Teimme talvilomalla pienen reissun. Ja kuten edellisestä postauksesta postauksesta voi päätellä, me emme viettäneet mitään hiihtolomaa eikä ensisijainen tavoite muutoinkaan ollut ulkoilla. Mehän siis lähdettiin loman kunniaksi pariksi yöksi kylpylään! Kohteemme oli Peurunka Laukaalla.
Saavuimme Peurunkaan iltapäivällä, ja vielä saman päivän iltana ehdimme allasosastolle. Ja sinne mentiin myös seuraavana päivänä ja vielä lähtöpäivän aamuna! Vasta kolmannella kerralla Hakki laski 130 metrin pitkän liukumäen - ensiksi minun tai isänsä kanssa, ja lopulta myös yksin. Ja poika oli niin innoissaan, ettei muistanut mennä ajoissa pissalle.. Ei siitä sen enempää.. Varsinainen lasten liukumäki (3 ikävuodesta alkaen) oli mielestäni aivan turhan hurja. Lyhyt, mutta kamalan nopea. Laskin sen kerran Pampula sylissä, ja menimme vauhdilla uppeluksiin ja samalla jysäytin pehvan pohjaan. Ei kiva. Hakki kyllä piti hauskaa tässäkin mäessä.
Vaikka en pidä itseäni minään ylisuojelevana vanhempana, huomasin, että kylpylässä en halunnut lasten ottavan mitään ylimääräisiä riskejä. Yhdessä altaassa oli pomppulinnamainen vesikiipeilyrakennelma, joka sääntöjen mukaan oli tarkoitettu uimataitoisille. Vesi ympärillä oli syvää. Minä en päästänyt Hakkia sinne edes kellukkeiden kanssa. Hakki ei osaa uida, ja mukavaa tekemistä riitti muutenkin. Pampula oli jossain vaiheessa haluamassa yksin lasten liukumäkeen, mutta senkin kielsin. Jos lutaaminen kahluualtaassa toimii vielä hyvin, niin miksi ehdoin tahdoin mennä liukumäkeen, joka ei mielestäni ollut erityisen toimiva. En myöskään halunnut laskea pitkää liukumäkeä Pampula sylissä. Pampula on valtavan innostunut uimisesta, enkä halua hänelle liikaa pelottavia kokemuksia, jotta into ei häviä. Pampulalla on myös tapana muistella aina ääneen, kuinka "Minä jouduin veden alle", mitä on toki tapahtunut, mutta mikä voi ulkopuolisesta kuulostaa huomattavasti pahemmalta kuin tilanne olikaan.
Kylpyläreissulla sää suosi meitä niin hyvin, että kyllä me vähän ulkoiltiinkin. Vedimme lapset pulkilla järven päällä niemen taakse niin, että kylpylää ei enää näkynyt, ja siinähän olikin lapsille evästauon paikka.. banaania ja pillimehua. Aikuisilla ei toden totta ollut vielä välipalan tarvetta, aamiainen oli ollut niin monipuolinen ja runsas..!
Ja eipä ulkoilu jäänyt vielä tuohon pikku retkeen! Lapset kävivät laskemassa liukumäkeä ja kiipeilemässä kylpylän pienessä leikkipuistossa, ja sitten - me saatiin lainaan lumikengät koko perheelle! Ei me voitu niillä pitkälle mennä, Pampula väsähti nopeasti ja päätyi taas pulkkaan, ja kyllähän se Hakkikin oli kohta väsyneenä oikosenaan järven jäällä lumikengät solmussa. Hakin ongelma oli se, että kengät olivat hänelle vähän turhan painavat, koska hän sai jo kengännumeron perusteella melkoisen pitkät lumikengät. Mutta kiva oli kokeilla - minulle tämä oli jo kolmas kerta, muulle perheelle eka kerta. Itse mieluusti lumikenkäilisin enemmänkin.
Peurungasta jäi oikein hyvä kuva, se oli erittäin mukava kylpylä, huoneemme päärakennuksessa oli siisti ja miellyttävä - sinne voisi mennä toistekin. Ja parin päivän lomasta voi nyt muistella ja makustella suklaisissa merkeissä, koska paluumatkalla pysähdyimme Vaajakoskella. Kuva kertoo loput!
Kirjallinen yöpöytä
Elina Lappalainen, Syötäväksi kasvatetut
Ostin Elina Lappalaisen Tieto-Finlandialla palkitun "Syötäväksi kasvatetut" itselleni joululahjaksi, mutta se tuli nyt vasta luettua. Kirja oli todella hyvä. Se oli jopa helppolukuinen vaikeasta aihepiiristään huolimatta. Kirja ei ollut mitenkään paatoksella kirjoitettu, se oli melkoisen objektiivinen kuvaus suomalaisesta kananmunien ja lihan tuotannosta (broileri, sika ja nauta), ja se haastoi lukijan tekemään oman päätöksensä asiasta, onko tämä oikein. Ja kyllä aika omituinen ihminen on kyseessä, jos nykytilanne täysin tyydyttää! Kirjassa tuotiin esille, että olisi tarvetta saada luomumerkin rinnalle eläinten hyvinvoinnista kertova merkki. Se on todella kannatettava ajatus. Luomu on tänä päivänä paras tae eläinten asiallisista tuotanto-olosuhteista, mutta siinä maksetaan muustakin kuin hyvinvoinnista. Monille on tärkeämpää, että eläin on saanut elää ennen ruoaksi päätymistään mahdollisimman hyvän elämän kuin se, että se on saanut ruoakseen luomurehua. Selvää on kuitenkin se, että lihansyöjä ei voi vain ajatella sitä halvinta hintaa, jos haluaa muuttaa asioita parempaan suuntaan. Kuluttajan on tehtävä tietoisia päätöksiä ja maksettava myös se hinta, mitä oikein tuotettu ruoka maksaa. Elintarviketeollisuus ja lainsäädäntö ovat toki avainasemassa, mutta kyllä yksittäisenkin kuluttajan on mietittävä lihansyöntinsä oikeutus. Kuluttajien valintoja seurataan, ja kuluttajat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa.
Janet Evanovich, Herttaseiska
Kyllä nämä Janet Evanovichin palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertovat kirjat ovat sitten hersyvän hauskoja..! Tämä oli jo seitsemäs lukemani, ja tarkoitus on jatkaa edelleen sarjan parissa. Vähän vain epäilyttää, koska luin jostain, että sarjan kääntäjä olisi nyt tämän osan jälkeen vaihtunut, ja jatkossa kieli olisi roisimpaa. Minä en henkilökohtaisesti kaipaa roisimpaa kieltä, sillä näiden kirjojen tapahtumissa ja keskusteluissa on kyllä riittämiin potkua ilman suurempia kielellisiä tehokeinoja. Mutta täytyy rohkaistua ja lainata seuraava osa. Tässä kirjassa Stephanie jahtaa liukasliikkeistä vanhaa pappaa, joka puolisokeana ja kiivasluonteisena ammuskelee minne sattuu. Ja selvää on, että Stephanieta pelottaa ja hankaluuksia riittää. Ja tässä kirjassa Stephanie myös sovittaa hääpukua..! Pelkkää auvoa ei kuitenkaan ole miesrintamallakaan. Mutta onneksi Bobin (koira) vatsa toimii hyvin.
