Näin joulun jälkeen on hyvä antautua jälkiviisauden valtaan, ja miettiä hetki, mikä joulussa meni hyvin ja missä olisi ensi vuotta ajatellen parantamisen varaa. Meillä ei tänäkään jouluna ollut oikeaa joulukuusta. Parvekkeemme pajuinen tiipii sai jouluvalot jo joulukuun alussa, mutta tänä vuonna koristelimme lisäksi kissan kiipeilypuun, koska meillä ei vielä ole uutta kissaa. (Se on EHKÄ jo kissaemon mahassa..) Lasten kanssa kävimme myös hakemassa muutamia risuja, jotka asettelimme painolla ja folipäällysteellä varusteella varustettuun paperikoriin, ja koristelimme nämä oksat. Siitäkin tuli ihan hieno. Mielestäni kuusta ei ole edelleenkään lainkaan välttämätöntä hankkia ja lapset olivat tyytyväisiä näihin meidän omiin kokoonpanoihin.
Jotta jouluaaton pukin odotus ei mene liian kärsimättömäksi, on meillä ollut tapana varata myös pari lahjaa jo jouluaattoaamuun, jotka "tontut" ovat toimittaneet lapsille. Tänä vuonna nämä lahjat olivat Ikean leikkikeittiö Pampulalle ja Lego-linna Hakille, ja nämä olivat myös ne suurikokoisimmat kaikista lahjoista. Aattoaamu siis alkoi vallan erinomaisesti näiden pakettien kera!
Joulukalentereissa oli tänä vuonna säästölinja. Lapsilla oli yhteensä kolme perinteistä paperista joulukalenteria ja lisäksi laatikkojoulukalenterin laatikoihin tuli "Herkkutontun" toimesta pieniä makeita yllätyksiä. Vaikka Hakki aluksi vähän kaipasikin "Tavaratontun" pikku lahjoja viime vuotiseen tapaan, oli hänkin loppujen lopuksi oikein tyytyväinen.
Joululahjat olin hankkinut omalta osaltani hyvissä ajoin etukäteen pääosin nettikaupoissa shoppaillen, enkä lähtenyt säntäilemään enää loppuvaiheessa mihinkään, vaikka joitakin sellaisia toiveitakin tuli, jotka jo lähes saivat miettimään äkkiryntäyksen tarpeellisuutta. Lahjat olivat lapsille mieluisia, joten siinäkin mielessä voi olla tyytyväinen. No, Hakki paljasti kyllä, että oli puuromantelilla toivonut isoa ja pientä Beybladea, ja sellaisia ei tullut, mutta hyvin hän tästä pettymyksestä selvisi, vaikkakin usko puuromantelien voimaan hävisi...
Lasten isä toimi tänä vuonna jo kolmannen kerran heille joulupukkina, ja mitään epäilyksiä pukin oikeasta persoonasta ei kuultu. Tämä kuitenkin saattoi olla viimeinen kerta, kun homma ainakaan Hakin kohdalla toimii, sillä epäilen, että koulussa valkenee muutamia totuuksia elämästä, ja usko joulupukkiin kadonnee jo ensi vaiheissa..! Saas nähdä, vedetäänkö pukkishow kuitenkin Pampulalle, mikä ei välttämättä ole niin motivoivaa, koska Pampula pelkää kovasti pukkia. Vain Hakki kävi pukin polvella, Pampula uskalsi tätä tuskin katsoa. Äidin oli otettava vastaan Pampulan lahjat ja pidettävä tätä tiukasti sylissä.
Itse olen kiitollinen siitä, että pystyin välttämään lähes kokonaan joulustressin. Koska joulunalus oli ollut raskas opiskelukiireiden ja lasten sairastelujen takia, päätin pitää joulun vaatimustason vähäisenä. Leivoin joulupullaa, pipareita lasten kanssa, taatelikakun ja torttuja. Piparkakkutaloa en ryhtynyt edes yrittämään, ja pipareitten koristelukin jäi tänäkin vuonna. Lanttu- ja porkkanalaatikko olivat Saarioisilta, ja pienen luomukinkun seuraksi kokeilin valmislaatikoiden lisäksi vain itse tehtyä bataattivuokaa, joka ei kyllä ollut kovin kummoisen makuista. Uunilohi tuli kypsennettyä hyvin yksinkertaisen reseptin mukaan, ja sitä nautittiin joulupäivänä perunamuusin kera. Todettakoon, että se taisi olla ainoa jouluruoka, joka lapsille oikeasti maistui. Tapaninpäivän karjalanpaisti onnistui kyllä, mutta ei ollut mikään lasten suosikki. Ruokaa ei varattu mitenkään mahdottomasti, koska tiedossa oli, että pian joulun jälkeen lähdetään reissuun.
Siivoaminen ei myöskään ollut ennen joulua normaalia kummoisempaa, mikä tarkoittaa, että se oli erittäin vähäistä. Mutta eipä tuo joulu pölypalleroitten ja tahrojen takia pilalle mennyt, kyllä niiden kanssa jo osataan viettää sekä arkea että juhlaa!
Vaikka olen kokonaisuuteena jouluun näin jälkiviisaanakin erittäin tyytyväinen, on niitäkin asioita, jotka tekisin toisin. Suklaata tuli hankittua liikaa ja sitä on tullut myös syötyä liikaa. Vaikka ulkoilukelit ankeine tihku- ja muine sateineen ovat olleet luotaantyöntäviä, olisi pitänyt keksiä mielekkäitä tapoja ulkoilla lapsien kanssa. Nyt lapset ovat saaneet olla lähes täysin sisällä, mikä on toki ollut heidän toiveensakin runsaan tv-tarjonnan ja lahjojen vuoksi, mutta lieveilmiöitä on seurannut. Iltaisin on unensaanti vaikeaa, ja koheltamista on normaalia enemmän. Mutta hyvä joulu tämä oli. Oikein hyvä.
Kirjallinen yöpöytä: Camilla Läckberg, Jääprinsessa
Nyt minäkin olen lukenut ensimmäisen Läckbergini! Ja koska kaikki sarjat on mielestäni ehdottomasti luettava kronologisessa järjestyksessä, luin luonnollisesti Camilla Läckbergin ensimmäisen Erica Falckista kertovan dekkarin Jääprinsessa. Elämäkertakirjailija Erica Falck on palannut kotiseudulleen vanhempiensa kuoleman jälkeen, ja hänen surusta toipuessaan tapahtuu lisää ikävää - lapsuudenystävä löytyy kuolleena. Erica ajautuu tapaukseen mukaan, ja pientä romanttista kipinää on paikallisen poliisin kanssa. Juoni on ovela, ja vaikka teksti ei aina niin sujuvasti soljukaan, on dekkari ehdottoman mielenkiintoinen. Erica perhesuhteineen on myös sympaattinen päähenkilö. Aion ilman muuta lukea lisää näitä!
