Pingu.. pingu!

Tämä on vielä melkoisen uusi juttu meillä, mutta nykyään jokapäiväinen: Hakki on löytänyt television lumovoiman! Tai lähinnä videoiden lumovoiman - meillä pyörii Pingu, Myyrä ja Nalle Puh. Pitkään oli niin, että Hakin TV:stä katsomat ohjelmat olivat lähinnä pätkiä Täydellisistä naisista, Housesta, Mentalistista, Talentista... - toisin sanoen ohjelmista, joiden tallennuksilla Hakin vanhemmat viihdyttivät itseään. Mutta nyt meillä vaaditaan "pipiä" eli ystäväämme pingviiniä estraadille joka päivä, ja minä yritän käyttää tilanteen hyödykseni palkitsemisen kautta: "Pingu lähtee heti pyörimään, kun olet syönyt kiltisti /vaippa on vaihdettu...!"

Olen joutunut jo miettimään, minkä verran televisiota voi noin pieni lapsi katsoa päivässä. TV:n katselu on mukavaa puuhaa hoitopäivästä väsyneelle Hakille, mutta pitäähän sitä nyt muutakin tehdä. TV:n katseluun liittyy tällä hetkellä myös jonkinmoinen uutuuden viehätys. Ja kieltämättä esimerkiksi ruoanlaitto on helpompaa, kun Hakki viihtyy TV:n ääressä. Väittäisin kuitenkin, että Hakki nauttii kirjoista enemmän kuin videoista. Kirjojen luku on myös yleensä sosiaalinen tapahtuma, sillä Hakki kyselee kovasti kirjojen kuvista. Ja minustakin on mukavaa katsella Hakin kanssa kirjoja, kun taas Pingu käy välillä suorastaan hermoon. Joku masokisti oli muuten laittanut puhelimensa soittoääneksi Pingun tunnarin, kuulin yksi päivä lounaalla. Huh huh!

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Tyttö joka leikki tulella
Heti perään ensimmäisen osan jälkeen tartuin Stieg Larssonin trilogian toiseen kirjaan. Tämäkin kirja on aivan mielettömän hyvä, mutta paikoitellen hyvinkin raaka. Hetkittäin jouduin siirtämään kirjan syrjään väkivaltavyöryn vuoksi, mutta kauaa siitä ei koskaan malttanut pysyä irti. Kirja toden totta tempaisi mukaansa, ja päähenkilö Lisbeth on peppipitkätossumainen, yllättävä ja ristiriitainen sankaritar, jota lukija tahtoo ymmärtää. Mutta ymmärtäisikö hän kohdatessaan vastaavan ihmisen todellisessa elämässä? Tämän kirjan jälkeen en jatkanut suoraan kolmannella osalla vaan päätin henkäistä hetken. Mutta jo nyt sormet syyhyävät trilogian päättävän kirjan suuntaan..!

Rokotettu!

Olen yrittänyt kovasti olla rauhallisella mielellä, vaikka tämä possuflunssa nyt jyllää sekä lehdissä että pääkaupunkiseudulla. Sen päätin kuitenkin varsin nopeasti, että Hakki saa rokotuksen, kun hänen vuoronsa koittaa. En yksinkertaisesti uskaltaisi olla ottamatta rokotusta, vaikka toki rokotteestakin voi olla haittansa, ja toinen ongelma on se, ehtiikö se edes suojata epidemialta.

Alle 3-vuotiaiden rokotukset alkoivat Helsingissä maanantaina, ja eilen aamulla me menimme Hakin kanssa oman neuvolamme rokotusjonoon. Olin pyytänyt esimieheltäni lupaa tulla myöhässä töihin, ja mietin jo, ehdinkö työpaikalle koko päivänä. Olimme Hakin kanssa neuvolalla noin vartin yli kahdeksan aamulla, ja jo yhdeksältä olimme istuneet odotushuoneessa myös rokotuksen jälkeisen 20 minuutin varoajan! Eli homma hoitui varsin mitättömällä jonottamisella ja tosi mukavasti! En sano kivuttomasti, sillä kyllä Hakki parkui, mutta lopetti, kun kuuli olevansa erittäin reipas poika... Nyt vain toivotaan, että tauti ei iske seuraavan kahden viikon aikana, kun rokotus ei ole vielä saavuttanut täyttä tehoaan.

Hakkihan on ollut erittäin vähän sairaana. Hoidosta olemme olleet toistaiseksi poissa kuumeen takia vain yhden päivän. Minä en ole muuten koskaan mitannut Hakilta kuumetta... Meillä on digitaalinen kuumemittari, mutta ei korvakuumemittaria, ja olen ymmärtänyt, että luotettavan tuloksen saamiseksi kuumemittari pitäisi tuikata Hakin perään. Siihen minulla on varsin suuri kynnys. Yleensä kuumeen kyllä havaitsee ilman mittariakin, mutta pelkään pahoin, että vielä se mittaaminenkin tulee ajankohtaiseksi. Hakki-ystävällisiä kuumeenmittausvinkkejä otetaan mielellään vastaan...

Pieni kulttuuriretki

Minulla oli perjantaina lomapäivä, ja teimme silloin Hakin kanssa pienen kulttuuriretken Annantaloon, joka on lasten ja nuorten taidetalo Helsingin keskustassa. Eipäs oltu aiemmin siellä käytykään. Ohjelmistossa oli tuolloin Naperokino, jossa esitettiin lyhytelokuvia lähinnä 0 -3 -vuotiaille lapsille. Minulla oli kyllä lähtemiseen pieni varaus. Jos Hakilla olisi ollut ns. "huono aamu", eli rankkaa vääntöä olisi jouduttu käymään aamupuurosta, pukemisesta, rattaisiin menemisestä yms., niin olisin voinut jättää retken sikseen. Mutta Hakkipa käyttäytyi hienosti. En sitten tiedä, ymmärsikö hän jo tämän palkitsemisen "Jos olet kunnolla, mennään junalla kaupunkiin katsomaan Myyrä-elokuvaa..."

Lyhytelokuvia Hakki ei jaksanut kovin pitkään katsoa. Ei vaikka se tuttu Myyräkin ilmaantui valkokankaalle. Annantalossa oli kuitenkin myös Pablo Picasson henkeen rakennettu installaatio, johon lapset pääsivät tutustumaan oikein lähemminkin. Tämä miellytti Hakkia, samoin kahvion leikkipaikka.

Tämä oli oikein mukava pieni retki. Ei mitään ihmeellistä, mutta jotain vaihtelua kummallekin. Hakki ei temppuillut eikä äitilläkkään pinna kiristynyt... Jäi niin hyvä mieli tästä käynnistä!

Isänpäivää juhlimassa

Isänpäiväviikonloppuna kävimme jo lauantaina yhdessä oikein ravintolassa syömässä. Koska lasten leikkipaikalla on ravintolan valinnassa nykyisellään kohtuullisen suuri merkitys, kiersi keskustelu linjalla Rosso - ABC - Chicos... Mutta loppujen lopuksi ketjuravintolat saivat jäädä, me menimme Mummolaan! Mummola on lapsiystävällinen ravintola Tikkurilassa. Ravintolan sisustus on todellakin mummolahenkinen, leikkipaikka riittävä ja asiakaskuntaan kuuluu paljon lapsia. En todellakaan suosittele tätä paikkaa romanttisen, kahdenkeskisen illan viettoon... Ruoka oli ihan hyvää, mutta kun Hakki ei malttanut viipyä ruokapöydässä kuin hetkisen, niin oma syöminen tahtoi kääntyä hotkimiseksi ja leikkipaikalle vilkuiluksi. Jompi kumpi vanhemmista oli yleensä Hakin perässä "jaloittelemassa". Että näin sitä vietettiin juhlapäivää koko perheen voimalla..!

Söin muuten ruuaksi sekä voissa paistettuja muikkuja että isoäidin lihapullia. Jälkimmäinen oli Hakin annos, jota hän hädin tuskin maisteli. Edellisenä päivänä Hakki oli ollut ensimmäistä kertaa koko syksynä sairauden takia (kuumetta) poissa hoidosta, joten ehkä tämäkin vähän verotti ruokahaluja. Mutta muutenkin meillä on viime ajat tuo ruokailu kääntynyt jälleen kerran pelleilyn puolelle. Välillä ehti jo mennä paremmin.

Ryhmiksessä oli askarreltu myös isänpäiväkortit. Hakin osuus kortissa taisi olla se, että hän vastahakoisesti oli antanut käyttää kättään leimasimena... Mutta kyllä se hieno kortti oli! Hakki on tällä haavaa muutenkin hyvin paljon isänpoikaa, äiti ei enää kelpaa oikein mihinkään. Nykyään sentään osataan sanoa sana "äiti", mikä on ihan kohtuullista, kun sanavarastoon kuuluvat jo myös sanat "susi", "gnu", "pöllö", "sammakko", "kynttilä" ja "poro". Kaikki sanat eivät tosin välttämättä aukene jokaiselle kuulijalle saman tien, sammakkokin on nimittäin "pappa", mikä tarkoittaa myös vaippaa ja tottakai pappaa. Kynttilä on "kikau", peitto on "pepo" ja paita "pa". Mutta "isä" tulee selvästi ja kuuluvasti noin sata kertaa päivässä!

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Miehet jotka vihaavat naisia
Ostin Kirjamessuilta itselleni Stieg Larssonin trilogian pokkareina. Ja nyt on ensimmäinen kirja luettu. Aivan MIELETTÖMÄN hyvä kirja. Kertakaikkiaan. Hetkittäin tarina äityi ehkä vähän turhan mielikuvitukselliseksi, mutta tämä oli paras lukemani kirja pitkään aikaan. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jännittäviä tapahtumia, loistavaa kerrontaa. Mitäs muuta dekkareiden ystävä voisi vaatia?

Hui kauhistus

Kun viime perjantaina menin hakemaan Hakkia hoidosta, sain huomata, että ryhmisläiset olivat juhlineet Halloweeniä: lapset kirmasivat pihalla hurjissa kasvomaalauksissa! Hakilla oli kuitenkin kasvot tutut ja maalittomat, hän ei ollut halunnut itselleen Halloween-taidetta. Mutta välipalalla tarjoiltu HAAMUKAKKU oli saanut Hakin vakavaksi, hän oli nauttinut kakkupalastaan täysin hiljaa ja hartaasti. Oli mitä ilmeisimmin ollut HYVÄÄ!

On kyllä tosi hauskaa, että päivähoidossa halutaan ja jaksetaan tehdä lasten kanssa tuollaisia yhteisiä tempauksia. Itse vierastan vielä Halloween-juhlintaa, ja kotona emme siis kovertaneet kurpitsaa lyhdyksi emmekä muutenkaan "hurjailleet". Ehkä joskus muutaman vuoden päästä sitten...

Mutta sen verran päätin nyt itsekin toimia Halloween-henkeen, että liitän blogiin kaksi "kauheaa" kuvaa. Toisessa Hakki haamuilee yöpaidan kanssa, toisessa on tukka jokseenkin pahassa jamassa.. Pitäisiköhän käyttää hoitoainetta..?

Kirjallinen yöpöytä: Diana Gabaldon, Matkantekijä
Olen edennyt historiallisten tiiliskiviromaanien lukemisessa kolmanteen osaan. Sarjaan hurahtanut äitini on parhaillaan kuudennen ja viimeisen kirjan kimpussa. Jonkin verran kerronnassa on mielestäni pitkittämisen makua, ja päätinkin lukiessani, että neljännen osan kanssa saa mennä ilman muuta jonnekin ensi vuoteen. Tässä kirjassa liikutaan paljon merillä, ja tapahtumiin liittyy merirosvoja, jalokiviä, orjakauppaa ja toki myös tuttuun tapaan rakkautta ja suurta ystävyyttä. Melkoinen cocktail. Kirja on hyvä, mutta liika on liikaa, ja nyt pidän näistä tauon.