Ei me meinata tervehtyä, ei. Pampula piti jo viedä ennen viikonloppua lääkäriin, ja diagnoosit olivat korvatulehdus, silmätulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Ripuliakin on tullut, minulle ja Pampulalle. Ja jos Hakin piti olla jo voiton puolella, niin minähän unohdin jälkitautien mahdollisuuden! Tänään oltiin Hakin kanssa lääkärissä, koska toipumisessa tuli takapakkia kuumeen ja ylenpalttisen väsymyksen muodossa, ja niinhän se oli: jälkitautina oli tullut korvatulehdus. Nyt on molemmilla lapsilla antibiootit, ja myöskin silmätippoja ovat molemmat saaneet. Ja yskänlääkettä. Ja isänsä ja äitinsä rykivät ja punoittavat, toistaiseksi ilman lääkitystä. Optimistisuuspillereille voisi ainakin olla tarvetta..!
Kirjallinen yöpöytä: Charlotte Bronte, Professori
Tässä 1800-luvulla kirjoitetussa romaanissa on hyvä suomentajan (Inkeri Koskinen) esipuhe. Ilman tätä esipuhetta olisi ollut vielä vaikeampi käsittää kirjan rasistisuutta ja sen hyväksymää frenologiaa (oppia siitä, että ihmisen henkiset piirteet määräytyvät syntymässä ja näkyvät kasvoilla lapsesta pitäen). Tuntui jotenkin järkyttävältä lukea, kuinka esimerkiksi jonkun kasvot piirteet oletetusti kertoivat henkilön tyhmyydestä. Ja kuinka kirjan päähenkilö, opettaja, näin jo kasvonpiirteiden perusteella teki päätelmiä oppilaidensa kapasiteetista oppia! Miespuolinen opettaja tuntui myös minusta sovinistiselta, vaikka omana aikanaan hän on varmaan ollut edistyksellinenkin. Kieli oli hankalaa lukea, joskus hassuakin, ja kirjan kertojana toimiva miesopettaja tuntui pääosan ajasta ärsyttävältä ja omahyväiseltä, lähes tekopyhältä. En minä kyllä tästä kirjasta erityisemmin pitänyt. Mutta jollain lailla hyvä lukukokemus kuitenkin.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Eritteitä ja tahmaa
Juuri kun säät muuttuivat ulkoilulle suosiollisiksi, sairastuivat meidän piltit. Eikä voi sanoa, että kyseessä olisi "vain flunssa", sillä tämä on kyllä MEGAflunssa. Minua jo oikeasti pelottaa, että ihmiskunta vielä tuhoutuu näihin räkätauteihin. Yskää, nuhaa, kuumetta, oksennustauti ja korvakipua - ja pitkän kaavan mukaan. Lapset eivät ole vielä koskaan olleet näin sairaita!
Hakki sairastui ensin. Kaikki alkoi yskällä, nuhalla ja kuumeella, ja monen tunnin oksennusmaraton tuli vasta parin päivän päästä kuumeen perässä. Pampulakin oireili ja pelkäsin jo, mitä oksentaminen hänen kohdallaan tulee olemaan. Ei tullut oksennusmaratonia, onneksi, mutta oksennettu on kuitenkin jo kolmena päivänä. Tautiin liittyy, että kurkku ja nielu ovat äärimmäisen arat, ja syöminen on näin ollen kivuliasta. Ja oksennusrefleksi tulee helposti, jos vähänkään tuputetaan. Näin voi käydä myös kuumelääkkeen kanssa! Hakillakin ruokailu alkoi sujua joten kuten vasta useamman sairaspäivän jälkeen. Pampula yökkii, kun yritän antaa sosetta tai lääkettä. Mutta kun sitä kuumelääkettäkin on PAKKO saada sisään. Käytän kyllä myös suppoja. Onneksi imetys on pääosin sujunut!
Silmien rähmiminen on myös luku sinänsä. Yhtenä yönä Hakin silmät muurautuivat umpeen rähmästä, ja hän hädissään pyysi minua apuun, kun silmät eivät auenneet. Kannoin pienen potilaan yöllä kylpyhuoneeseen silmien pesulle. Pampulakin on näyttänyt niin kovin sairaalta juuri tuon rähmimisen takia.
Tämä ei ehkä suoranaisesti liittynyt tautiin, mutta yhtenä aamuna Hakki totesi aamupissan aikaan, että pippeli on kadonnut. Minä vähättelin ongelmaa, sanoin, että kyllä se siellä on, pissaa nyt vaan.. Ei olisi pitänyt olla niin välinpitämätön! Mitä ilmeisimmin vempele oli tosiaan kadoksissa, sillä pissaa lensi oikealle (minun housuille) ja vasemmalle (seinään), ylös (pitkin pönttöä) ja viistosti alas (lammikoksi seisontakorokkeen päälle ja lattialle). Kaveri oli käytettävä vyötäröstä alaspäin suihkussa operaation päätteeksi.
Ripulia ei onneksi tullut, mutta näissä meidän kakkakuvioissa on normaalillakin tasolla riittävästi haastetta. Ryhmiksestä on alkanut tulla pienimuotoista painostusta liittyen yhtälöön Hakki + Potta. Hakki ei edelleenkään hoida asioitaan potalla taikka pöntöllä vaan tekee ne harkkahousuihin. Ryhmiksessä haluttaisiin, että Hakki alkaisi käyttää harkkahousujen asemasta normaaleja pikkukalsareita ajatuksella, että tämä kannustaisi käymään potalla. No, ei kannusta ei. Olen sanonut, että kotona niitä voidaan käyttää, mutta ryhmikseen laitan pääsääntöisesti harkkahousuja, sillä en halua, että Hakki on toisten lasten edessä yltä päältä pissassa ja kakassa. Ja kun ei ne pikkukalsarit tosiaan tilannetta miksikään muuta. Kakka on sitten siellä, ja kyllähän tässä oksuvaatteiden ohella on pesty likaantuneet kalsaritkin. Nyt on käytössä taas harkkahousut, joita käytettäessä likaantuminen rajoittuu paremmin vain pestäviin harkkahousuihin. Neuvolassa sanottiin, että poikien tilannetta voi hankaloittaa alitajuinen pelko pippelin putoamisesta, ja tästä syystä istuminen potalla ei aina oikein luonnistu. Liittyen edellisen kappaleen ongelmaan tällainen pelko voikin tosiaan olla olemassa.
Räkä on sitten luku sinänsä. Joka puolella on enemmän tai vähemmän käytettyjä nenäliinoja, ja Hakki tiedottaa niistämistarpeesta joka kerta huutamalla "Läkä, läkä!" Vaikka hän niistäisikin itse. Jo nyt on todettava, että näiden pienempien räkäkoneiden rinnalle on tullut myös yksi aikuiskoon tuotantolaitos.. Ja kuumettakin löytyy.
Jos ei kaikista noista eritteistä ole riittävästi riesaa, niin pitäähän sitä sotkua saada muutenkin aikaiseksi. Jätin sitten kuumelääkepullot keikkumaan yöpöydälle kirjapinon päälle.. Enkä ollut edes sulkenut lapsilukollisia korkkeja kunnolla.. kun ne ovat äidillekin niin hankalat! Ja olihan se Hakki sitten ennättänyt käydä hieman maistamassa lääkettä! Onneksi kuitenkin hän oli pääasiassa kaatanut pullon lattialle ja valuttanut tahmaista lääkettä myös kirjoille. Ja minä kun niiiin rakastan tätä kaiken pyyhkimistä..! Mutta tulipas hyvä opetus näiden pullojen jättämisestä lapsen silmien eteen. Asiaa ennätti miettiä sukkien liimautuessa kiinni lattiaan.
Vielä ei ole tätä kaikkien aikojen sairastumissessiota selätetty, mutta Hakin kohdalla uskaltaa sentään jo sanoa, että pahin on takana. Terveitä päiviä odotellessa...
Kirjallinen yöpöytä: Tess Gerritsen, Luutarha
Tässä dekkarissa on kaksi rinnakkaista tarinaa. Toinen sijoittuu 1800-luvulle aikaan, jolloin Viikatemies kylvi kauhua. Toinen kertoo naisesta, jonka puutarhasta löytyi 1800-luvulla kuolleen naisen jäännökset. Kirja käsittelee paljon lääketieteen historiaa, ja murhia kamalammalta tuntuivat kuvaukset amputaatiosta ja lapsivuodekuumeen kulusta. Mielenkiintoinen dekkari, vähän erilainen!
Hakki sairastui ensin. Kaikki alkoi yskällä, nuhalla ja kuumeella, ja monen tunnin oksennusmaraton tuli vasta parin päivän päästä kuumeen perässä. Pampulakin oireili ja pelkäsin jo, mitä oksentaminen hänen kohdallaan tulee olemaan. Ei tullut oksennusmaratonia, onneksi, mutta oksennettu on kuitenkin jo kolmena päivänä. Tautiin liittyy, että kurkku ja nielu ovat äärimmäisen arat, ja syöminen on näin ollen kivuliasta. Ja oksennusrefleksi tulee helposti, jos vähänkään tuputetaan. Näin voi käydä myös kuumelääkkeen kanssa! Hakillakin ruokailu alkoi sujua joten kuten vasta useamman sairaspäivän jälkeen. Pampula yökkii, kun yritän antaa sosetta tai lääkettä. Mutta kun sitä kuumelääkettäkin on PAKKO saada sisään. Käytän kyllä myös suppoja. Onneksi imetys on pääosin sujunut!
Silmien rähmiminen on myös luku sinänsä. Yhtenä yönä Hakin silmät muurautuivat umpeen rähmästä, ja hän hädissään pyysi minua apuun, kun silmät eivät auenneet. Kannoin pienen potilaan yöllä kylpyhuoneeseen silmien pesulle. Pampulakin on näyttänyt niin kovin sairaalta juuri tuon rähmimisen takia.
Tämä ei ehkä suoranaisesti liittynyt tautiin, mutta yhtenä aamuna Hakki totesi aamupissan aikaan, että pippeli on kadonnut. Minä vähättelin ongelmaa, sanoin, että kyllä se siellä on, pissaa nyt vaan.. Ei olisi pitänyt olla niin välinpitämätön! Mitä ilmeisimmin vempele oli tosiaan kadoksissa, sillä pissaa lensi oikealle (minun housuille) ja vasemmalle (seinään), ylös (pitkin pönttöä) ja viistosti alas (lammikoksi seisontakorokkeen päälle ja lattialle). Kaveri oli käytettävä vyötäröstä alaspäin suihkussa operaation päätteeksi.
Ripulia ei onneksi tullut, mutta näissä meidän kakkakuvioissa on normaalillakin tasolla riittävästi haastetta. Ryhmiksestä on alkanut tulla pienimuotoista painostusta liittyen yhtälöön Hakki + Potta. Hakki ei edelleenkään hoida asioitaan potalla taikka pöntöllä vaan tekee ne harkkahousuihin. Ryhmiksessä haluttaisiin, että Hakki alkaisi käyttää harkkahousujen asemasta normaaleja pikkukalsareita ajatuksella, että tämä kannustaisi käymään potalla. No, ei kannusta ei. Olen sanonut, että kotona niitä voidaan käyttää, mutta ryhmikseen laitan pääsääntöisesti harkkahousuja, sillä en halua, että Hakki on toisten lasten edessä yltä päältä pissassa ja kakassa. Ja kun ei ne pikkukalsarit tosiaan tilannetta miksikään muuta. Kakka on sitten siellä, ja kyllähän tässä oksuvaatteiden ohella on pesty likaantuneet kalsaritkin. Nyt on käytössä taas harkkahousut, joita käytettäessä likaantuminen rajoittuu paremmin vain pestäviin harkkahousuihin. Neuvolassa sanottiin, että poikien tilannetta voi hankaloittaa alitajuinen pelko pippelin putoamisesta, ja tästä syystä istuminen potalla ei aina oikein luonnistu. Liittyen edellisen kappaleen ongelmaan tällainen pelko voikin tosiaan olla olemassa.
Räkä on sitten luku sinänsä. Joka puolella on enemmän tai vähemmän käytettyjä nenäliinoja, ja Hakki tiedottaa niistämistarpeesta joka kerta huutamalla "Läkä, läkä!" Vaikka hän niistäisikin itse. Jo nyt on todettava, että näiden pienempien räkäkoneiden rinnalle on tullut myös yksi aikuiskoon tuotantolaitos.. Ja kuumettakin löytyy.
Jos ei kaikista noista eritteistä ole riittävästi riesaa, niin pitäähän sitä sotkua saada muutenkin aikaiseksi. Jätin sitten kuumelääkepullot keikkumaan yöpöydälle kirjapinon päälle.. Enkä ollut edes sulkenut lapsilukollisia korkkeja kunnolla.. kun ne ovat äidillekin niin hankalat! Ja olihan se Hakki sitten ennättänyt käydä hieman maistamassa lääkettä! Onneksi kuitenkin hän oli pääasiassa kaatanut pullon lattialle ja valuttanut tahmaista lääkettä myös kirjoille. Ja minä kun niiiin rakastan tätä kaiken pyyhkimistä..! Mutta tulipas hyvä opetus näiden pullojen jättämisestä lapsen silmien eteen. Asiaa ennätti miettiä sukkien liimautuessa kiinni lattiaan.
Vielä ei ole tätä kaikkien aikojen sairastumissessiota selätetty, mutta Hakin kohdalla uskaltaa sentään jo sanoa, että pahin on takana. Terveitä päiviä odotellessa...
Kirjallinen yöpöytä: Tess Gerritsen, Luutarha
Tässä dekkarissa on kaksi rinnakkaista tarinaa. Toinen sijoittuu 1800-luvulle aikaan, jolloin Viikatemies kylvi kauhua. Toinen kertoo naisesta, jonka puutarhasta löytyi 1800-luvulla kuolleen naisen jäännökset. Kirja käsittelee paljon lääketieteen historiaa, ja murhia kamalammalta tuntuivat kuvaukset amputaatiosta ja lapsivuodekuumeen kulusta. Mielenkiintoinen dekkari, vähän erilainen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)