Lukutaidon kynnyksellä

En muista, kuinka itse opin lukemaan. Olin kuitenkin oppinut ennen koulun alkamista. Nyt seuraan autiopaikalta lukutaidon oppimista, kun Hakki opettelee ekaluokkalaisena lukemaan. Hakki ei tee läksyjä iltapäiväkerhossa vaan kotona, ja istun yleensä vieressä, kun Hakki harjoittelee kirjaimia tai lukee lukuläksyä. Koska lukeminen on itselleni niin tärkeä asia, koen, että nyt olemme todella suuren asian äärellä, kun Hakki on astumassa lukutaidon maailmaan. Liikutuksen tunteita ei voi välttää, joskin pidättäydyn nyyhkimästä Hakin lukiessa..! Edistystä on todellakin tapahtunut, ja Hakki osaakin jo vähän lukea tavutettua tekstiä. Ihmeellistä!

Lukeminen on pyritty pitämään hauskana, vaikka myönnän usein hieman kireään sävyyn kommentoineeni, kun oikein luetuista tavuista tehdään ihan väärä sana - voiko muisti todellakin olla noin lyhyt? Mutta eilen meillä oikein naurettiin, kun harjoittelukirjaksi valittiin hyvin tuttu Riina ja Sami Kaarlan luukkukirja Muumipeikko eksyy. Kirjaa on luettu meillä niin paljon, että Hakki ja Pampula osaavat suuren osan teksteistä ulkoa. Minä autoin tavuttamisessa ja Hakki muisti osan teksteistä - hänestä oli niin hauskaa ladella ulkomuistista "Muumipeikko! Pelastajani! Sankarini!" Ja välillä Pampula kuiskaili myös apujaan vierestä. Näin mentiin koko kirja läpi!

Vietettiin tässä pari viikkoa sitten syyslomaakin. Kävimme elokuvissa, sirkuksessa ja uimahallissa. Ja Ikeassa syömässä.  Oli oikein hyvä syysloma. Nyt vielä jaksetaan jouluun saakka, jolloin taas lomaillaan!

Kirjallinen yöpöytä

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Vera Valan dekkariin tarttuminen oli ollut pitkään mielessä, ja hyllyssä odotti tätä varten oikein omaksi hankittu pokkari. Kun sitten lopulta lähdin yksityisetsivä Arianna de Belliksen mukaan Italiaan Roomaan ja Tolfan pikkukylään, olin myyty. Kirja on sopivalla tavalla viihteellinen, mutta kuitenkin riittävän kimurantti, ihmiset ovat mielenkiintoisia, ja monentasoiset salaisuudet pitivät mielenkiintoa yllä. Amerikkalaissyntyisen kaunottaren murha selvisi, mutta on hienoa tietää, että Ariannasta kertovia kirjoja on lisää. Yksi jo jälleen itsellekin hankittuna.

Liza Marklund: Ajojahti
Tässä Liza Marklundin Annika Bengtzonista kertovan sarjan uusimmassa kirjassa Ajojahti on kaksi päähenkilöä, Annika ja keskusrikospoliisin uusi operatiivinen analyytikko Nina Hoffman. Kirjan rikos on poikkeuksellisen kammottava, julma kidutus, ja sitä kautta päädytään rahanpesun kiemuroihin. Tämä oli todella hyvä kirja, ja aloin miettiä, että Annika on oikeastaan vähän niin kuin suomalainen. Hän erottuu ruotsalaisista sillä, että ei hallitse small talkia vaan menee suoraan asiaan, hän ei ole samalla lailla tyylikäs kuin muut tukholmalaiset vaan enemmänkin hieman homssuinen. Annika saattaisi ehkä jopa käyttää tuulipukua! Eli tässä on ruotsalaista rikoskirjallisuutta kuin suoraan suomalaisille!