Koko yö omassa sängyssä

Hakki nukkui koko viime yön omassa sängyssä. Hän hörppäsi illalla vähän maitoa tissistä, ja siirtyi sitten omaan sänkyyn, jonne nukahti ihan itse äidin köllötellessä vähän matkan päässä isolla sängyllä. Pientä kitinää yön aikana kuului, mutta ei mitään toimenpiteitä vaativaa. Vasta aamulla seitsemän jälkeen pinnasängyssä seistiin ja odotettiin käsivarsikyytiä isän ja äidin väliin.

Mutta nukuinko minä illasta aamuun? Ei, minä KUUNTELIN, että josko Hakki tarvitsisi nostaa viereen nukkumaan. Kello viiden jälkeen katsoin tarpeelliseksi jopa kuiskata Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isälle, että Hakin olisi pitänyt tulla jo... Onneksi en sentään mennyt tökkimään lasta hereille. Onko nyt niin, että MINÄ en osaa nukkua ja valvotan muita, jos lämmin palleroiseni ei tule tuhisemaan samaan sänkyyn?

Huolestuttavaa.

Oivalluksia

Tiesitkö, että

JOS kiipeää ruokapöydän tuolille, on sitä kautta kätevä nousta myös ruokapöydälle?

JOS lipaston laatikoita vetää auki, ne toimivat näppärinä portaina kiipeilijälle?

JOS pitkään pahviputkeen pudottelee palikoita, ne tulevat toisesta päästä ulos?

JOS tv:n katselijat haluaa saada liikkeelle ja kaukosäätimet on piilotettu, voi käydä käsiksi suoraan digiboksiin tai dvd-laitteeseen?

JOS avaa keittiössä olevan ison tassukuvioisen muovitynnyrin kannen, löytyy sisältä kivaa pikkupurtavaa, jota yritetään pimittää vain koirien käyttöön?

JOS painaa tietokoneen VAIHTO-näppäintä viisi kertaa, ottaa käyttöön Alas jäävät näppäimet -toiminnon, jolla voi lukita CTRL-, ALT-, VAIHTO- tai Windows-näppäimet?

JOS päätä lyö pöytään tai lattiaan, saa itkun paremmin herumaan?

JOS ilmakylpyjen aikaan pissaa lattialle, vähentää äidin vaippapyykkiä?

JOS kaikki tavarat levittelee pitkin lattioita, vapauttaa kallisarvoista kaappitilaa muuhun käyttöön?

JOS sulloo aamiaishedelmät kerralla suuhun, saa lautasen nopeammin tyhjäksi?

JOS heittelee palloa turvaportin väleistä portaita alas, saa myös äiti liikuntaa?

JOS nokkamukia pitää ylösalaisin, voi sillä kostuttaa pöydän ja helpottaa näin pöydän pyyhkimistä?

JOS osoittaa jatkuvaa kiinnostusta pyykinpesukoneen, kuivausrummun, astianpesukoneen ja hellan nappuloita kohtaan, osoittaa olevansa mukana kotitöissä?

Kirjallinen yöpöytä

Anne Tyler, Amerikan lapset

Kirja kertoo elämästä kahdessa lapsiperheessä, joissa lapset on adoptoitu. Lapsiperheen arjen ohella kirja käsittelee siirtolaisuutta, ulkomaalaisuutta, amerikkalaisuutta ja ulkopuolisuuden tunteita. Ihmiset kirjassa olivat todella aidon oloisia, ja heidän elämänsä oli tuttua ja vierasta samalla kertaa. Palkitseva lukukokemus.

Alexander McCall Smith, Siveysoppia kauniille tytöille, Mma Ramotswe tutkii

Amerikan jälkeen Afrikkaan... Minä pidän näistä Mma Ramotswe -dekkareista. Afrikka on näin pohjoismaalaiselle hyvin vieras maanosa, ja nämä dekkarit valoittavat afrikkalaista elämänasennetta ja arjen kulkua kuumassa ja kuivassa maassa. Ratkaistavat rikokset eivät nyt aina ole järin jännittäviä, mutta monenmoiset ongelmat ratkaistaan ja maailma näyttää taas paremmalta paikalta!

Pölylle kyytiä

Meillä on uusi imuri. Eikä se ole mikä tahansa imuri, vaan Dyson DC23 Animalpro. Nimi tuntuisi viittaavan lentokoneisiin, ja siltä imuri kyllä kuulostaakin.. ei ole mikään hiljainen peli. Mutta kyllä meillä tarvitaankin pölyyn järeät otteet!

Tämä uusi imuri tuli tarpeeseen. Entisellä oli jo ikää sellaiset 17 vuotta, ja siitä alkoi tipahdella muoviosia imuroidessa. Epäilin myös, että tämäkin imuri oli ryhtymässä pölypussittomaksi malliksi - ainakaan pussiin ei päässyt kertymään liikaa pölyä, kun kaikki tuntui palaavan takaisin huoneilmaan. Uskokaa tai älkää, ostin imurin aikanaan tällaiselta ovelta ovelle kulkevalta imurikauppiaalta. Se oli hänen esittelykoneensa, ja sain sen edullisesti. Ja hyvinhän imuri palveli, kuinka moni kodinkone nykyään kestääkään noin kauan!

Tämän uuden imurin piti saapua postitse, ja odottelin saapumisilmoitusta kuin kuuta nousevaa. Hassua sinänsä tämä hötkyily, minähän inhoan imuroimista! Mutta en inhoa imuriani, en lainkaan. Kun se kaivattu paperilappunen oli postilaatikossa, ei siinä joudettu odottelemaan miestä autoineen kotiin. Hakki pakattiin rattaisiin, ja rattaiden tavarakoriin aseteltiin pulkka... Imurin hakumatka saattoi alkaa!

Kun sain imurilaatikkoni postista, jouduin ikäväkseni toteamaan, että postin ympäristö oli hiekoitettu varsin perusteellisesti. Taiteilin laatikon ja rattaiden kanssa vähän kauemmaksi, missä asettelin imurini kauniisti kallelleen pulkan kyytiin. Olin kuin oikea kotiäitien airut, lapsi rattaissa edessä ja kodinkone mukana.

Kotimatka ei ollut ihan niin nopea kuin kuvittelin. Välillä tuli osuuksia, joissa ei ollut lainkaan lunta, tai aivan karmeasti hiekkaa. Jouduin viemään rattaita ensin eteenpäin, ja sitten palaamaan hakemaan pulkan kantaakseni sen laatikkoineen rattaiden luo. Samaan toimenpiteeseen jouduin pari kertaa myös jalkakäytävän leveydeltä parkkeeratun auton takia. (Missä olivat pysäköinninvalvojat, kysyn vaan!) Eli hiki selässä sinun pitää imurisi hakeman... Hakkia äidin ponnistelut huvittivat, kivaa ohjelmaa rattaista seurattavaksi!

Mutta niin me vain päästiin kuin päästiinkin kotiin. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isäkin ehti sitten paikalle laatikon avaamista seuraamaan. Olimme vaikuttuneita imurin tehokkaasta ulkonäöstä ja kullanhohtoisesta selkäosasta, niiiin H-I-E-N-O !!!

Hakki osallistui koko ajan erittäin hienosti uuden imurin käyttöönottoon. Ja imurointi sujui ihan mukavasti. Läpinäkyvään pölysäiliöön kertyi silminhavaittavasti pölypalleroita. Aika näyttää, pärjääkö dysoni mitä ilmeisimmin autoimuriksi päätyvälle electroluxille. Mutta kyllä minä olen tyytyväinen, minulla on ihka uusi Dyson! DC23. Animalpro.

Ystäville 14.2.2009

Oikein hyvää ystävänpäivää teille niin tärkeille ystävilleni! En sitten lähettänyt tänä vuonna ainuttakaan ystävänpäiväkorttia, mutta tälla kuvakollaasilla, johon ovat päässeet vain alle kouluikäiset Hakin kanssa tekemisissä olleet lapset, toivotan kaikkea kaunista ja hyvää niin lapsille kuin aikuisille, ja myös niille blogini lukijoille, joita en henkilökohtaisesti tunne. Tuossa kuvakollaasissa oli aika väsääminen, joten älkää aliarvioiko suoritusta..! En ole nimittäin mikään varsinainen supernörtti tämän koneeni kanssa.

Muokattu 15.2.2009: Ystävänpäivän kuvakollaasi on ystävänpäivän jälkeen poistettu ja korvattu kuvalla Hakin ja Neiti Koiran hetkittäisestä ystävyydestä... Pahoittelen, että en kysynyt kaikilta kuvakollaasin lasten vanhemmilta lupaa kuvien julkaisemiseen.

Usein on niin, että välillä on tiettyjen ihmisten kanssa enemmän tekemisissä kuin toisten, elämäntilanteesta ja elämän kiireistä johtuen, mutta tosi ystävyys pysyy aina silti olemassa. Vuosienkin jälkeen juttua voi jatkaa. Mutta että on jonkun kanssa "suutuksissa", sitä ei ole tapahtunut sitten kouluaikojen, jolloin ystävättäreni kanssa mökötettiin koulun pihalla puhumattomina mutta kuitenkin näköetäisyydellä toisistamme. Tämän mökötyskaverin kanssa ollaan muuten edelleen oikein hyviä ystäviä.

Nyt on varmuudella niin, että yksi ystävistäni on minulle suuttunut. Ymmärrän häntä, tavallaan, mutta olen myös itse loukkaantunut hänen sanomisistaan. Tässä on kysymys mielipide- ja arvoeroista. Olen aina ajatellut, että ystävyys kestää erilaisuudet paremmin kuin esimerkiksi rakkaussuhde, mutta rajat tulevat silti vastaan. Jotkut tekemäsi valinnat voivat tuntua ystävästäsi niin vääriltä, että se on siinä. Kaikkea eivät siis ymmärrä / hyväksy ystävätkään.

Hakilla on hyvin paljon välittäviä ihmisiä lähipiirissään. Toivottavasti hän on myös niin onnekas, että aikanaan löytää hyviä ystäviä. Toistaiseksi seurallinen Hakki on toisten lasten suhteen lähinnä utelias tarkkailija. Joskus otetaan aktiivisempia eleitä - vauvauinnissa Hakki yritti kerran venytellä uimariystävättärensä punaisia uimahousuja ja viime keskiviikon Vauvakinossa hän häiritsi leffakaverinsa elokuvan katselua tökkimällä tätä selkään. Mutta kyllä ystävät sallivat pienen kosketuksenkin!

Ystävät - kiitos, että olette olemassa! Ollaan yhteyksissä!

Kuhmu

Kuva ei tee oikeutta, mutta tänään Hänen Aurinkoisen Korkeutensa päähän tuli kertakaikkisen karsea kuhmu. Hakki on oppinut kävelemään, ja nykyään kävely on jo hänen pääasiallinen liikkumismuotonsa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kävellessä horjahdeltaisi ja muksahdeltaisi miten sattuu. Kuhmu hankittiin kaatumalla ihan yks kaks päin seinän kulmaa. Äiti on erittäin iloinen, ettei kuhmu tullut viime viikolla, jolloin äiti veti lapsensa pulkan ympäri tyyliin "Kyllä se nyt tämän töyssyn yli pääsee" ja sai pian todistaa, kuinka pulkka oli väärinpäin ja lapsi naamallaan maassa. Pulkan turvavyöt eivät toden totta pelasta äidin virhearvioilta! Syyllisyyden tuskia poteva äiti lohdutteli itkut ja sai tuijotella leukaan tullutta mustelmaa, mutta ei sentään kuhmua. Onneksi ei siis käynyt pahemmin, siinäkään.

Toisaalta on ihme, ettei näitä mahtikuhmuja ole tullut jo aiemmin. Kävelytaidon ohessa Hakki on nimittäin oppinut kiipeilemään, ja vaarallisia siirtymisiä nojatuolista selkänojien yli sohvalle tehdään päivittäin. Myös tv-tasolle on noustu seisomaan ja pidetty toisella kädellä kiinni ylimmän hyllyn reunasta toisen tehdessä ahkerasti töitä tavoittaakseen "piiloon" nostetut kaukosäätimet. Portaita osattaisiin PERIAATTEESSA kulkea ylös ja alas, jos vain rappusten kiipeilyn sietämätön helppous ei yllyttäisi nousemaan välillä pystyyn, ajautumaan kapeaan kohtaan, kurkkimaan portaitten raosta, muuttamaan yhtäkkiä kulkusuuntaa yms! On kuitenkin lohdullista, että Hakki osaa hienosti valuttaa itsensä takaperin sängyltä ja sohvalta alas, joskin tästä taidosta on häntä hyvä muistuttaa. Muuten kaikessa kiireessä sukellus pää edellä voisi sittenkin tuntua käyttökelpoiselta idealta.

Maailma on muuttunut Hakin kävelytaidon myötä. Siitä on tullut vaarallisempi ja kiireisempi. Mutta kyllä tuo taapertava taapero ON ihana. Se itsetyytyväisyys ja itseluottamus, mikä vaappuvassa käynnissä ja heiluvissa käsissä kaikista kompasteluista huolimatta on - se on pienen elämän suurta juhlaa.

Kirjallinen yöpöytä: Anna-Leena Härkönen, Juhannusvieras

Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelman jälkeen luin hänen romaaninsa vuodelta 2006, Juhannusvieras. Meinasin kyllä jättää kirjan kesken, kun päähenkilö iski aamuyön laskuhumalassa sanomalehtensä jakajan rappukäytävästä ja raahasi petiinsä. Mautonta mellastamista, ihminen voi olla hukassa, mutta kait se joku raja silti pitää olla? Luin synkkäsävyisen kirjan kuitenkin loppuun, ja vaikka päähenkilön käytös tasaantui, jäi elämän suunta silti vielä uupumaan. Taas näitä loppuja, jotka jätetään lukijan pähkäiltäviksi. En ole nyt ollut yhtään pähkäilytuulella, joten toivottavasti seuraavana lukuvuorossa oleva kirja tarjoilee kauniin ja selkeän lopun. Sitä odotellessa.

Laulujen yö

Oli tässä taas "Laulujen yö". Osaan valitettavan vähän tuutulauluiksi sopivia kappaleita, joten täytyy veivata aina näitä samoja; Hämä-hämähäkki, Jänis istui maassa ja Keltainen laulu. Nyt tuli jo pakottava saada hämä-hämähäkille kolmaskin säkeistö, kun muura-muurahainenkin on niin loppuunkulunut. Ta-daa, tässä se on, ihan itse yöllä sanoitettu..

Leppä-leppäkerttu mustapilkkuinen,
kirvat napsii suuhun,
tuholaiset nuo.
Pian on puhdas
koko tomaatti,
leppä-leppäkerttu mustapilkkuinen.

Täytyy kyllä tunnustaa, että tuo vaikutti öiseen aikaan paremmalta. Mutta tärkein tavoite täyttyi, Hakki uuvahti. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä on sitä mieltä, että olen opettanut Hakin näille öisille lauluhetkille, että hän heräisi jo niitä varten, mutta itselläni on asiasta aivan toinen käsitys. Hakilla on vielä nukahtamisen kanssa vaikeuksia. Ja sen hän on oppinut, että aamuyöstä hän saa siirtyä pinnasängystä isoon sänkyyn nukkumaan, jolloin myös hieman maidotellaan... Tätä aikataulua Hakki pyrkii välillä aikaistamaan, ja nostaa aivan kamalan metelin, kun hänen tahtonsa ei toteudu. Kyseessä ei toden totta ole mikään pieni itkuntuherrus, vaan raivostunut, läpitunkeva karjunta. Jos itku ei muuten tule riittävän äänekkäänä, napautetaan otsaa pinnoihin, ja jo saadaan lisää AITOA TUNNETTA..! Raivoajan rauhoitteluun ei tehoa silittely, koska se suututtaa vain lisää. Tiettyyn pisteeseen asti voi koittaa olla huomaamatta elämöintiä, mutta äärimmäisissä desipeleissä kuuron näyttely ei jotenkin vaan ole uskottavaa. Laulamisessa on näissä tilanteissa se teho, että Hänen Aurinkoinen Korkeutensa jossain vaiheessa jää kuuntelemaan laulua ja unohtaa yhden miehen performanssinsa.

Nyt viime öinä ongelma on ollut Hakin nuha. Hakki on ollut onnellisen vähän sairaana, ja tästä syystä nuhainen olo on Hakille henkilökohtainen järkytys. Hän on erittäin loukkaantunut siitä, että limaa on kurkussa ja nenä tukkoinen, ja tällöinhän nostetaan älämölö. Olen helpottanut ystäväisen oloa nenätipoilla, mutta nuhassa on kuitenkin niitäkin hetkiä, jolloin epämukavuutta on vain siedettävä. Ja näissä tilanteissa laulaminen auttaa. Jälleen kerran laulun avulla unohdetaan oma ikävä olo ja rauhoitutaan, annetaan unelle mahdollisuus tulla.

Totta kyllä on sekin, että ei nämä meidän yöt vieläkään niin erinomaisesti suju ilman nuhaakaan. Oli operaatio "Tissi ei ole unihissi", joka auttoi vähän, mutta kyllä meillä vieläkin voidaan rinnalle nukahtaa. Riittävä johdonmukaisuus ja tiukkuus on ollut hukassa. Tarkoitus olisi tässä vähitellen lopettaa imetys, mutta hissun kissun. Päivisin ei enää juurikaan tissutella. Mutta kyllä minä edelleen väitän, että tässä kaikessa on Systeemi. Ei tämä ole täyttä kaaosta, vaikka minä rimpuilen meidän venyvien yösääntöjen kanssa ja odottelen yörauhaa. Kyllä se sieltä vielä löytyy. Kun on Systeemi...

Kirjallinen yöpöytä

Tuija Lehtinen, Franseska
Tämä oli vähän erilainen Tuija Lehtisen kirja, olihan päähenkilö selvänäkijä, mutta jotenkin minulle tuli silti sellainen tunne, että taitaa olla aika pitää taukoa tämän kirjailijan suhteen. Kirja oli helppoa luettavaa, mutta ei se toisaalta kovin paljon antanutkaan. Kirjan parasta antia olivat sen henkilöt, joiden kaikkien luonteissa oli jotain hyvin selvästi heitä leimaavaa, oli se sitten pahuutta, tyhmyyttä, laiskuutta tai vastuuntuntoa.

Anna-Leena Härkönen, Palele porvari ja muita kirjoituksia
Minä pidän näistä Anna-Leena Härkösen kolumnikirjoituksista. Kaikesta ei suinkaan tarvitse olla samaa mieltä, mutta ennemmin tai myöhemmin saa varmasti hyvät naurut. Ja jopa vähän ajattelemisen aihettakin.