänellä on myös muita kiinnostuksen kohteita kun taas Pampula keskittyy kotona lähes täysin kissaan. Ja toki kissasta riidellään, kun Pampula yrittää omia kissaa eikä tahdo kestää sitä, että Futari pitää kovasti myös Hakista, joka onkin rauhallisempi otteissaan.

 Kun menemme Pampulan kanssa päiväunille, on hänelle tärkeää, että makkari ovi on siten raollaan, että Futari voi tahtoessaan tulla myös sänkyyn. Ja varsin usein Futari toden totta tulee mukaan, ja ystävykset nukkuvat yhdessä päikkäreitä.

Futari on hyvä syömään, ja häntä kiinnostavat myös ihmisten ruokapöydän antimet. Futaria nostellaan varsin usein alas pöydältä ja tiskipöydältä. Sekä Hakki että Pampula osaavat nostaa Futarin pois ruokapöydältä, mutta tuolilla hän saa halutessaan istua. Kissanpentujen tapaan Futari on hyvin leikkisä. Hän pitää omista kissoille tarkoitetusta leluistaan, mutta myös kaikenlaisista palloista, esimerkiksi kutistuneista ilmapalloista, ja onkin pelannut Hakin kanssa ilmapallolla futista. Lisäksi erityissuosikkeja ovat Hakin Trash Pack -lelut. Pieniä kumisia roskistyyppejä on mukava lennättää ilmaan, ja vaikka Hakki voi toisinaan olla erityisesti Pampulan suuntaan tarkka leluistaan, saa Futari ilman muuta leikkiä niillä.

"Futari"-bloginimen taustalla ovat kissamme erinomaiset otteet jalkapallon pelaamisessa. Bloginimen valintaan vaikuttivat myös Futarin taipumukset penkkiurheiluun. Kuten seuraavasta lasten isän kuvaamasta videonpätkästä käy ilmi, seuraa Futari kuningaspeliä myös televisiosta. Turhautunut mies ehdotti, että Futarille voitaisiin hankkia oma isokokoinen laajakuvatelevisio... Niinpä niin.

Kirjallinen yöpöytä

Laila Hirvisaari: Vienan punainen kuu
Vienan punainen kuu on ensimmäinen Laila Hirvisaaren laajasta tuotannosta lukemani kirja. Romaani sijoittuu nimensä mukaisesti Vienan Karjalaan ja Suomen itsenäistymisen aikaan ja sitä edeltäviin vuosiin. Sotaan liittyvistä asioista on rankkaa lukea, ja siksi yleensä vältän sodasta kertovia kirjoja, mutta tämä orvon Anna-Liisan kasvuvuosista kertova tarina oli sopivan pehmeästi kirjoitettu, jotta kirjasta saattoi myös nauttia, vaikka se myös maalasi hyvin silmien eteen sen, mitä sodassa voi tapahtua ja kuinka kumpikaan puoli ei ole viaton. Sota kaivaa ihmisistä julmimmat puolet esiin. Minulle kirja avasi mielenkiintoisella tavalla huonosti tuntemaani tuon ajan historiaa ja se oli omalla laillaan tärkeä lukukokemus. Saatanpa vielä joskus aloittaa jonkin Hirvisaaren kuuluisista kirjasarjoistakin.


Tarquin Hall: Vish Puri & nauruun kuolleen miehen tapaus
Intialainen yksityisetsivä Vish Puri oli toisessa kirjassaan vielä kiinnostavampi kuin ensimmäisessä. Tai ehkäpä tässä liikuttiin maailmassa, joka jo itsessään oli niin mielenkiintoinen: guruja, taikureita ja ihmeitä. Mihin voi uskoa? Tapahtuuko ihmeitä oikeasti vai ovatko ne huijausta? Vish Puri selvitti nauruun kuolleen miehen tapauksen ja hänen äitinsä ja vaimonsa naisten kutsuilla tapahtuneen ryöstön. Intian hullunmyllyä kuvattiin mainiosti ja tarina kulki! Oiva dekkari.