Kun aloitin Pampulan kohdalla varsin lyhyen hoitovapaajakson jälkeen työt, otin käyttöön nelipäiväisen työviikon. Perjantait olivat hoitovapaapäiviä. Ja tätä käytäntöä jatkan edelleen. Koen, että minä ja lapset emme väsy niin paljon, kun viikonloppu kestääkin kolme päivää. Perjantaille on myös hyvä ottaa hoidettavakseen erilaisia asioita, kuten neuvolat ja lasten parturi-kampaamo -käynnit. Alakuvassa Pampulalla on uusi tukka ensimmäisen kampaakokäynnin jäljiltä! Hyvin meni käynti, vaikka aluksi meinasikin vähän itkettää. Ja uusi tukkakin on osoittautunut sekä käytännölliseksi että tosi söpöksi!
Silloin kun lähdemme uimahalliin, lähdemme sinnekin perjantaina, koska silloin siellä ei ole niin ruuhkaista. Kerran shoppailimme, kun Hakilla oli tiedossa viikonlopulle ryhmiskaverin synttärit ja piti hankkia lahja. Ostettiin siinä samalla jotain pientä Hakille ja Pampulallekin... Yhtenä perjantaina suuntasimme kaupungille Helsingin taidehalliin, missä oli "hämähäkki-näyttely". Yläkuvassa Hermanni on ryöminyt valtavan narusta tehdyn hämähäkinverkko-suurennoksen alle. Näyttelyssä oli myös vitriineissä oikeita hämähakkejä ja näiden verkkoja.
Viime perjantai oli taas uintipäivä. Bussissa matkalla uimahalliin tapasimme tuttuja: perhepäivähoitajan, jonka hoitolapset ovat olleet varahoidossa Hakin ja Pampulan ryhmiksessä. Hän olikin liikkeellä hoitolasten kanssa. Kun me jäimme heitä ennen bussista, oli Hakilla minulle asiaa.
- Bussissa oli se Oona. Oonalle on sattunut sellanen juttu.
- Mitä Oonalle on sattunut? kysyin Hakilta huolestuneena, kun Hakkikin oli niin vakavan oloinen.
- Oona tykkää musta. Se rakastaa mua. Se haluaa aina leikkiä mun kanssa.
- Jaa... Sehän on mukava asia. Tykkäätkö sinäkin Oonasta?
- Joo.
Ja se siitä. Neljävuotiaan tykkäämiset ovat onneksi vielä aika yksinkertaisia ja helppoja käsitellä!
Jo Nesbo, Panssarisydän
Hong Kongissa elelevä Harry Hole houkutellaan kirjassa takaisin Norjaan auttamaan murhissa, jotka vaikuttavat sarjamurhaajan työltä. Kirjassa törmätään mm. karmivaan kidutusvälineeseen, oopiumiin ja lumivyöryyn. Lumivyörykuvaus on todella tehokas - enpä ole suoraan sanoen aiemmin sisäistänyt, kuinka vakava asia lumivyöry todella on. Kirjan juoni on kekseliäs ja ihmiskuvaukset taitavia - motiivit ja syy-seuraus -suhteet yllättävät. Rankalla tavalla nautinnollinen kirja!
Anneli Kivelä, Kotiin Katajamäelle
Olin saanut työkaverilta lainaan Jo Nesbon Panssarisydämen ja Aaveen, mutta en voinut lukea niitä peräkkäin - piti toipua välissä yhden kirjan verran! Anneli Kivelän Kotiin Katajamäelle sopi tähän tarkoitukseen todella hyvin. Kirja ei ollut lainkaan yllätyksellinen vaan käytännössä kaiken tapahtuvan saattoi arvata etukäteen. Kuitenkin tavallisen arjen kuvauksessa oli jotain niin lämmintä, että kirjaa oli mukava lukea, vaikka se ei mikään suurempi elämys ollutkaan. Ja muutto maalle, ratkaisu, jonka kirjan päähenkilö tekee, oli vallan kiehtova!
Jo Nesbo, Aave
Työkaverini, jolta olin saanut lainaan Nesbon Panssarisydämen ja Aaveen, antoi saatesanat, että Aave on rankempi kuin Panssarisydän. Näin todella oli. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun harkitsin jättäväni Nesbon kirjan kesken. Kirja menee syvälle huumekauppaan, diilereiden ja käyttäjien arkeen, ja jos jotain kammoan, niin huumebisnestä. Riippuvuudet ovat pahasta, on järkyttävää, jos elämää hallitsee jokin aine, jota saadakseen aiheutetaan itselle ja muille vain tuskaa. Jo tällaisesta lukeminen alkoi inhottaa. Mutta luin kuitenkin kirjan, ja kyllähän se kaikessa rankkuudessaan hyvä oli. Kirjassa oli myös suuri merkitys isän ja pojan suhteella - tai sen puuttumisella. Aave jätti jälkeensä paljon mietittävää, ja myös jollain lailla tyhjän olon.
Kirjatorni
Ed Vere, Möröt nukkumaan
Hakki sai Vaukirjan kirjapaketissa niin houkuttelevan mörkökirjan, että se piti lukea saman tien kolmeen kertaan. Hakkikin pitää edelleen kirjasta, mutta varsinaisesti kirjasta on tullut mörköfani Pampulan suosikki. Kirja luetaan käytännössä joka päivä. Kirjassa on hauskat, selkeät kuvat suurikokoisine mörköhahmoineen, ja tarina on hilpeä. Mörkö aikoo syödä pienen sadunkuuntelijan suuhunsa ketsupilla kuorrutettuna - vai aikooko sittenkään?
Mauri Kunnas, Suuri Urheilukirja
Mauri Kunnaksen Suuri Urheilukirja on Hakin tämän hetkinen suosikki. Kirjaa ei iltasaduksi jaksa lukea kokonaan, vaan se luetaan pienempinä pätkinä. Hakissa on vähän urheilumiehen vikaa, ja eri urheilulajien esittelyt kiinnostavat häntä aidosti. Ilmankos pyörälenkillä hänestä nykyään kuoriutuu motocross-ajaja, ja kotonakin keksitään mitä ovelampia pallopelejä. No, kyllä tähän on osuutta myös TV2:n Galaxin Säbämestari-kisalla. Kunnaksen kirja on mainio, mutta kyllähän se pientä päivittämistä kaipaisi. Kirjaan voisi lisätä ainakin salibandyn ja ultimaten!
