Lunta, lunta...

On se edelleen erinomaisen hauskaa, että matkoja hoitopaikkaan ja kotiin voi taittaa pulkalla. Näinhän se pitäisi talvella ollakin, mutta eipä vaan enää useimmiten ole. Tänä talvena en minäkään ole potenut ikävää takaisin pohjoiseen, mikä on ollut tavallista vesisade-loska-kura-lika-talvina. Mutta toisaalta, ei se Kainuussakaan enää niin itsestäänselvää ole, että talvi on kunnollinen.

Lumessa on kuitenkin myös varjopuolensa. Kaupunginosamme on tiheään rakennettu, ja lumi ei kertakaikkiaan meinaa enää mahtua mihinkään! Lumivallit nousevat korkeiksi, ja monin kohdin jalkakäytävät ovat muisto vain. Aavistuksenomaisesti pelottavalta tuntuu vetää pulkkaa ajotiellä, kun muutakaan mahdollisuutta ei ole - jalkakäytävä on polannnevuorien peitossa. Talvikunnossapito ulottuu vain osaan jalkakäytävistä.

Hakki pitää talvesta. Ja punaposkinen talvipoika on suuri ilo äidilleen!

Kirjallinen yöpöytä: Jennifer Weiner, Rikoksia ja hiekkakakkuja
Jos tätä kirjaa ei lue, ei jää oikeastaan mistään paitsi. Edes hömppänä tämä ei ole erityisen suositeltava. Mutta luin kuitenkin kirjan kokonaan, sen verran juoni toimi. Hakkia odottaessani luin samalta kirjailijalta kirjan "Pieniä maanjäristyksiä", joka kertoo kolmesta odottajasta, jotka tutustuvat toisiinsa mammajoogassa. Tuosta kirjasta pidin, mutta tämä ei nyt sitten tosiaan ollut mitenkään erityinen. Kolmen lapsen turhautunut kotiäiti ratkaisee rikoksen. Siinä se.

Mäkeen!

Tänään on laskiaistiistai. On mukava tietää, että vaikka itse onkin töissä, niin Hakki pääsee mäkeen ryhmiksensä kanssa. He lähtevät sinne yhdeksältä aamupalan jälkeen. Viikonloppunakin kävimme laskemassa mäkeä. Hakki on polleaa poikaa rattikelkkansa kanssa, ja on jo saanut laskea sillä ihan yksin. Hän osaa hienosti olla kyydissä, mutta jos mäessä on paljon muita, yksinlaskemista ei voi sallia - ohjaustaidot uupuvat vielä täysin..! Hakissa myös asuu pikkuinen kiusanhenki: jos äiti pyrkii kelkan kyytiin ja Hakki ehtiikin polkaista Stigan tätä ennen laskuun, kuuluu mäestä itsetyytyväinen naurunräkätys. Äiti saa juosta perässä.

Mäenlasku on nyt niin kova juttu, että sitä pyritään harrastamaan sisälläkin. Meillä toimittaa sohvapöydän virkaa 1800-luvun matka-arkku, ja Hakki on yrittänyt laskea sen päältä kirjalla tai sitten muovikauhalla. Mitä ilmeisimmin kauha vähän muistuttaa liukureita! Pahin idea tuli sunnuntaina, kun Hänen Aurinkoisen Korkeutensa vanhemmat olivat asettautuneet katsomaan televisiosta Kuorosotaa, ja tarkkaavaisuus Hakin suuntaan hetkeksi herpaantui. Yhtäkkiä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä havahtui ja säntäsi sohvalta portaille. Siellähän Hakki oli portailla taaperokärryn kanssa, ja tarkoitus oli tietenkin laskea kärryllä portaita alas! Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä tästäkin.

Meidän iltarutiineihin on myös tullut uusi juttu: iltasadut! Tätä olen odottanut pitkään, ja nyt vihdoin ja viimein Hakki jaksaa ja haluaa kuunnella ennen nukkumaanmenoa satuja. Aikaisemmin vain katselimme kirjoja yhdessä. Mutta kaikessa on varjopuolensa, ja tässä se on toisto.. Hakki haluaa kuunnella mieluiten samoja satuja illasta toiseen, ja nyt ehdoton suosikki on Pupen iltasadut. Yhdessä sadussa Puppekin muuten laskee kelkalla mäkeä.

Iloista laskiaista!

Kirjallinen yöpöytä: Leif GW Persson, Ken lohikäärmeen surmaa
Työkaverini toi minulle lainaan tämän ruotsalaisen kriminologian professorin ja Ruotsin johtavan rikosasiantuntijan viidennen suomennetun dekkarin. Minulle kirjailija oli uusi tuttavuus, ja mielenkiintoinen sellainen. Tästä kirjasta puuttuvat ne aidot sankaripoliisit - he ovat sitä lähinnä omissa fantasioissaan. Rikos selviää kuitenkin, ja varsin periaatteeton poliisimies saa kunniaa, jota hän ei suurimmaksi osaksi edes ansaitse. Kirja on ehkä realistinen kuvaus (ruotsalaisen?) poliisilaitoksen tilasta, ja siinä mielessä vähän pelottavakin. Poliisiin ei voikaan aina luottaa! Tämän kirjan jälkeen ei muuten salamimakkara vähään aikaan maistu.

Pieniä hankintoja

Olemme vähitellen alkaneet kalustaa Hakin omaa huonetta. Sinne on hankittu vaatekaappi, johon saatiin mukavasti siirrettyä vaatteet hoitopöydän pursuileivista laatikoista. Ja mahtuu sinne sitten vielä muutakin..!

Lisäksi Hakilla on oma pieni pöytä ja tuoli. Ja verraten vähällä käytöllä oleva jatkettava sänky.. Suurin osa leluista on vielä olohuoneessa, mutta jotain on jo omassa huoneessakin. Valitettavasti myös pyykin kuivaus on toistaiseksi sijoitettu Hakin pieneen huoneeseen.

Huonekaluhankintojen takana: Huuto.net..!