Lapsimessuilla

Mentiin sitten oikein koko perheellä lauantaiaamuna Lapsimessuille Messukeskukseen: minä, Hakki ja isänsä. Ja todettava on, että tällä kokoonpanolla messut olisi ollut parasta jättää väliin. Ainakin ajankohdan olisi pitänyt olla joku muu kuin ruuhkainen lauantai. Yritimme kyllä mennä aamusta, mutta emme olleet siltikään tarpeeksi aikaisia. Selvää oli, että Hakin päiväunille pääsy siirtyy, mutta se siirtyi nyt todellakin liikaa. Hakin tahtoikä ei ole osoittanut helpottamisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin, ja kun siihen lisätään ylenpalttinen riehaantuminen yhdistettynä yliväsymykseen, on lopputulos varsin hilpeä.

Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä menetti hermot Hakkiin, ja minä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isään. Minä sain vähemmän ystävällistä palautetta kasvatusmetodeistani, mutta en suinkaan jäänyt sanaisessa puolessa vähemmälle, vaan kerroin mahdollisimman ikävään sävyyn Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isälle, mitä olen mieltä olen hänen ajatusmallistaan. Tässä vaiheessa varsinaisen rähinäpotkuraivarin saanut Hakki oli jo köytettynä rattaidensa valjaisiin ja kotimatka alkanut.

No, olihan siellä messuilla aluksi ihan hauskaakin, ainakin Hakilla. Hän tapasi Pupen, Niiskuneidin, Danoninon ja Marion, ja oli heti hyvää pataa kaikkien näiden vierailevien hahmojen kanssa. Hakki muovaili, kokeili leikkiautoja, laski liukumäkeä, soitti kannelta, kävi paloautossa, viuhtoi ilmapallolla, söi Danonino-rahkaa, juoksi ympäriinsä ja karkasi. Noin viiden pitkän minuutin ehdin jo olla paniikissa, kun Muumitaloon mennyttä kaveria ei näkynyt missään, ja omasta mielestäni olin vain hetkeksi kääntänyt katseeni pois. No, takaoven kautta livahtanut Hakki löytyi sitten läheiseltä messuosastolta tietokonetta naputtelemasta, HÄNELLÄ ei ollut mitään hätää. Kotiin ostettiin Myyrä-palapeli ja -magneetti sekä muovailuvahaa ja muotteja.

Onneksi lapsimessut ovat vain kerran vuodessa, ja meidän kohdalla varmaan jopa harvemmin. Ah tätä perhe-elämän onnea.

Pyöräilijä

Hakille on ostettu oma, uusi pyörä! Viime kesänä hän lainaili naapurin Allun kolmipyöräistä, mutta nyt ajopelinä on kaksitoistatuumaisilla renkailla, apupyörillä, työntötangolla, vilkkuvalla soittokellolla ja ruutulipulla varustettu musta-keltainen Tunturi Sparky. Tämä on nyt sitten "poikien pyörä", mikä on minusta ihan hölmöä - miksi pyörien pitää jo tässä vaiheessa olla sidottuja sukupuoleen! Motiivit lienee kaupalliset.

Lyhytpinnainen Hakki menetti hermonsa ensimmäisellä pyöräilykerralla monta kertaa. Häntä ei olisi millään saanut auttaa työntämällä tangosta, mutta kun polkeminen ei kuitenkaan vielä oikein sujunut, niin karjahdellahan siinä piti. Yön aikana tapahtui jotain. Kun seuraavana päivänä pyörä otettiin esiin, polki Hakki kuin vanha tekijä. Kyllä minä olin ylpeä - poikani osaa jo polkea! Mutta on hyvä huomata, että ohjaamisesta ja jarruttamisesta ei ole ollut vielä mitään puhetta..!

Kirjallinen yöpöytä: Janet Evanovich, Kolmas kovanokka
Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertovat dekkarit ovat hauskaa luettavaa, ainakin kaikki kolme lukemaani. Sarjaa on englanniksi jo viidentoista kirjan verran. Ehkä huumori on hetkittäin turhan roisia makuuni, mutta on silti tosi rentouttavaa lukea Stephanien sähläämisistä, möhläämisistä ja niistä hienoista onnenkantamoisista, jotka saavat uskomaan, että muutkin kuin supersankarit voivat onnistua. Teiniaikoina Merri Vikin Lotta-kirjoissa oli jotain samaa. Seuraan sarjaa kyllä edelleen, jos vain suomennoksia tulee lisää. Tämän kirjan aihepiiri liittyi suurelta osin huumekauppaan.

Vatsatauti tekee vihaiseksi

Meillä podetaan vatsatautia. Minä olin ensimmäinen potilas, ja nyt on vuorossa Hakki. Onneksi omalla kohdalla pahin tilanne meni ohi ennen Hakin sairastumista, sillä Hakki ei ole ollut mikään päivänsäde sairastaessaan (jos nyt ei aina muutenkaan..). Lähes joka asiasta on väännettävä kättä, esimerkiksi siitä, kuka osaa laittaa jääkaapin oven kiinni, ja se pienikokoinen henkilö, joka ilmoittaa asian hallitsevansa, kuitenkin arpoo aukinaisen oven kanssa minuuttitolkulla ennen kuin suostuu oven sulkemaan. Hakin ärsyyntymiskynnys on luonnollisesti poikkeuksellisen matalalla. Jos sukka on pahasti tai aurinko paistaa silmiin, menee samantien hermo. Itselläkin meinaa jo välillä vähän keittää.

Pyykkiä ja muuta siivoamista riittää. On uskomatonta, miten paljon oksu lentäessään ehtii sotkea. Eilen illalla käytiin hakemassa Neiti Koira pitkästä aikaa kotiin, ja autossa koko päivän lähes kuntoutuneelta vaikuttanut Hakki alkoi oksentaa. Siinä meni vaatteiden ohella auton matto ja turvaistuin putsattavaksi. Ja kyllähän se edessä oleva maitokakkavaihe palautui mieleen, kun päivällä Hakin vaipan lahkeesta valui tuotos matolle. Tämä on monipuolinen vatsatauti!

Mutta täällä me kotosalla yritetään toipua! Omaa toipumistani parhaillaan pyörivä Teletappi-video ei kyllä edistä, mutta onneksi Hakki tykkää. Kyllä se taas tästä...

Pääsiäiskuvia

Pääsiäinen sujui mukavasti. Kävimme lauantaina mummulassa Tampereella, ja toimme sieltä mukanamme Hakin molemmat siskot meille pääsiäisen viettoon. Mummulassa oli kana, joka on lapsenlapsia varten ollut perinteisesti täytetty pääsiäismunilla. Nyt munat oli jo kerätty parempiin suihin, ja Hakkia varten kanassa oli oma yllätyksensä, rasiallinen viinirypäleitä..! Hakille ei ole vielä annettu makeisia, vaikka hän jo muutoin melkoinen herkkusuu onkin.

Mummulassa viihdettä riitti. Kirjoituskoneellakin hieman "kirjoiteltiin", ja puuta hakkaava tikka nauratti myös.
Ulkoilu jäi pääsiäisenä vähemmälle, mutta käytiin me sentään pari kertaa puistossa. Vesilätäköt ovat valtava magneetti, ja kun tulin antaneeksi Hakin loiskia perusteellisesti alla kuvatussa lätäkössä, oli lopputuloksena sisähousuihin saakka märkä kaveri. Hakki käveli lähes koko matkan puistosta kotiin, vaikka matkaa oli kuitenkin jonkun verran - oli niin hauskaa saapastella lätäköstä toiseen..!
Toinen puistoreissuistamme kohdistui sellaiseen puistoon, jossa ei oltu aiemmin käytykään. Tämä oli tosi iso puisto, ja siellä oli paljon sellaisia leikkivälineitä, jotka olivat Hakille aivan uusia tuttavuuksia.
Muistan kun joskus pikkuruisen Hakin kanssa puistoreissulla surin sitä, kun isommat lapset hyvin kärkkäästi tälle sanoivat, että "Et tuu tänne". Ette ikinä arvaa, kenen suusta sain nyt kuulla samansuuntaista komentoa. Hakki haluaisi omia leikkivälineet, niin kuin kaiken muunkin mahdollisen nykyään!


Oli kyllä ihan mukava pääsiäinen, vaikka mitään erityistä ei tullut tehtyäkään. Neljän päivän breikki töistäkin tuli ihan hyvään saumaan.

Kirjallinen yöpöytä

Alexander McCall Smith, Botswanan iloiset rouvat
Mieluiten arkisiin ongelmiin keskittyvässä Naisten Etsivätoimisto Nr 1:ssä askarruttaa tällä kertaa kurpitsan arvoitus, kadonnut pankkiiri ja korjaamon apupojan naisasiat. Toimiston molempien naisten elämässä tapahtuu myös merkittäviä käänteitä. Olen lukenut tätä kirjasarjaa kirjojen ilmestymisjärjestyksessä, ja mielestäni tämä oli tähän mennessä paras. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että sitä on itsekin oppinut näiden kirjojen tyylin ja saa siitä nyt enemmän irti, mutta siitä huolimatta tässä kirjassa oli poikkeuksellisen lämmin tunnelma ja henkilöiden inhimillisyys ja elämänviisaus antoi toivoa siitä, että maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, joilla on elämässään jonkinmoisia Arvoja. Toisinaan esimerkiksi juna-asemalla katsellessa ja haistellessa viikonlopun jälkeen ympärillä vallitsevaa sotkemisen, hajottamisen ja alkoholintäyteisen vapaa-ajan seurausta tulee kyllä itselle uskon puute.

Maeve Binchy, Hopeahäät
Tämä oli aivan ihana kirja, ja luin tämän melkoisen nopeasti. Kirja on ikäänkuin novellikokoelma hopeahääpäiväänsä viettävän parin lapsien ja muiden heidän elämäänsä olennaisesti liittyvien ihmisten elämästä juhlia edeltävänä aikana, ja viimeinen novelli kokoaa ihmiset yhteen hopeahääpäiväjuhlassa. Mielenkiintoisia henkilöitä ja tärkeitä elämän valintoja - kirja oli kuin hyvä ja syvällinen keskustelu ystävättären kanssa.

Pääsiäismuna

Minä olen pääsiäismuna. Pyöreä ja vähän kömpelö, ja sisälläni on yllätys. Nykyään tämän sortin yllätystä voi vähän kurkkia etukäteen, ja kuvassa on noin 3 cm pitkä jalkaterä, jolla Hakin pikkusisarus potkii mahaani. Uteliaana ihmisenä halusin myös tietää, onko tulossa tyttö vai poika, ja jos tulokas ei ole onnistunut sumuttamaan kätilöä täydellisesti, niin Hakki saa pienen siskon. Tiedon saatuani kävin heti hankkimassa tyttärelleni hauskan punasävyisen potkupuvun..!

Meillä oli tehty jo jonkinmoinen periaatepäätös, että tähän perheeseen ei tule enempää lapsia. Että Hakki jää ainoakseni, ja isänsä rajaa lapsiluvun neljään. Toisin siis kävi. Tämä on ilman muuta enemmän tunteen kuin järjen päätös, mutta kaikesta huolimatta nyt 41-vuotiaana odottajana olen valtavan onnellinen siitä, että saan vielä toisen lapsen. Elämän kulkua ei voi ennustaa ja kaikenlaista voi tapahtua, mutta minä teen parhaani sekä Hakin että hänen siskonsa eteen. Sen voin kaikesta sydämestäni luvata.

Nyt on siis luvassa jonkin aikaa myös odotuskuulumisia. Tulokasta kutsutaan "Syysomenaksi". Olen voinut hyvin, toistaiseksi ei ole ollut pahoinvointia suurempia hankaluuksia. Elokuussa Hänen Aurinkoisesta Korkeudestaan tulee isoveli. Vielä asiasta ei ole hänelle puhuttu, mutta valmistelu on aloitettava kesän mittaan. Projekti "Isoveljeksi" on siis myös suunnitteilla!

Mutta nyt pääsiäismuna toivottaa kaikille oikein iloista pääsiäistä!