Pääsiäinen sujui mukavasti. Kävimme lauantaina mummulassa Tampereella, ja toimme sieltä mukanamme Hakin molemmat siskot meille pääsiäisen viettoon. Mummulassa oli kana, joka on lapsenlapsia varten ollut perinteisesti täytetty pääsiäismunilla. Nyt munat oli jo kerätty parempiin suihin, ja Hakkia varten kanassa oli oma yllätyksensä, rasiallinen viinirypäleitä..! Hakille ei ole vielä annettu makeisia, vaikka hän jo muutoin melkoinen herkkusuu onkin.
Mummulassa viihdettä riitti. Kirjoituskoneellakin hieman "kirjoiteltiin", ja puuta hakkaava tikka nauratti myös.
Ulkoilu jäi pääsiäisenä vähemmälle, mutta käytiin me sentään pari kertaa puistossa. Vesilätäköt ovat valtava magneetti, ja kun tulin antaneeksi Hakin loiskia perusteellisesti alla kuvatussa lätäkössä, oli lopputuloksena sisähousuihin saakka märkä kaveri. Hakki käveli lähes koko matkan puistosta kotiin, vaikka matkaa oli kuitenkin jonkun verran - oli niin hauskaa saapastella lätäköstä toiseen..!
Toinen puistoreissuistamme kohdistui sellaiseen puistoon, jossa ei oltu aiemmin käytykään. Tämä oli tosi iso puisto, ja siellä oli paljon sellaisia leikkivälineitä, jotka olivat Hakille aivan uusia tuttavuuksia.
Muistan kun joskus pikkuruisen Hakin kanssa puistoreissulla surin sitä, kun isommat lapset hyvin kärkkäästi tälle sanoivat, että "Et tuu tänne". Ette ikinä arvaa, kenen suusta sain nyt kuulla samansuuntaista komentoa. Hakki haluaisi omia leikkivälineet, niin kuin kaiken muunkin mahdollisen nykyään!
Oli kyllä ihan mukava pääsiäinen, vaikka mitään erityistä ei tullut tehtyäkään. Neljän päivän breikki töistäkin tuli ihan hyvään saumaan.
Kirjallinen yöpöytäAlexander McCall Smith, Botswanan iloiset rouvat
Mieluiten arkisiin ongelmiin keskittyvässä Naisten Etsivätoimisto Nr 1:ssä askarruttaa tällä kertaa kurpitsan arvoitus, kadonnut pankkiiri ja korjaamon apupojan naisasiat. Toimiston molempien naisten elämässä tapahtuu myös merkittäviä käänteitä. Olen lukenut tätä kirjasarjaa kirjojen ilmestymisjärjestyksessä, ja mielestäni tämä oli tähän mennessä paras. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että sitä on itsekin oppinut näiden kirjojen tyylin ja saa siitä nyt enemmän irti, mutta siitä huolimatta tässä kirjassa oli poikkeuksellisen lämmin tunnelma ja henkilöiden inhimillisyys ja elämänviisaus antoi toivoa siitä, että maailmassa on vielä hyviä ihmisiä, joilla on elämässään jonkinmoisia Arvoja. Toisinaan esimerkiksi juna-asemalla katsellessa ja haistellessa viikonlopun jälkeen ympärillä vallitsevaa sotkemisen, hajottamisen ja alkoholintäyteisen vapaa-ajan seurausta tulee kyllä itselle uskon puute.
Maeve Binchy, Hopeahäät
Tämä oli aivan ihana kirja, ja luin tämän melkoisen nopeasti. Kirja on ikäänkuin novellikokoelma hopeahääpäiväänsä viettävän parin lapsien ja muiden heidän elämäänsä olennaisesti liittyvien ihmisten elämästä juhlia edeltävänä aikana, ja viimeinen novelli kokoaa ihmiset yhteen hopeahääpäiväjuhlassa. Mielenkiintoisia henkilöitä ja tärkeitä elämän valintoja - kirja oli kuin hyvä ja syvällinen keskustelu ystävättären kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti