Isänpäivää juhlimassa

Isänpäiväviikonloppuna kävimme jo lauantaina yhdessä oikein ravintolassa syömässä. Koska lasten leikkipaikalla on ravintolan valinnassa nykyisellään kohtuullisen suuri merkitys, kiersi keskustelu linjalla Rosso - ABC - Chicos... Mutta loppujen lopuksi ketjuravintolat saivat jäädä, me menimme Mummolaan! Mummola on lapsiystävällinen ravintola Tikkurilassa. Ravintolan sisustus on todellakin mummolahenkinen, leikkipaikka riittävä ja asiakaskuntaan kuuluu paljon lapsia. En todellakaan suosittele tätä paikkaa romanttisen, kahdenkeskisen illan viettoon... Ruoka oli ihan hyvää, mutta kun Hakki ei malttanut viipyä ruokapöydässä kuin hetkisen, niin oma syöminen tahtoi kääntyä hotkimiseksi ja leikkipaikalle vilkuiluksi. Jompi kumpi vanhemmista oli yleensä Hakin perässä "jaloittelemassa". Että näin sitä vietettiin juhlapäivää koko perheen voimalla..!

Söin muuten ruuaksi sekä voissa paistettuja muikkuja että isoäidin lihapullia. Jälkimmäinen oli Hakin annos, jota hän hädin tuskin maisteli. Edellisenä päivänä Hakki oli ollut ensimmäistä kertaa koko syksynä sairauden takia (kuumetta) poissa hoidosta, joten ehkä tämäkin vähän verotti ruokahaluja. Mutta muutenkin meillä on viime ajat tuo ruokailu kääntynyt jälleen kerran pelleilyn puolelle. Välillä ehti jo mennä paremmin.

Ryhmiksessä oli askarreltu myös isänpäiväkortit. Hakin osuus kortissa taisi olla se, että hän vastahakoisesti oli antanut käyttää kättään leimasimena... Mutta kyllä se hieno kortti oli! Hakki on tällä haavaa muutenkin hyvin paljon isänpoikaa, äiti ei enää kelpaa oikein mihinkään. Nykyään sentään osataan sanoa sana "äiti", mikä on ihan kohtuullista, kun sanavarastoon kuuluvat jo myös sanat "susi", "gnu", "pöllö", "sammakko", "kynttilä" ja "poro". Kaikki sanat eivät tosin välttämättä aukene jokaiselle kuulijalle saman tien, sammakkokin on nimittäin "pappa", mikä tarkoittaa myös vaippaa ja tottakai pappaa. Kynttilä on "kikau", peitto on "pepo" ja paita "pa". Mutta "isä" tulee selvästi ja kuuluvasti noin sata kertaa päivässä!

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Miehet jotka vihaavat naisia
Ostin Kirjamessuilta itselleni Stieg Larssonin trilogian pokkareina. Ja nyt on ensimmäinen kirja luettu. Aivan MIELETTÖMÄN hyvä kirja. Kertakaikkiaan. Hetkittäin tarina äityi ehkä vähän turhan mielikuvitukselliseksi, mutta tämä oli paras lukemani kirja pitkään aikaan. Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jännittäviä tapahtumia, loistavaa kerrontaa. Mitäs muuta dekkareiden ystävä voisi vaatia?