Kuin kotonaan

Onpa tässä tullut lasten kanssa vähän kyläiltyäkin. Lähdin heidän kanssaan ihan syntymäpäiväjuhliin, kun entinen työkaverini täytti 40 vuotta. Pelkäsin hieman, että osaavatko lapset käyttäytyä aikuisten juhlissa, ja pelko olikin varsin aiheellinen. Piilosleikki, hippajuoksu, sängyn päällä nujuaminen ja pöhköjen puhuminen toteutuivat kaikki varsin nopeasti. Siinä vaiheessa kun Hakki esitti uintiliikkeitä keskellä olohuoneen mattoa, totesin, että meidän lienee parasta häipyä. Olin kuitenkin saanut juoda lasin kuohuviiniä ja syödä ehkä maailman herkullisinta voileipäkakkua, eikä siinä makeassakaan tortussa mitään vikaa ollut, joten minun kannalta juhlat olivat oikein ihastuttavat! Mutta vikaa oli kyllä lasten käytöksessä, ja minua kieltämättä vähän hävetti.

Pian synttäriepisodin jälkeen menin oikein yökylään ystävättäreni luo. Valvoimme aamuyölle saakka, ja vaikka aamulla olisi saanut nukkua, enhän minä osannut. Sen sijaan wc-käynnillä onnistuin lukitsemaan itseni vessaan. En halunnut herättää ystävätärtäni, ja päätin selvittää itseni omatoimisesti pinteestä. Purin vessan lukon kynsisaksien avulla, ja heureka, vapaus koitti! Mutta en kuitenkaan osannut enää laittaa lukkoa kasaan.. Olin yhteydessä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isään, joka lupasi tulla hakemaan minut lasten kanssa kotiin ja korjata lukon samalla.

Ja niinhän korjausryhmä pikku apulaisineen saapui.. Lapset olivat heti kuin kotonaan, mättivät suuhunsa edellisen illan sipsien jämät ja tutustuivat estotta paikkoihin. Kaappien ovet paukkuivat, ja Pampulan kanssa piti jopa istua kylmän saunan lauteilla. Tv:stä löytyneet lastenohjelmat pitivät hieman lapsukaisia paikallaan, mutta onhan se nyt pianon soitto kiinnostavampaa kuin tv:n katsominen.. Tunnustettakoon, että oli vähintäänkin karmeata kuunnella pikkumusikanttien kaksiäänistä kakofonista soitantaa siinä henkisessä ja fyysisessä tilassa. Lasten isä korjasi lukon ja asensi lisäksi muutaman valaisimen, joten lasten kyläily ei jäänyt ihan pikavisiitiksi..

Epäilen, että olemme nyt olleet juuri niitä vieraita, joiden saapuminen kyllä ilahduttaa, mutta lähteminen vielä enemmän! Kiitos ja anteeksi.

Kirjallinen yöpöytä

Virpi Hämeen-Anttila, Railo
Ystävättäreltä lainattu Hämeen-Anttilan Railo oli aivan ihana! Kirjassa menestystä tavoittelevan miehen opettajavaimo lähtee pääkaupunkiseudulta miestään tukeakseen ja miellyttääkseen Pohjois-Karjalaan miehen kotiseudulle, jota tämä on aina moittinut ja vähätellyt, mutta jonne hän nyt haluaa perustaa matkailuyrityksen. Vaimo ja tytär tuntuvat sopeutuvan uudelle kotiseudulle kuitenkin paremmin kuin mies, jota vanhat kaunat piinaavat. Eikä rakennushankekaan etene toivotusti. Kirjassa monet ihmiset puhuivat todella paksua murretta, ja kummallisesti oma kainuun murteeni nousi kirjaa lukiessa puheeseen, vaikka ei siinä kukaan kainuulaisittain puhunut! Kirjassa viehätti suurta elämänmuutosta elävän Inkan monet tuntemukset, joita oli ihana myötäelää vaikkakin vain kirjan sivujen välityksellä.

Joy Fielding, Henkeäsalpaava
Joy Fieldingin Henkeäsalpaava on ihmisläheistä kuvausta pikkukaupungin ihmisistä. Kirjassa on keskeisessä osassa yläaste oppilaineen ja opettajineen. Ja kun pikkukaupungissa ollaan, ovat muutkin tarinan tärkeät ihmiset kiinteästi kytköksissä toisiinsa mm. naapuruussuhteiden tai ihmissuhdekoukeroiden kautta. Mutta koska kyseessä on dekkari, ei kirja ole kuitenkaan leppoisaa arjen kuvausta vaan sheriffin tuskallista työmaata raakojen murhien selvittämiseksi pelon levitessä kaupunkilaisten joukossa. Tilanne antaa viitteitä mahdollisen sarjamurhaajan olemassaoloon, mikä poikkeaa täysin totutusta sekä kaupunkilaisten että sheriffin arjessa. Olipa muuten hyvä kirja, ja antoi vähän ajattelemisen aihetta vielä loppuratkaisun jälkeenkin.

Kirjatorni: Soili Perkiö (toim.), Soiva laulukirja
Törmäsin niin moniin kiitteleviin kuvauksiin uutuuskirjasta "Soiva laulukirja", että pitihän se hommata meillekin. Kirjassa on viisikymmentä lastenlaulua sanojen JA säestyksen kera, eli jos ei tiedä tai muista, kuinka laulu menee, niin nappia painamalla on apua luvassa. Tämä on tosi kiva idea, ja molemmat lapset ihastuivat kovasti kirjaan (lue: tappelivat kirjasta, kirja säilyi onneksi toistaiseksi vaurioitta). Pampulan suosikkilaulu on tällä hetkellä Jos sul lysti on, ja Hakkia miellyttää Kapteeni katsoi horisonttihin. Kirjasta tykkää jopa lasten isä!