Kesävarustelua

Kesään varustautuminen on vaatinut erinäisiä hankintoja. Yksi niistä on kahluuallas! Hakki on omasta vesilätäköstään valtavan innostunut, mutta kuten arvata saattaa, on uiminen saanut jo melkoisen hurjia piirteitä. Altaaseen hypätään jättimäisillä loikilla, ja SIELLÄ kyllä voidaan päätä viedä jopa umpisukkeloon, vaikka vastaava pään kastelu hiuksia pestessä saa aikaiseksi varman protestin.

Myöskin saippuakuplat kuuluvat kesään, ja Hakki sai yhdellä kauppareissulla oman saippuakuplien puhallussettinsä. Luonnollisesti purkki vain kaatuu joka kerta, kun kuplia aletaan puhaltaa, joten ihan aina tämä hankinta ei ole esillä muistuttamassa olemassaolostaan...

Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä täytti nyt kesällä pyöreitä vuosia ja sai lahjaksi pihakeinun. Keinu on myös Hakin suosiossa. Hän esittää mielellään keinussa nukkuvaa mahtipontisen tekokuorsauksen kera, erityisesti silloin, kun häntä pyydetään nukkumaan, syömään tai tekemään mitä tahansa muuta, joka ei vain sillä hetkellä satu huvittamaan. Yleensäkään Hakki ei ole tällä hetkellä erityisen yhteistyöhaluinen missään asiassa, ja jo periaatteesta hänen täytyy olla eri mieltä, viivytellä ja heittäytyä hankalaksi. Välillä se on tuskastuttavaa, ja kun mielikuvitus ja kärsivällisyys eivät riitä tilanteessa luovimiseen, on toisinaan huutava kaveri vain otettava kainaloon ja kannettava sisään. Tai vietävä jäähylle lyömisen, tavaroiden heittelyn tai muun oikkuilun takia. Hohhoijaa. Ja kohta näitä on kaksi!

Trampoliini ei ole meidän hankintamme, mutta naapurin Allu sai tällaisen. Ja Hakkikin pääsee aina välillä pomppimaan. Tämä on mielestäni oikein hyvä trampoliini, sopivan kokoinen ja kunnolliset turvaverkot ympärillä. Ja Hakki on trampoliinista vähintään yhtä innostunut kuin Allu itse! Kyllä näiden kaikkien hankintojen jälkeen voi todeta, että olemme erinomaisen hyvin varustautuneita kesän ja loman viettoon!

Kirjallinen yöpöytä: Eppu Nuotio, Musta
Eppu Nuotion dekkareiden Pii Marin on minulle uusi tuttavuus, ja lainasin kirjastosta ensimmäisen Pii Marin -kirjan Musta, kun jokin uusimman kirjan arvostelu sai minut kiinnostumaan Eppu Nuotion dekkarituotannosta. Alueradiossa työskentelevän mustaihoisen Pii Marinin elämä vaikutti kiinnostavalta, ja kyllä Musta-kirjan juonikin oli ihan mukaansa tempaava. Vaikka kieltämättä tuli vähän omituinen olo lukiessa dekkaria, jossa murhan kohteena oli viimeisillään raskaana oleva nainen! Aion jatkaa jatkaa Pii Marinin seurassa, tämä oli oikein mukava löytö lukuvalikoimaan.

Loman kynnyksellä

Enää kolme päivää töitä. Aloitan ensin pienellä kesälomalla, mutta heinäkuun alkupuolella alkaa jo virallinen äitiysvapaakin. Olen leiponut työpaikkani kahvipöytään kaksi kuivakakkua, aprikooseilla, suklaalla ja rommilla maustettuja, ja työt ovat kohtuullisen hyvällä mallilla. Enempi olisin toki halunnut ehtiä, mutta minkäs teet. Ja kieltämättä on ollut jo pakko ottaa vähän rauhallisemmin, että vointi pysyy hyvänä - sairasloma ei olisi edistänyt töitä senkään vertaa!

Olo on vähän haikea. Tuota työhuoneeni ikkunasta kuvattua "maisemaa" ei toden totta tule ikävä, mutta työkavereita sen sijaan kyllä. Töissä virtahevon kaltainen työkaveri on saanut mukavaa ekstrahuomiota, ja sitä jää kaipaamaan. Ja samanhenkistä juttuseuraa on ollut, kotiin jäädessä sosiaalinen elämä kutistuu huomattavasti. Tiedän, että sopeudun kyllä taas kotiinkin. Viime syksynä oli todella hankalaa jättää koti, viedä Hakki hoitoon ja aloittaa työt. Mutta nyt en voi olla tuntematta hienoista kaihoa miettiessäni myös joitakin työtehtäviä, jotka olen laittanut alulle, mutta jotka muut viimeistelevät. Mutta kun Syysomena syntyy, enpä taida enää noita muistella. Töitä kyllä ehdin vielä tehdä, vauvan suhteen oli suurempi kiire!

Juhlat lyhyen ja pitkän kaavan mukaan

Täällä ollaan ja edelleen yhtenä kappaleena.. ;-) Blogin hiljaisuus johtuu tietokoneongelmista, kotikoneeni ei yksinkertaisesti päästä minua nettiin. Nyt otin työkoneeni viikonlopuksi kotiin mukaan. Mutta koska työpäiviä on jäljellä enää kolme, on kotikoneen ongelmat yritettävä ratkaista pikaisesti, tai olen totaalisessa nettikatveessa!

Tämän bloggauksen kuvat ovat JUHLAkuvia. Ensimmäinen on Hakin kevätjuhlasta. Ne pidettiin Hakin ryhmiksen pihalla, ja juhla oli muiden alueen perhepäivähoidon yksiköiden kanssa yhteinen. Mukavia esityksiä nähtiin, mutta todettava on, että Hakin panos hänen ryhmiksensä esitykseen vaikutti aikamoisen pieneltä. Varsinkin kun kaveri paiskasi taas jostain syystä lippiksensä maahan, ja lähti rivistä murjottamaan läheiseen puun juureen. Ehti toki vielä mennessään tönäistä kaveria, joka yritti auttaa lippistä päähän. No, nyt ei sentään karattu äidin ja isän luokse, kuten tapahtui joulujuhlassa, joten ehkä tämä oli edistystä? Ehkä?

Esitysten jälkeen kaikille tarjottiin jäätelötikut. Ja ihan tuollaiset maxi-kokoiset sellaiset. Tästä juhlan osuudesta Hakki nautti tosissaan. Hän nuoleskeli jäätelöä antaumuksella, kaikessa rauhassa. Väki väheni ympäriltä, ja loppujen lopuksi ryhmiksen pihalla oli enää vain kaksi henkilöä: Hakki ja hänen äitinsä. Istuimme nurmikolla, ja Hakki maisteli jäätelöään. Se tuntui riittävän ja riittävän. Äidin jäätelö oli luonnollisesti jo kauan aikaa ollut muisto vain. Mutta toisaalta, mikäs se oli kesäisessä säässä pihalla istuessa, kun ei ollut mihinkään kiire. Jäätelö ON hyvää, ja siitä kannattaa nauttia kunnolla!

Toinen juhlakuva on otettu rivarimme etupihalla, ja Hakilla on ensimmäistä kertaa elämässään kauluspaita päällä. Kaikki talomme asukkaat oli pyydetty koulujen päättymisviikon sunnuntaina naapuriin käymään - heillä tytär pääsi ylioppilaaksi. Vierailun alun Hakki käyttäytyi hyvin särmästi, istui sohvalla siivosti, ja kun siirryttiin kahvipöytään, hän söi nätisti ja rauhallisesti. Mehu, kakku ja pikkuleivät - kaikki maistui pienelle herkkusuulle. Mutta kun syömiset oli syöty, alkoi myös käytöskukkanen hiljalleen lakastua. Sohvalla ja nojatuoleissa keikkuminen alkoi, ja vähitellen saatiin myös ääniefekti mukaan. Hakki alkoi pitää omaa mölinäänsä, mikä on hyvä tapa häiritä ympärillä käytävää keskustelua.

Juhlat olivat sitten meidän osalta ohi. Hakki ihan itse totesi, että nyt mennään, ja me poistuimme vieraista ensimmäisinä. "Kiitos, kiitos, kivaa oli", mutta nyt on parempi lähteä, kun kaikilla on vielä hyvä mieli..!

Kirjallinen yöpöytä

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen

Kaari Utrion uudet keveämmät romaanit ovat parhaimmillaan hieman Jane Austenin tyylisiä lukunautintoja. Vaiteliaassa perillisessä tapahtuu paljon, aina haaksirikosta testamenttikiemuroihin ja petoksista rakkauden suudelmiin. Historiallisen Helsingin kuvaus on myös kiinnostavaa luettavaa. Hyvä kirja, mutta Kaari Utrion edellinen, Ilkeät sisarpuolet, oli kyllä parempi.

Stephenie Meyer: Uusikuu
Joo-o, minun piti sitten lukea teineille suunnatun vampyyrisaagan toinenkin osa. Kyllä tuon kirjan vähän varovasti junassa kaivoi laukusta, ettei vaan kukaan huomaa, mitä luen..! Vampyyreja, zombeja ja ihmissusia.. mikäs sen parempaa. Pakko tunnustaa, että pidin kirjasta. Mutta ei tästä sen enempää. Nyt kuitenkin luen ihan kirjaston aikuisten osastolta lainattua materiaalia..!