Ekat kaverisynttärit ja joulutunnelmia

Olen yrittänyt välttää kaverisynttäreiden järjestämisen niin pitkään kuin mahdollista. Ajatus meluvallit ylittävästä ja koheltamisen täytteisestä parituntisesta mittavine ennakkojärjestelyineen suorastaan puistatti. Mutta tänä vuonna ei ollut enää pakoa. Viisi vuotta täyttävä Hakki halusi kaverisynttärit. Ehdottomasti.

Synttäreille kutsuttiin yhteensä seitsemän lasta. Laitoin kutsut liikkeelle lähes kuukautta ennen h-hetkeä, ja juhlille pääsikin kuusi kutsutuista. Jonkinmoinen teema synttäreille olivat smurffit, ja tuleva sankari halusi pukeutua Suursmurffiksi. Tampereen mummu ompeli asun, ja sisko sai Smurffiinan vaateparren. Kaikkia vieraita varten mummu ompeli valkoiset smurffimyssyt. Minä ostin sinistä kasvoväriä, ja jota juhlilla tosiasiassa käytti vain Hakki. Muut lapset eivät sitä halunneet, ei edes Pampula-Smurffiina. Olin ostanut juhlille jäätelöä (jota unohdin tarjota), ja leivoin nakkisarvia (maistuivat vain osalle) ja kääretortun (sekin maistui vain osalle). Karkit ja keksit sen sijaan tekivät kauppaansa. Ainakin yksi juhlijoista oli saanutkin tolkuttoman karkinsyönnin seurauksena mahanpuruja.

Juhlat sujuivat mielestäni ihan hyvin. Aluksi oli äänekäs kohellusvaihe, joka vartissa laimeni ihan leppoisaksi ilonpidoksi. Sankari oli tyytyväinen lahjoihinsa, ja eripuraakaan ei esiintynyt. Itselleni tärkeintä oli se, että saatoin olla tyyväinen juhliin ja pystyin toteamaan, että kyllä juhlat voi järjestää uudemmankin kerran. Onneksi tässä on kuitenkin vuosi välissä. Pampulalle en ole ajatellut vielä 3-vuotissynttäreitä järjestää... Tyytyväisyyteni kesti sellaiset kaksi päivää, kunnes Hakki meni vieraaksi ryhmiskaverinsa merirosvosynttäreille. Ne olivat UPEAT bileet. Koko perhe oli pukeutunut hienoihin merirosvoasuihin, talon ulkona liehui merirosvolippu ja olohuoneeseen oli rakennettu lasten merirosvoalus ruoreineen. Lähes nolona jätin Hakin juhlille ja häivyin takavasemmalle... Onneksi merirosvosynttärit olivat meidän synttäreiden jälkeen, muuten olisin ollut nolona jo Hakin juhlissa! Mutta meillä oli meidän olosuhteisiin suhteutettuna ihan kivat juhlat, ja siihen on tyytyminen.

Minä en ole mikään erityinen täytekakkujen leipoja ja jätin senkin tekemättä. Mummu paikkasi Tampereella sen puutteen - poikkesimme myös siellä juhlimassa 5-vuotiasta ja Hakki puhalsi viisi kynttilää. Lisäksi synttäreitä kävivät juhlimassa meillä kotona kummitäti miehensä kanssa ja eno perheineen. Että juhlaa on kyllä riittänyt!

Jouluna meille tuli pukki. Viime vuotiseen tapaan pukiksi pukeutui lasten isä, ja hyvin se meni läpi tänäkin vuonna. Hakki ei pelännyt pukkia lainkaan ja istui jopa tämän syliin, eikä kyllä epäillyt, että pukin vaatteiden alla olisi ollut hänen roskia viemään lähtenyt isänsä! Pampulalla pääsi kuitenkin parku. Pukki oli pelottava eikä syliin olisi menty suin surminkaan, mutta paketteja Pampula sentään uskalsi pukilta hakea. Ja nyt jälkikäteen Pampula on pyydellyt "Isi hakee pukin" eli mielellään tämä punapukuinen lahjojen jakaja olisi otettu uudemmankin kerran kylään.

Pukin säkistä Hakki sai mm. Hevisaurus-kitaran, ja Pampulan kanssahan ryhdyttiin heti musisoimaan. Hetkittäin olin sitä mieltä, että pukki oli tainnut tehdä jonkinmoisen virheen... Noin muutoin lahjat olivat suurelta osin legoja, kirjoja ja palapelejä, smurffitaloa ja junarataa unohtamatta. Lahjoja oli ehkä vähän liikaa, mutta tässä vaiheessa yksittäiset lahjat eivät vielä ole hirvittävän hintavia.

Alakuvassa on yksi Pampulan paketeista.. Aika ovelasti pakattu! Mutta kivaa on nyt vietellä joululomaa, herkutella ja yrittää välillä löytää myös pieniä kirjanlukuhetkiä! Mitään suurempia suunnitelmia ei lomalle ole, paluu arkeen tapahtuu sitten loppiaisen jälkeen.

Kirjallinen yöpöytä

Leena Lehtolainen, Oikeuden jalopeura
Sain Hakin kummitädiltä lainaan Lehtolaisen Hilja Ilveskero-trilogian toisen osan. Vaikka aluksi hieman karsastin Hiljaa, täytyy sanoa, että nyt pidän hänestä enemmän kuin Lehtolaisen tutummasta henkilöhahmosta Maria Kalliosta. Maria Kallio tuntuu Hiljan rinnalla kovin tavalliselta perheenäidiltä, joka nyt vain sattuu olemaan poliisi, kun taas Hilja on jännittävä, arvoituksellinen ja vähän traaginenkin hahmo. Oikeuden jalopeurassa Hiljan rakastettu Daniel katoaa, ja Hilja jää pettyneenä ja luottamuksensa menettäneenä miettimään katoamisen arvoitusta. Kovin kummoista selvyyttä ei asioihin vielä tässä kirjassa tule, joten kolmas osa on tarpeen. Mutta jonkinmoisen tärkeän palasen Hilja kuitenkin minuuteensa saa.

Miika Nousiainen, Metsäjätti
Vadelmavenepakolaisen ja Maaninkavaaran jälkeen tämä kirja ei tuntunut aluksi kovin kummoiselta. Nousiaisen Maaninkavaara nyt onkin yksi kaikkien aikojen parhaita lukemiani kirjoja. Ja nuo molemmat aikaisemmat kirjat olen nähnyt myös teatteriesityksinä. Metsäjätti käsittelee yt-neuvotteluja, ja onhan tuo aihekin nyt jo aika luotaantyöntävä. Päähenkilö Pasi palaa kotipaikkakunnalleen Metsäjätti-yhtiön edustajana irtisanomaan ihmisiä, joista monet ovat hänen tuttujaan. Paikkakunta on monella tapaa riippuvainen metsäyhtiöstä, ja kuntalaiset hyvin pessimistisiä ja urautuneita. Pasi on menestynyt lähdettyään pois kotipaikkakunnaltaan, ja paluu tuo hänen eteensä myös asioita, jotka hän on mieluummin halunnut unohtaa. Vaikka kirja ei ole niin hyvä kuin Nousiaisen aikaisemmat, on tämäkin ilman muuta lukemisen arvoinen. Ja kyllä tässä oli paljon positiivista viestiä synkän aiheen lomassa. Ihmisen on tunnistettava arvonsa ja toimittava niiden mukaisesti. Ja optimismilla saa enemmän aikaiseksi kuin pessimismillä. Kyllä minulle tästä kirjasta ihan hyvä olo tuli. Ja sen verran monikerroksinen kirja on, että kyllä sitä on vielä jälkeenpäinkin miettinyt. Mitähän Nousiainen seuraavaksi kirjoittaa..?