Perheemme yhteinen kesälomaviikko vietettiin
lammaspaimenina Isokarilla. Isokari on majakkasaari Uudenkaupungin edustalla, ja saarelle tehtävää merimatkaa varten matkustimme jo edellisenä päivänä Uuteenkaupunkiin ja yövyimme
Gasthaus Pookissa. Majatalo oli ihanan tunnelmallinen ja siellä oli kaunis ulkoterassi, jossa sai käsittämättömän herkullista ruokaa! Lasten mieleen oli Uudessakaupungissa myös Leijonapuisto, jonka veroista leikkipuistoa ei ole muualla tullut vastaan. Siellä oli hurjan pitkä seikkailuratamainen kiipeilyteline, joka tarjosi Hakille jo ihan kunnolla haastetta.
Merimatka Isokarille tehtiin
brigantiini Mary Annilla. Aurinko paistoi ja tuulet olivat leppeät, joten matka sujui hyvin. Saarella meidän lammaspaimenten asumuksena oli vanha luotsitupa, jonka pihaan merituulet hyvin ulottuivat ja josta oli kertakaikkisen upeat näkymät merelle. Juomavesi tuotiin talolle kanistereissa, eli juoksevaa vettä ei ollut. Pihapiirissä oli näin ollen myös ulkohuussi. Talossa oli sähköt, mutta ei televisiota, ja hieman olin etukäteen jännittänyt, kuinka ulkohuussin käyttö ja televisiottomuus lapsilta onnistuvat. Ensin mainittu sujui täysin ongelmitta, ja televisiota kaipasivat vain Hakki ja hänen isänsä, joka sai uutisnälkänsä suurelta osin tyydytettyä räpeltämällä tablettiaan.
Vesileikeistä pitävälle Pampulalle oli ulkona tiskaaminen mukavaa puuhaa, ja kokeili sitä Hakkikin. Minulle oli ollut suuri haaste suunnitella viikon ruoat, kun kaikki piti hankkia kerralla mukaan, ja helteisen viikon aikana syötiin käytännössä vain eineksiä ja puolivalmisteita. Lettujakin paistoin valmiista ohukaisjauheesta. Tarkoitus oli kuitenkin viettää lomaa eikä huhkia keittiössä. Yllättävän hyvin ruokasuunnittelu onnistui, emme nähneet nälkää emmekä joutuneet tuomaan takaisin ylenmäärin ruokia.
Majakkasaarella kävimme luonnollisesti myös majakassa, joka on edelleen ihan toiminnassa oleva merenkulkijoiden turva. Vain minä ja Hakki kiipesimme ylös asti, joskaan linssitasanteelle tai ulos ei ollut pääsyä. Kiipeäminen torniin oli sinänsä helppo juttu, portaat olivat helppokulkuiset. Minä kiipesin myös saarelta löytyvään lintutorniin, mikä olikin kiipeämisen kannalta vaikeampi pala. Vähältä piti, että en luopunut koko touhusta, kun loppuvaiheen neljä tikasmaista askelmaa alkoivat pelottaa.
Päätehtävämme saarella oli lampaiden kaitseminen. Meidän tuli laskea lampaat aamuin illoin, huolehtia raikkaasta juomavedestä lampaiden juoma-astiaan, seurata lampaiden yleiskuntoa ja leikata oksia lisäravinnoksi. Kaikki kymmenen lammasta pysyivät paimenviikkomme aikana tallessa ja hyvässä voinnissa, joskin porukan ainoa pässinalku sai ilmeisesti äänenmurroksen, koska alkoi kuulostaa siltä, että olisi kurkkupastillien tarpeessa. Lampaiden määkiminen oli muutoinkin hauskan kuuloista, ja otukset olivat hyvin sosiaalisia. Ne tulivat usein meitä vastaan, kun astuimme aitaukseen, ja toisinaan myös saattelivat meidät portille.
Molemmat lapset tykkäsivät lampaista kovasti. Mutta pakko se on tunnustaa, että yksi asia oli saarella kuitenkin ylitse lampaiden, ja se oli uiminen. Merivesi oli pitkistä helteistä johtuen normaalia lämpimämpää, ja kävimme uimassa joka päivä vähintään kerran. Merivesi sai myös huuhtoa helteen hiet pois, sillä saunan ja padan lämmitykseen ryhdyimme viikon aikana vain kaksi kertaa. Meressä oli ihana uida! Välillä lauleskelimme meressä Soili Perkiön ja Hannele Huovin Kylpylaulua, josta erityisen mieleinen kohta oli "Joku siellä kelluu ja lelluu, kelluu ja lelluu". Hakki kävi uimakoulua juuri ennen reissua, ja kellumistaito viimeisteltiin meressä.
Viikkoon mahtui myös yksi Hyvin Merkittävä Tapahtuma. Pampula täytti neljä vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi nautimme saaren kesäkahvilassa limsaa ja omenapiirakkaa, ja Pampula oli pukeutunut lahjaksi saamaansa vaaleanpunaiseen liehuvahelmaiseen kissamekkoon.
Viimeisenä päivänä saaressa poimimme vielä mustikoita, jotta saatoin kotona leipoa Isokarin mustikoista piirakan. Merituulesta saimme nauttia vielä paluumatkalla Uuteenkaupunkiin
vesibussi Dianassa keinuvilla aalloilla. Sen jälkeen onkin ollut kärsittävänä armoton helle ilman merituulen tuomaa helpotusta. Kyllähän helle itikoineen ja paarmoineen piinasi välilä saarellakin, mutta olo oli huomattavasti helpompi kuin kerrostalon ylimmän kerroksen huonoksi saunaksi muuttuneessa asunnossa. Onneksi voi sentään muistella hienoa viikkoa lammaspaimenina.
Kirjallinen yöpöytä
Ann Rosman: Majakkamestarin tytär
Kesän luettavia tuli hieman valittua lomateemojen mukaisesti. Jo ennen majakkasaarelle lähtöä aloitin Ann Rosmanin dekkarin Majakkamestarin tytär. Kirjan alku oli mielestäni vähän takelteleva, mutta se parani edetessään, ja kirjan olikin nimensä mukaisesti hyvin merellinen. Kirjassa liikuttiin veneilyn, sukeltamisen ja saaristolaiselämän parissa, ja itse rikostarina oli monitahoinen ja aika ovelakin menneisyyden takautumineen. Oli hienoa lukea tämä hyvä kirja loppuun Isokarin majakkasaarella.
Paulo Coelho: Alkemisti
Myös Paulo Coelhon Alkemisti sopi hyvin lomaviikkomme teemaan, sillä kirja on lammaspaimenen matkatarina! Alkemistin on useampi lukupiirissämme lukenut, ja yhdelle se oli ollut todella suuri kokemus. Minulle se ei ollut ehkä ihan sellainen, vaikka kyllä pidin kirjasta paljon, ja siitä tuli tunne, että kirjan sanoma oman elämäntien toteuttamisen tärkeydestä jää kuitenkin elämään alitajuntaan ja tekee siellä työtään. Tämä oli ensimmäinen lukemani Coelhon kirja ja se sai kyllä kiinnostumaan kirjailijan muistakin teoksista. Ja kirjassa tulee hyvin esille, että lammaspaimenet tekevät tärkeää työtä ja lampailta voi oppia paljon. Niin!
