Luontopolku Puumerkki

Oli taas viikonloppu, joka näytti uhkaavasti kuluvan suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä. Sateisena lauantaina Hakki kävi salibandyssä, ja siellä oli Pampula katsomossa mukana juoksentelemassa, mutta varsinaista ulkoilua ei ollut lainkaan. Kun sunnuntaina aamupäivä oli vetelehditty sohvalla tv:tä katsellen, kävimme Hakin kanssa seuraavan keskustelun:

- Pampulan päiväunien jälkeen lähdetään kaikki ulos, totesin Hakille.
- Miksi? kysyi Hakki.
- Kyllä välillä täytyy ulkoilla, vastasin.
- Siksikö, että saa happea?
- Niin, totesin ilahtuneena Hakin ymmärtävästä asenteesta.
- Mutta eikös se riitä, että laitetaan Paa hetkeksi ulos, ja kun se otetaan sisälle, siitä voi nuuskia ulkoilmaa?

Hakin ehdotus ulkoilman kokemiseksi ei vakuuttanut minua, vaan päätin löytää netistä meille sopivan pienen ulkona sijaitsevan käyntikohteen. Valituksi tuli luontopolku Puumerkki!
 

Lähdimme matkaan autolla, ja Puumerkkiä lähinnä olevalta parkkipaikalta oli 300 metrin kävely luontopolun alkuun. Myös itse luontopolku oli vain 330 metriä pitkä, mutta paluu tapahtui samaa reittiä pitkin. Puumerkin varrella esiteltiin vanhoja puita.

Oli se vain onni, että en valinnut kohteeksi mitään pitempää reittiä. Pampula ehti tuonkin reissun aikana muutamaan kertaan mainita, että "Haluan pois täältä." eikä Hakillakaan kaikki mennyt ihan putkeen. Hän kyllä leikki puiden kanssa karatekaa ja touhusi muutenkin paljon, mutta jossain vaiheessa tuli jostain syystä mielipaha, ja sitten istuttiin rapakon reunalla mököttämässä.

 Vaikka Pampula kertoi haluavansa pois metsästä, tuli se hetki, jolloin hän ei juurikaan tehnyt mitään asian edistämiseksi.  Mitenkään yllättävää ei ollut, että Pampula heittäytyi maahan makaamaan, teeskenteli nukkumista ja olisi mitä ilmeisimmin toivonut, että hänet kannetaan metsästä pois. En suostunut. Ottihan se aikaa, mutta loppujen lopuksi Pampulakin käveli metsästä omin jaloin pois. Mitä enemmän temppuilua, sitä enemmän ulkoilmaa - täytyy motivoida itsensä oikein..!

No olikos se ulkoilu sitten vaivan väärti? Oli se. Oli oikeasti mukava päästä pieneksi hetkeksi metsän siimekseen, nähdä meri ja kuvata meren rannan käkkyräpuu. Kun ei valitse liian mittavia kohteita eikä odota liikoja, niin homma toimii. Tältä pohjalta jatketaan ulkoiluharrastusten merkeissä..!