Oli todella mukavaa, että Hakin Tampereella asuva isosisko halusi suorittaa kolmipäiväisen työelämään tutustumisjaksonsa juuri Hakin ryhmäperhepäiväkodissa. Tämä kertoo siskon ja hänen veljensä ilahduttavan hyvästä suhteesta, mutta Hänen Aurinkoisen Korkeutensa äiti riemastui myös vähemmän jalosta asiasta eli siitä, että nyt ryhmikseen lähti "sisäinen vakooja". Minä en voi kyllä valittaa, ettenkö yleensäkin saisi hyvin tietoa siitä, miten Hakin päivät hoidossa sujuvat. Hoitajat kertovat kyllä, ja sitä saa kuulla sekä hyvää että huonoa. Mutta ei sitä nyt viitsi yksityiskohtaisesti tivata heiltä joka yksityiskohtaa, kun taas Hakin siskon kanssa saattoi hoitopäivistä keskustella vähen laajemminkin..!
Hakin sisko oli tyytyväinen TET-jaksoonsa ryhmiksessä. Hakki luonnollisesti pyrki omimaan siskoaan, mutta vähemmän kuin pelkäsimme. Siskosta tykkäsivät muutkin hoitolapset, ja Hakin oli tämä nieltävä.
Agentilta sain kuulla, että Hakki on yleensä niitä viimeisiä ruokapöydässä ja syö rauhallisesti, siististi ja omatoimisesti, kun taas kotona tilanne on toisenlainen. Täällä esiintyy pelleilyä ja sikailua, ja aika usein katson parhaaksi syöttää... Hoidossa Hakki on reipas, iso poika, kun taas kotona hänestä tulee välillä vauvamainen ja avuton. Hakille tulee välillä riitaa toisten hoitolasten kanssa, ja hän on töninyt ja läpsinyt, ja agentti jopa todisti tilannetta, että Hakki löi toista hiekkasihvilällä päähän. No, näitä asioita käsitellään kyllä kotonakin! Agentti kuvaili minulle mukavasti päivien kulkua, ja se tuntui hyvältä, sillä paljon on muuttunut siitä, kun syksyllä hoidon alkaessa harjoittelin Hakin kanssa parin viikon ajan. Silloin hän nukkui päikkäritkin pinnasängyssä eri paikassa kuin muut, nyt hän nukkuu sängyn vetolaatikossa samassa huoneessa isompien hoitolasten kanssa.
Agentin kannalta on kuitenkin onnellista, että TET-jakso ei sijoittunut tälle viikolle. Tällä viikolla Hakki on ollut nurkassa ja purrut toista hoitolasta. Nurkkaan hän joutui riekkumisesta päiväunille mentäessä, ja kaksi kertaa hän oli yhtenä päivänä purrut toista hoitolasta, jonka kanssa yleensä leikkii paljon. Onneksi puremisesta ei jäänyt mitään jälkiä. Kotona Hakki on joskus purrut suutuspäissään lelujaan, esim. mopoa, mutta nyt ilmennyt käytös oli uutta ja hyvin huolestuttavaa. Täytyy vain toivoa, että pureminen saadaan nopeasti kitkettyä pois!
Agentin raportin perusteella olen erittäin tyytyväinen Hakin hoitopaikkaan, niin kuin olen ollut tähänkin asti. Ensi syksynä pikkusiskon synnyttyä Hakki jatkaa hoidossa kolmena päivänä viikossa, ja tämäkin vaikuttaa kaiken kuulemani valossa hyvältä ratkaisulta.
Kirjallinen yöpöytä: Alexandra Marinina, Kuoleman käsikirjoitus
Dekkareittein ystävänä olen pitänyt myös Venäjän dekkarikuningattaren teoksista, joissa päähenkilö on Venäjän miliisissä työskentelevä älykäs etsivä Anastasia Kamenskaja. Kirjat ovat aivan oman tyylisiään, ja nyt lukemani käsitteli suurelta osin järjestäytynyttä rikollisuutta. Ratkaistavan rikoksen juoni oli melkoisen satumainen, ja roistoistakin tuli näin jonkinmoisia kuoleman taitelijoita. Venäläisestä yhteiskunnasta välittyy hyvin raadollinen kuva, mikä tuntuu vähän pelottavaltakin. En edelleenkään suunnittele matkaa Venäjälle...
Tulipa sitten juteltua puhelimessa pitkään oman äitini kanssa. Puheripuli iski pahasti päälle, kun Hakkikin vielä tuntui viihtyvän omissa puuhissaan. Niin, viihtyihän hän. Tovi meni, ennen kuin tajusin, että nyt on liian hiljaista, EPÄILYTTÄVÄN HILJAISTA..!
