Kikatusta, kirkumista ja kujerrusta

Pampula on iloinen ja halutessaan hyvin äänekäs vauva. Hän ähisee ja puhisee, ärisee ja örisee, murisee ja mörisee. Korkeita ääniä Pampula kokeilee kirkumalla läpitunkevan kuuluvasti. Hän kikattaa hyvin tarttuvasti, ja on mahdottoman suloinen kujertelija. Mutta kuka onkaan kaikista hauskin? Hakki. Hakin pöhelöimmätkin tempaukset saavat pikkusiskon nauramaan, ja kikatus tietysti yllyttää velipoikaa... On se jo käynyt mielessä, että millainenhan parivaljakko näistä vielä tuleekaan..!

Kuten kuvasta näkyy, on soseruokailu taas alkanut. Vielä se on lähinnä maistelua, maito ruokkii Pampulan pääosin. Minua kiinnostaisi sormiruokailu soseiden ohella, mutta en nyt sitten oikein tiedä, osaisiko sitä.. Joka tapauksessa on selvää, että tällä hetkellä soseessa ovat sekä äidin että Pampulan sormet, unohtamatta ruokalappua, Pampulan ja äidin vaatteita, kasvoja, syöttötuolia, syöttötuolin ympäristöä ja pöytää. Olisi taltalle käyttöä!

Anteeksi

Miten on mahdollista, että Hakin käyttäytyessä huonosti isänsä seurassa minä päädyn pyytelemään anteeksi hänen isältään? Juttu menee näin:

Esimerkkitapauksessa Hakki ei toistuvista pyynnöistä huolimatta suostu siirtymään palapelin parista hampaita pesemään vaan aloittaa palapelin sen valmiiksi saatuaan aina uudestaan ja puuhailee myös muuta. Isänsä hermostuu ja kantaa pojan kylpyhuoneeseen. Kun hampaat on pesty, Hakki säntää luokseni.

- Äiti, isä komensi mua. Sano isälle "EI"!
Syyllinen seuraa pojan kannoilla ja päätän olla pojalle mieliksi ja katson tuimasti Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isää.
- EI! sanon tiukasti.
Isänsä alkaa parkua tekoitkua. Hakki puuttuu peliin.
- Äiti, nyt isälle tuli paha mieli. Pyydäpä anteeksi!
Ja uskomatonta kyllä, tilanne on Hakin oikkuilusta siirtynyt siihen, että MINÄ pyydän anteeksi hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isältä.
- Anteeksi, että sinulle tuli paha mieli!

Valitettavasti Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä on alkanut käyttää tilannetta hyväkseen. Kun minä ystävällisesti ohjeistan ja neuvon häntä kodinhoitoon liittyvissä kysymyksissä, alkaa mies vääntää itkua. Ja pyytää Hakin paikalle. Hakki nauttii tietenkin tuomarin roolista ja kehottaa minua jälleen kerran pyytämään anteeksi... Jo on peliä..!

Kirjallinen yöpöytä: Miika Nousiainen, Maaninkavaara
Kun lukee paljon, tulee myös luetuksi paljon erilaisia ja eritasoisia kirjoja. Kaikista ei voi pitää samalla lailla. Ja kun kohdalle tulee HELMI, siitä nauttii toden teolla. Miika Nousiaisen Maaninkavaara oli nyt minulle tällainen helmi. Kirjan alkuasetelma on traaginen. Perheen esikoinen, poika, katoaa, ja isältä, joka on valmentanut lahjakasta poikaa kestävyysjuoksussa, katoaa elämästään merkitys. Juoksu on isälle asia ylitse muiden, antaa tarkoituksen ja selityksen kaikelle. Tytär tarjoutuu isänsä valmennettavaksi, ja isä fanaattisuudessaan piiskaa tytärtään yhä mahdottomampiin harjoituksiin. Kirja on eräänlainen selviytymistarina. Kuka selviää ja miten, ja kenen ehdoilla? Kirja on välillä todella hauska, mutta fanaatikon vaaralliset harjoitteet ja huoli tyttären pärjäämisestä tuovat kertomukseen myös pelkoa ja jännitystä. Valmentajaisä on eräänlainen suomalaisen yhden asian miehen karikatyyri, näitä kavereita löytyy eikä tarvitse aina edes kovin kaukaa etsiä.. Ajatusmaailmassa on paljon hyvää, mutta kun kaikki vedetään äärimmilleen, on lopputulos vaarallinen. Tätä kirjaa ei olisi millään malttanut laskea käsistään, ja yhtenä yönä se pitikin sitten lukea loppuun lasten nukkuessa. Oli väsymyksen väärti!