Hakki, kestovaippailija

Minä käytän Hakilla kestovaippoja. Valinnan taustalla vaikuttavat vihreät arvot; en halua, että Hänen Aurinkoisen Korkeutensa vaipat ovat kaatopaikalla lisäämässä jäteongelmaa. Ei myöskään ole yhtään paha sekään, että kestovaippailu on halvempaa kuin kertakäyttövaippojen käyttö. En ole tässä asiassa mitenkään fanaattinen: kertakäyttövaippoja on koko ajan varalla, ja käytän niitä reissussa ja silloin tällöin yövaippoina. Kun kertsi on yövaippana, ei tarvitse miettiä, riittääkö imukyky - se tuntuu toden totta aina vain riittävän ja riittävän. Kun olen ollut erityisen väsynyt, rintatulehduksen kourissa tms., niin silloin on tuntunut helpottavalta ajatella, että ei tarvitse miettiä, onko vauva jo liian märkä, vaan on voinut vain imettää ja jatkaa unia, kertsi hoitaa homman! Mutta olen kyllä sitä mieltä, että muutoin kestovaipat ovat luotettavampia kuin kertakäyttöiset. Ehkä minä en osaa kiinnittää niitä tarravaippoja kunnolla, mutta on joka tapauksessa rasittavaa, että vaipat valskaavat yläreunasta ja siinä on sitten vaatteet märkänä ja pahimmassa tapauksessa sänkykin. Lomailimme juhannuksena mummolassa, ja silloin tuherrettiin kertakäyttövaippojen kanssa eikä säästytty vahingoilta. Kahtena yönä pissa kasteli petin. Tuo loma oli pitkästä aikaa pitempi jakso kertakäyttövaippojen kanssa, ja kyllä tuli jo ikävä Hakin tuttua ja turvallista rättivarastoa. Toki vahinkoja on sattunut kestovaippojenkin kanssa, mutta tänä päivänä vannon kyllä kestovaippojen nimeen.

Kun H.A.K. syntyi, yritin aluksi pelata harsovaippojen kanssa. Se ei oikein onnistunut. Kun haastava taittelu alkoi luonnistua, tuntui paketista tulevan niin paksu, että Hakki oli kuin ampiainen. Origami-taittelun sisäisti ensin muuten Hakin isä, ja hän sitten opasti kädestä pitäen minuakin. Muutoin olisi jäänyt varmasti sekin taito oppimatta, ne kaavakuvat taitoksista ja käännöksistä olivat minulle silloin jotenkin aivan utopiaa.

Olin saanut ystävättäreltäni erilaisia kestovaippoja kokeiltavaksi, ja pari ensimmäistä kuukautta meni loppujen lopuksi niin, että käytin pääsääntöisesti kertakäyttövaippoja, mutta etsin samalla sitä meille toimivaa kestovaipparatkaisua. Kun ratkaisu oli tehty, tein hankinnat luonnollisesti netin kautta, nettishoppailuhan on äitiyslomalaisen salaisia paheita...

Meidän vaipat
- Imse Vimse Flanellette -sisävaippa, 12 kpl
- Happy Nappy - trikoovaippa (sisävaippa), 11 kpl
- Imse Vimse Organic Terry sisävaippa, 1 kpl
- vaippakuoret: Imse Vimse Soft ja Bummis SWW, yhteensä 4 kpl käytössä nyt, mutta kasvamisen myötä ostettava uusia
- + erilaisia lisäimuja (Imse Vimse, Hemp Hour, Popolino, DreamNappy), mummulta tulossa täydennystä, jota hän on ommellut edellä mainittuja jäljitellen
- Happy Nappy Bat -lisäimut, 5 kpl, laatikon perällä, ei käytössä

Nyt kun H.A.K. on jo lähes 8 kk, on noista vaipoista jo aika tavalla käyttökokemusta. Minähän ostin noita yhden koon sisävaippoja (jotta ei tarvitse jatkuvasti olla shoppailemassa...), mutta Happy Nappysta on sanottava, että pienelle vauvalle se oli aika vaikea kääriä pitäväksi. Se ei myöskään ole erityisen imukykyinen, toimii kuitenkin ihan mukavasti tanakan lisäimun kanssa. Imse Vimsen Flanellette on HYVÄ. Mutta Organic Terry on vielä PAREMPI, ja niitä haluaisin ostaa muutaman lisää... On muuten uskomatonta, miten nämä vaipat voi kiehtoa! Bummis-vaippakuoretkin ovat niin hauskoilla kuoseilla tehtyjä; sammakoita, viidakko eläimineen... En olisi aikoinaan arvannut, että vaippojen ostaminen voi tulla suoranaiseksi houkutukseksi! Ei kertakäyttövaipoista kyllä tällaista iloa saakaan kuin näistä kankaisista, joihin kiintyy, ja joiden käyttäminen tuntuu eräänlaiselta vauvan hellimiseltä.

Jotta kestovaippailu onnistuisi, täytyy mielestäni pitää vaipanvaihdosta. Jos se osa vauvanhoitoa on vain välttämätön paha, on vaikeampi motivoitua harjoittelemaan kestovaippojen sujuvaa käyttöä ja jaksaa kestovaipoista väkisinkin koituvaa pyykkirumbaa. Epäilen myös, että joskus kestovaippoja vastustavat isät. Meillä Hakin isä ei jaa kanssani vihreätä ajatusmaailmaa, mutta hän on kuitenkin tullut mukaan kestovaippailuun ilman suurempia mutinoita. Silloinkaan, kun maitokakka oli valunut vaipasta potkuhousujen lahkeeseen, ei lähdetty kyseenalaistamaan itse kestovaippailua. Kakkakatastrofi siivottiin yhteisvoimin, ja minä mietin, mikä siinä käärimisessä menikään pieleen... Harjoitus ei tee välttämättä mestaria, mutta aika kätevän vaipanvaihtajan kuitenkin. Kyllä lähtee! :-)

Ja kun taas käärin Hakkini puhtaaseen, kuivaan vaippaan, lausun hänelle verkkaan meidän oman vaipanvaihto"lorun":

"Pehmeät kankaat
hellivät Hakin
herkkää pyllyä.."

Väsynyttä juttua

Minun on nyt pakko todeta, että väsymys on tainnut aiheuttaa Hänen Aurinkoisen Korkeutensä Äidille optisen harhan. Edellisessä kirjoituksessani esitin, että Hakki olisi saanut kukkahelistimensä pään kokonaan suuhun. Ei se nyt kyllä voi olla mahdollista, vaikka se sillä hetkellä siltä näyttikin. Eihän poika nyt mikään boa ole! Takana oli kyllä yö, jonka aikana heräiltiin parin tunnin välein. Jos tätä menoa jatkuu, väitän Hakin vielä nielaisevan koko lelulaatikkonsa.

Kyllä tuo väsymys muutenkin näihin hoksottimiin vaikuttaa. Älykkäät sanaleikit menevät nykyisellään aivan ohi, voivat avautua sitten kun kalenterista on useampi sivu kääntynyt. Vitsitkään eivät tahdo naurattaa. Väsyneenä huumorintaju on usein lomalla, ja minussa on normaalistikin vähän tosikon vikaa. Tästä asiasta aina silloin tällöin keskustellaan, sillä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän kanssa meillä ei aina huumori kohtaa. Riitoja tulee tilanteista, joissa toinen on ns. "vitsaillut" ja toinen käsitellyt asian täysin totena. Olen sitä mieltä, että jos Suomen yli vedetään pystysuunnassa viiva keskelle, niin viivan itä- ja länsipuolilla huumori on erilainen. Minä olen Kainuusta kotoisin ja edustan itää, Hakin isä hämäläisenä länsipuolta. Ja tästä syystä hauskanpito yhdessä vaatii sen, että kumpikin muistaa toisen rajoitteet. Loppujen lopuksi meillä on kyllä ihan hauskaa yhdessä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Hakista on kasvamassa varsinainen huumorimies. Hänen Aurinkoista Korkeuttaan naurattavat sekä itä- että länsipuolen jutut, ja Hakki osaa nauraa katketakseen, räkättää ja hihkua. Silloin nauravat mukana sekä isä että äiti.

Mutta mikä sitten naurattaa kainuulaista tosikkoa? Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli keväällä pieni juttu, jossa oli rakennettu virtahepoaiheisia kirjannimiä Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa ja Virtahepo työpaikalla tyyliin. Herkullisimpia olivat mielestäni "Soita minulle, virtahepo!", "Hiljaa virtaa virtahepo", "Tuntematon virtahepo" ja "Täällä virtahevon alla". Ja omiin lempikirjoihihin lukeutuvat samalla periaatteella mm. "Sininen virtahepo", "Ylpeys ja virtahepo", "Virtahepo ja viisasten kivi" sekä "Virtahepo ja helmenkalastaja". "Virtahepo -koodia" ja "Virtahepo, minun rakkaani" -kirjaa unohtamatta... Virtahevot kanssamme!

Minä, Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Äiti

Minulla on ilo ja kunnia olla Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Äiti. Hänen Aurinkoinen Korkeutensa, jatkossa myös H.A.K. ja Hakki, on nyt seitsemän kuukauden ikäinen poikavauva, joka pisti äitinsä 39 vuotta kestäneen elämän uuteen uskoon. Tässä blogissa tulen kirjoittamaan pääasiassa äitiyden ihmeestä, ah niin ihanista päivistä vauvan kanssa... (unohtamatta piinavaa väsymystä, yöllä tuhannen desibelin voimalla karjuttuja käskyjä äidin toiminnan jouduttamiseksi, kaikkialle atomipommin tavoin leviävää sosesotkua ja aina vain ylämäkeen työnnettäviä lastenvaunuja). Huolimatta siitä, että vauva-arki vaatii kaikki käytettävissä olevat voimat ja vähän enemmänkin, olen äärimmäisen tyyväinen, että minulla on Hakki. Jokainenhan on aina maailman ihanimman vauvan äiti, niin luonnollisesti minäkin, mutta olen miettinyt, että osaltaan tyytyväisyyteni vaikuttaa sekin, että olen jo 39-vuotias. En tosin suosittele lapsenteon jättämistä näin myöhäiseen vaiheeseen, mutta onpahan ainakin ollut sitä vapaata elämää riittämiin. Minä olen taatusti saanut mennä tarpeeksi, ja olen hakannut tätä tikkuista päätäni seinään ja tehnyt tempauksia, joita vanhainkodissa ääneen muistelemalla saa naapurimummonkin kiikkustuoliin vipinää. Edellyttäen, että vielä siinä vaiheessa muistaa ne jutut, ja puheesta saa selvää...

Sain eilen ystävältäni sähköpostiviestin, jossa muistutettiin siitä, että elämä on tässä ja nyt, ei huomenna tai sitten, kun on se isompi talo tai saavutettu jokin tietty virstanpylväs. Vauvan kanssa ollessa tuo viesti avautuu helposti. On nautittava juuri tästä hetkestä. Vauva kasvaa ja muuttuu joka päivä, ja kasvaessaan hän myös aina hitunen kerrallaan etääntyy myös äidistä. Äitiys on luopumista, niin katkeran suloista.

Napatynkä irtosi.
- "Nyt Hakista on tullut iso poika, Hakki jättää äidin.. nyyyyyh!"
Potkuhousujen lahkeeseen saakka ulottuvat maitokakat muuttuivat kiinteiksi pökäleiksi.
- "Nyt Hakista on tullut iso poika, Hakki jättää äidin.. nyyyyyh!"
Paikallaan pysymisen sijasta vauva eteneekin paikasta toiseen.
- "Nyt Hakista on tullut iso poika, Hakki on pian ovella, Hakki jättää äidin.. nyyyyyh!"
Vauva on puettu potkuhousujen sijasta college-puseroon ja -housuihin.
- "Nyt Hakki näyttä isolta pojalta, Hakki jättää äidin.. nyyyyyh!"
Äitiyspakkauksen helistimen kukan muotoinen pää mahtuu kokonaan vauvan suuhun.
- "Nyt Hakista on tullut iso poika, Hakki jättää äidin.. nyyyyyh!"

Että näissä merkeissä.. Ja ehkäpä lähden tästä nauttimaan aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä tuonne pihalle. Tässä ja nyt.