Pyöräilijä

Hakille on ostettu oma, uusi pyörä! Viime kesänä hän lainaili naapurin Allun kolmipyöräistä, mutta nyt ajopelinä on kaksitoistatuumaisilla renkailla, apupyörillä, työntötangolla, vilkkuvalla soittokellolla ja ruutulipulla varustettu musta-keltainen Tunturi Sparky. Tämä on nyt sitten "poikien pyörä", mikä on minusta ihan hölmöä - miksi pyörien pitää jo tässä vaiheessa olla sidottuja sukupuoleen! Motiivit lienee kaupalliset.

Lyhytpinnainen Hakki menetti hermonsa ensimmäisellä pyöräilykerralla monta kertaa. Häntä ei olisi millään saanut auttaa työntämällä tangosta, mutta kun polkeminen ei kuitenkaan vielä oikein sujunut, niin karjahdellahan siinä piti. Yön aikana tapahtui jotain. Kun seuraavana päivänä pyörä otettiin esiin, polki Hakki kuin vanha tekijä. Kyllä minä olin ylpeä - poikani osaa jo polkea! Mutta on hyvä huomata, että ohjaamisesta ja jarruttamisesta ei ole ollut vielä mitään puhetta..!

Kirjallinen yöpöytä: Janet Evanovich, Kolmas kovanokka
Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertovat dekkarit ovat hauskaa luettavaa, ainakin kaikki kolme lukemaani. Sarjaa on englanniksi jo viidentoista kirjan verran. Ehkä huumori on hetkittäin turhan roisia makuuni, mutta on silti tosi rentouttavaa lukea Stephanien sähläämisistä, möhläämisistä ja niistä hienoista onnenkantamoisista, jotka saavat uskomaan, että muutkin kuin supersankarit voivat onnistua. Teiniaikoina Merri Vikin Lotta-kirjoissa oli jotain samaa. Seuraan sarjaa kyllä edelleen, jos vain suomennoksia tulee lisää. Tämän kirjan aihepiiri liittyi suurelta osin huumekauppaan.