Hakilla on uusi sänky. Pikkuparvi. Seinään on kiinnitetty kuunmuotoinen yövalo, ja sängyn alla on hylly ja lelulaatikoita. Yhdessä laatikossa on taskulamppu, jonka avulla voi etsiä hyllyistä iltasatukirjaa. Itse sänkyyn mahtuu hienosti myös muutama lelu mukaan, esimerkiksi pupu, orava ja Salama McQueen.Kuva sängystä on otettu Hakin päiväuniaikaan. Mutta sänky on tyhjä. Hakki nukkuu viereisellä isolla sängyllä seinän vieressä. Hakki on nukkunut ehkä pari kolme yötä parvessaan, mutta edelleen hän tahtoo nukkua mieluummin isossa sängyssä, joka on ollut hänen pääsääntöinen nukkumapaikkansa siitä lähtien, kun päivähoito vuosi sitten syksyllä alkoi. Hän pyysi silloin päästä keskeen nukkumaan, ja koska läheisyydentarve on tärkeä asia, se sallittiin. Ja siihen hän sitten jäikin...
Pampulan pinnasänky on eri huoneessa. Sängyn sijainnilla ei ole oikeastaan mitään väliä, sillä Pampula ei nuku siellä. Eikä viihdy siellä muutenkaan. Pampula on sylivauva, ja hän nukkuu vieressä. Siinä samaisessa isossa sängyssä, missä velikin. Lakkasin yrittämästä nukuttaa Pampulaa omaan sänkyynsä jo joku aika sitten, kun huomasin, että saan nukkua huomattavasti paremmin, kun otan hänet viereen. Toki yöllä sitten syödään vähän väliä ja illalla on parasta ryhtyä nukkumaan samaan aikaan kuin Pampulakin - muutoin Pampula herää! Päiväunia Pampula nukkuu vaunuissa ulkoillen, sisällä vaunukopassa tai isossa sängyssä. Joskus vähän aikaa sylissäkin, mikä on tietysti Pampulan mielestä se paras vaihtoehto.
Minä en milloinkaan suunnitellut mitään perhepetiä vaan alunperin ajattelin, että lapset toki nukkuvat omissa sängyissään. Mutta näin tässä vaan kävi. Pidän myös turvallisuuden tunnetta niin olennaisena, että mielelläni sallin lapselle vieressä nukkumisen, jos hän sitä tahtoo ja tarvitsee. Tämä ei tarkoita, ettenkö pyrkisi siihen, että oma sänkyyn kuitenkin siirryttäisiin, ja siksihän hauska pikkuparvikin hankittiin! Koko ajan meillä on ollut jonkinmoinen oma sänkykin olemassa. Mutta ehkä minä en aivan riittävän tarmokkaasti markkinoi omassa sängyssä nukkumista. Ja tähän vaikuttaa minun oma turvallisuuden tunteeni. Kun lapset tuhisevat vieressä, tuntuu, että nyt on maailmassa kaikki hyvin, ja itsekin voin huoletta nukkua. En sano, että rauhassa, sillä kyllähän Pampulan jatkuva syöpöttely ja Hakin pyöriminen öistä hieman levottomia tekevät.. Mutta kuitenkin, isossa sängyssä nämä tärkeät pienet ihmiset ovat vain kädenojentaman päässä. Se on jotenkin niin ihanaa!
Vähemmän ihanaa on tietysti se, että joku murjottaa. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä siirtyi tilanpuutteen vuoksi viereiseen makuuhuoneeseen omalle vuodesohvalleen. Iso sänky (140 cm) kun ei ole riittävän iso, eikä isompaa makuuhuoneeseen mahdu. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä ei myöskään ole löytänyt viehätystä nukkumisesta Hakin varpaat tyynyllään. Mutta nämä ovat nyt näitä, tämän hetken nukkumisjärjestelyjä!
Kirjallinen yöpöytä
Virpi Hämeen-Anttila, Päivänseisaus
Jos edellinen Virpi Hämeen-Anttilan kirja "Muistan sinut, Amanda" oli minulle pettymys, niin tämä hyvitti sen. Päivänseisaus liikkuu klassisen musiikin maailmassa, mikä on minulle sinänsä vieras ympäristö, mutta siitä kirjoitettiin kiinnostavasti. Syyllisyys ja anteeksianto ovat kirjan päähenkilöiden elämän olennaisia teemoja, ja tarjosi kirja itsellekin ajattelemisen aihetta. Elää oikein ja olla elämäänsä tyytyväinen, sitähän sitä haluaisi! Rohkeus olla välittämättä muiden mielipiteistä on myös yksi onnellisen elämän avaimista.
Eppu Nuotio, Maksu
Tämä kolmas Pii Marin -dekkari oli myös paras lukemistani, ja minähän luen kirjat järjestyksessä. Lupaavaa, että kirjat muuttuvat vain kiinnostavimmiksi. Raskausaikanani luin sen dekkarin, jossa murhattiin raskaana oleva nainen, ja nyt tietenkin siepattiin jo vauva - onneksi en saa näistä mitään pelkotiloja! Pii Marin ei aina vaikuta kaikista tasapainoisimmalta henkilöltä, mikä lienee luonnollista, kun ajattelee, mitä tämä on joutunut kokemaan. Juoni on ovela ja eivätkä motiivit ole liian ilmeisiä, kunnon dekkari siis.
