Uusinta

Kuva-arvoitus:
- Missä kuvan hupparimies on käynyt aiemmin samana päivänä?
- Vastaus: No, Kiasmassa tottakai!

Reilu vuosi sitten kävimme Hakin kanssa Kiasman taaperotyöpajassa ensimmäisen kerran. Seuranamme olivat Lenni ja hänen äitinsä, ja käynti oli todella onnistunut. Hakki maalasi innolla, ja jaksoi innostua hienosti eri työpisteistä. Kun nyt uusimme käynnin, oli se toki mukavaa, mutta ei enää samalla lailla. Yksi syy laimeampaan vastaanottoon oli ajankohta. Äitiysloma-aikana käynti onnistui sijoittaa arkipäivään, mutta nyt menimme Kiasmaan lauantaina. Taaperotyöpaja oli ruuhkainen, ja siellä oli kuuma. Samaan käyntiin onnistui kuitenkin yhdistää Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän ja Hakin siskon tutustuminen nykytaiteeseen - molemmille käynti Kiasmassa oli ensimmäinen. Ja kommenteista päätellen käynti ei jättänyt kylmäksi...

Kuvassa Hakki oli kokeilemassa värikyniä. Sumutinpullokin oli annettu pienille taiteilijoille lisäavuksi. Tällaista työpistettä ei vuosi sitten ollut lainkaan.

Myös värikkäiden kulhojen ja mukien kokoaminen torneiksi oli uusi työpiste. Tämä kiinnosti Hakkia muutaman minuutin.
Koska työpajassa ei tällä kertaa mennyt niin paljon aikaa, liityimme hetkeksi Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän ja siskon seuraan ja tutustuimme Jussi Kiven paloauto- ja pelastusmateriaalikokoelmaan. Käynti viimeisteltiin kahviossa, jossa Hakki ei enää tarvinnut syöttötuolia vaan istuminen onnistui ihan tavallisellakin tuolilla. Pillimehu ja berliininmunkin kuorrutus maistuivat...

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, I niin kuin Ilkimys
Tämän kirjan alkuperäisessä nimessä I viittaa viattomuuteen (Innocent), ja kuvaa kirjan perusasetelmaa paremmin. Kerran syyttömänä vapautettu mies halutaan uudelleen oikeuteen ja vastuuseen teosta, jonka moni uskoo hänen tehneen. Kinsey Millhone joutuu todisteiden keruuseen pikaisella aikataululla, sillä oikeudenkäynti lähestyy ja tehtävää aiemmin hoitanut yksityisetsivä kuolee. Pidän Graftonin aakkosdekkareista, ja tämä oli mielestäni parhaimmistoa - hyvä tempo ja mielenkiintoiset ihmiset!

Herra Koiran muistolle

s. 6.3.1999
k. 15.3.2010

Herra Koiran elämä päättyi tutulla eläinlääkäriasemalla maanantai-iltana 15.3.2010. Eutanasia oli viimeinen palvelus ystävälle, jonka sydän oli kovin huonossa kunnossa. Laajentunut sydän painoi henkitorvea, eikä lääkkeistä enää ollut mainittavaa apua. Herra Koiran voimat olivat loppu, vaikka tuttu terävä ja valpas katse säilyi loppuun saakka.

Hain herra Koiran tuntemaltani kasvattajalta Hollannista heinäkuussa vuonna 1999. Hänestä kasvoi itsetietoinen ja itsevarma koira, joka oli mukava kumppani kotona ja maastossa. Agilityharrastus lähensi meitä entisestään, ja agilityssä teimme omasta näkökulmastamme hienon uran - pääsimme aina kolmosluokkaan saakka! Kolmosissa oli tavoite tehdä vielä nollatulos, missä onnistuimmekin, mutta vauhti ei oikein riittänyt suurempiin mittelöihin. Herra Koira oli luotettava agilitykoira, joka teki puhdasta rataa, jos ohjaaja vain osasi ohjata.

Hakin syntymä mullisti minun elämäni - ja tätä kautta myös Herra Koiran elämän. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun Hakki alkoi liikkua. Herra Koiralla oli jo vaivoja, huonon sydämen lisäksi syringomylia, ja hän oli kosketusarka. Lapsen arvaamattomuus häiritsi Herra Koiraa, eikä hän ymmärrettävistä syistä oikein koskaan jaksanut Hakkia.

Herra Koira vaihtoi kotia. Aluksi hän vain "lomaili" ystäviemme luona, mutta siirtyi sinne loppujen lopuksi kokonaan. Hän sai taas täysipainoista hemmottelua, ja sai olla se keskipiste, joka hän oli tottunut olemaan. Toki olen tuntenut syyllisyyttä, mutta myös ääretöntä kiitollisuutta ystäviämme kohtaan. Herra Koiran rauhaa vaatinut loppuelämä järjestyi parhaalla mahdollisella tavalla. Pieniä aikoja hän kävi luonamme ja arki sujuikin tällöin ihan kohtuullisesti, mutta Herra Koiran koti oli jo toisaalla. Viimeisen vuorokauden hän vietti kuitenkin kanssamme.

Herra Koiraa suurella lämmöllä muistaen
ja ystäviämme parhaasta mahdollisesta uudesta kodista kiittäen

eläinlääkäriasema ansaitsee myös kiitokset hyvästä hoidosta
ja ymmärtäväisestä elämän loppumatkasta

Meillä oli niin paljon hienoja hetkiä!
Niitä surussa muistellen

- Herra Koiran emäntä läheisineen -

Molemmat kuvat ovat ystäviemme ottamia. Kuva alhaalla on viime viikonlopulta, yläkuva vanhempi.

Uhkailua ja kiristystä

Nämä klassiset kasvatusmetodit - uhkailu, lahjonta ja kiristys - ovat meillä jo hyvin käytössä. Asiassa ei kyllä liene mitään ylpeilemistä. Yritän kuitenkin olla johdonmukainen ja uhkailla vain sellaisilla "rangaistuksilla", jotka on oikeasti mahdollista toteuttaa. Muuten mainio kasvastusmetodi menettää tehonsa..! Kun olemme uhanneet jättää Hakin yksin kotiin kauppareissun ajaksi, jos hän ei heti tule puettavaksi, olemme mielestäni toimineet väärin. Kaksivuotiasta kun ei oikeasti voi jättää kauppareissun ajaksi kotiin.

Neiti Koira on meillä taas kotona vietettyään pitkän joululoman Vuosaaressa. Neiti Koira on hyvin laiska ulkoilija, ja käytännössä meillä on usein niin, että Neiti Koira saa yhden pitemmän lenkin päivässä, kaksi kertaa hän käy ulkona vain tarpeilla. Yhtenä aamuna MINULLA oli tarkoitus, että käytämme Hakin kanssa ensin Neiti Koiran ulkona ja lähdemme sitten kirjastoon ja kauppaan. Hakki oli eri mieltä. Hän vain leikki dubloilla, kun pyysin häntä puettavaksi. Kerroin, että jos hän ei tule, äiti lähtee Neiti Koiran kanssa yksin ulos. Tämä ajatus ei häirinnyt Hakkia lainkaan. Minä puin, laitoin koiralle valjaat, ja totesin, että nyt äiti lähtee. Hakki tuli ulko-ovelle vilkuttamaan ja veti oven välistämme kiinni.

Oho. Totesin siis jättäneeni kaksivuotiaan yksin kotiin. Kävimme Neiti Koiran kanssa pikaisesti kulmalla, jossa koira kuuliaisesti sekä pissasi että kakkasi, ja palasimme kotiin - olimme poissa noin kolme minuuttia. Hakki tuli ovelle vastaan ja oli hyvin tyytyväisen oloinen, hänellä ei ollut mitään hätää. Myöskään näkyviä vaurioita pojassa tai asunnossa ei ilmennyt. Mutta kirjasto- ja kauppareissun suhteen en enää uhkaillut mitään, ja Hakki tulikin kiltisti puettavaksi. En kuitenkaan kokenut erityisesti onnistuneeni!

Eilen illalla Hakki ei halunnut pukea pyjamahousuja. Sanoin, että jos hän ei suostu pitämään pyjamahousuja, äiti ei lue satua. Hakki ei pukenut housuja, äiti ei lukenut satua. Jotenkin tuli älytön olo - oliko tämä nyt sitten tämän arvoista? Mutta puolustukseni todettakoon, että samana iltana Hakki oli rikkonut yhden Origo-kulhon. Pudotti lattialle. Tahallaan.

Kasvattaminen ei ole helppoa. Eivätkä uhkailu ja kiristystkään takaa onnistunutta lopputulosta. Harjoittelu jatkuu...

Lomaillen

Olen parhaillaan pienellä lomalla. Keskiviikko oli ensimmäinen lomapäivä, ja palaan töihin ensi keskiviikkona. Hakkikin on lomapäiväni poissa hoidosta lukuunottamatta tiistaita, jonka aion pyhittää täysipainoiselle shoppailulle..! Lomailu alkoi varsin mukavasti, kun ystättäreni Tampereelta saapui meille kylään 9-vuotiaan poikansa kanssa. Heti keskiviikkoiltana uusimme viime syksyisen Huimala-käyntimme, ja mukavaa oli nytkin. Kuten kuvasta näkyy, oli tunnelma näin talvella suorastaan sähköinen...

Vietimme edelleen merkittävän osan ajasta alle 5-vuotiaiden alueella, mutta isojenkin puolelta löytyi Hakille kummasti puuhaa. Hakki ihmetteli curlingia, ja laski hurjasti mäkeä pomppulinnassa. Illan lopuksi Hakki pääsi ison trampoliinin makuun; kaatuili, hyppi ja iloitsi. Kotiinlähtö sattui juuri tähän saumaan, ja jouduin kantamaan protestia huutavan kaverin naulakoille. Ehkäpä Huimalaan palataan vielä!

Seuraavan päivän lomaohjelma oli käynti kylpylässä, Vantaan Flamingo Spassa. Jännitin kylpyläkäyntiä etukäteen, sillä jos kesäistä rannalla lutaamista ei lasketa, oli edellinen uimassa käyntimme vauvauintiajoilta vuoden takaa! Mehän jouduimme pois vauvauinnista Hakin ihoon tulleiden molluskoiden takia, ja niitä molluskoita on edelleen. Neuvolan mielipiteen mukaan ne eivät kuitenkaan estä harrastamista, sillä ne eivät tartu helposti.

Kylpyläreissua varten olin ostanut Hakille tosi hauskan sinisen muumi-uimapuvun. Uimahousutkin kun olivat tällä välin käyneet pieniksi. Flamingon pesutiloissa Hakki sai käydä pissalla lastenkokoisella pöntöllä, ja sen jälkeen oli suihkun ja uimapukuun pukeutumisen aika! Ja sitten altaille...

Hyvin pian kävi ilmi, että jännitin Hakin viihtymistä vedessä ihan turhaan. Flamingossa on tosi hyvä lastenallas, 30 cm lämmintä vettä ja kaksi lasten liukumäkeä, ja Hakki oli myyty! Myös vesisuihkujen alle hän meni seisoksimaan, vaikka kotioloissa hiustenpesu on usein niin järkyttävää, että.... Hakin vauhti vain äityi kylpylässä melkoisen hurjaksi. Välillä hän pyrki liukkaalla lattialla juoksemaan minua karkuun, ja olisi myös halunnut mennä yksin perheliukumäkeen, jota alle 6-vuotiaat eivät saaneet laskea kuin vanhemman kanssa. Porealtailu Hakin kanssa meni siihen, että kaveri hyppi reunalta veteen, piti sentään äidin kädestä kiinni. Kaatumisilta kylpylässä ei vältytty, ja kotona huomasin, että aika liuta naarmuja oli Hakin jalkoihin tullut. Mutta hauskaa oli, ja vesielementti on jälleen otettu haltuun! Flamingoon mennään ilman muuta toistekin. Ja ehkä muuallekin uimaan. Muumipukuinen vesipeto on herännyt henkiin!

Kirjallinen yöpöytä: Sujata Massey, Rei Shimura Hawaijilla
Haikein mielin luin tätä Rei Shimuraa, sillä tämä kirja oli Rei Shimura -sarjan päätösosa. Olen niin nauttinut näistä dekkareista, joissa japanilainen kulttuuri on tullut tutuksi. Tässä kirjassa selviteltiin rikosta Hawaijilla Rei Shimuran sukulaisten luona, ja rakkaudella on kirjassa oma tärkeä osansa... Mukava päätös hienolle sarjalle.