Sairaalassa, sairaalasta, sairaalaan...

Elämä AVO-potilaana päättyi viime sunnuntaina, kun labratulosten perusteella oltiin sitä mieltä, että takaisin osastolle vaan.. Ja siellähän sitä on sitten oltu, mutta tänään pääsin kotilomalle: illaksi ja yöksi kotiin! Aamulla palaan sairaalaan. Tilanteeni on jokseenkin sekava, tauti ei ole niin paha, että synnytystä tarvitsisi vielä käynnistää, mutta ei niin hyvä, että pääsisin kotiin. Ja vaikea on sanoa, miten kauan tässä vielä menee.

Hakin suhteen olen eniten murheissani. Nyt poikkeustilanne hänen elämässään alkoi jo ennen vauvan syntymää, eikä elämä enää edes palaa ennalleen. Uutta tavallista arkea etsitään sitten vauvan kera, kun hän tulee maailmaan. Voi kun onnistuisin tässä niin, että Hakin maailma säilyisi onnellisena ja turvallisena mullistuksista huolimatta.

Kirjallinen yöpöytä

Pauliina Susi, Pyramidi
Pidän Pauliina Suden tyylistä kirjoittaa. Ja kirjat kyllä tempaavat mukaansa. Mutta verkostomarkkinoinnin maailmasta kertovan Pyramidin juoni ei minusta kyllä ollut reilu. Tunsin lukijana tulleeni huiputetuksi. Mutta ehkä se oli tarkoituskin?

Cecelia Ahern, Suoraan sydämestä
Kevyttä kesälukemista ja mukavaa ajanvietettä myös sairaalapotilaalle! Kirja olisi kyllä saanut olla tiiviimpi, mutta kyllä tästä ihan hyvä mieli tuli. Verenluovutus on hieno asia - ja tässä kirjassa se johtaa taianomaisiin seurauksiin sekä luovuttajan että veren saajan kohdalla. Positiivinen kirja.

Äiti asustaa puistossa?

Virallinen äitiysloma alkoi vähän toisin kuin kuvittelin. Tuona päivänä minulla oli neuvolakäynti, ja menimme sinne Hakin kanssa yhdessä. Entinen työkaverini oli lukenut pojalleen toisen lapsen odotusaikana Sanna Pelliccionin kirjaa "Onni-pojasta tulee isoveli" ja kokenut sen hyväksi, ja minäkin hankin meille saman kirjan. Tässä kirjassa Onni otetaan mukaan äidin neuvolakäynnille, ja Hakki pääsi nyt kokemaan saman. Se meni hyvin, ei siinä mitään, vaikka sydänäänet vähän Hakkia pelottivatkin, mutta äitiä järkytti enemmän käynniltä saatu lähete Naistenklinikalle. NKL:lle menin saatuani Hakin isänsä hoiviin, ja käynti päivystyksessä johtikin sitten siihen, että jouduin jäämään osastolle. Raskausmyrkytys. RASKAUSMYRKYTYS! Voi itku - ei tämän näin pitänyt mennä!

Olin osastolla neljä yötä. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isällä oli apujoukkoina tyttärensä, ja Hakin siskoista olikin paljon apua. Ja Hakille mieluista seuraa! Epäilen, että äidin ikävöinti ilman siskoja olisi ollut pahempaa. Hakki tuotiin kolme kertaa minua tapaamaan, ja tapasimme mukavasti (?) sairaalan puistossa. Osasto kun ei nyt ole kovin mieltä ylentävä paikka. Kolmannella kerralla mielenosoitus äitiä kohtaan oli hyvin selvää. Hakin oli varmaankin vaikea käsittää, miksi äiti on muuttanut sairaalan puistoon eikä tule kotiin, toki asiaa hänelle jotenkin yritettiin selvittää. Oli itselle aika tuskallista huomata, kuinka lapsi murjotti, väisteli ja oli etäinen.

Kotona tilanne helpottui, mutta en minä mitenkään erityisessä suosiossa ole. Tilannetta hankaloittaa kuitenkin se tosiasia, että enhän minä kunnossa ole. Raskausmyrkytys paranee vasta synnytyksen myötä, ja siihen asti olen seurannassa, mikä tarkoittaa päivittäisiä käyntejä sairaalassa näytteiden toimituksineen (käsittää kyseisen vuorokauden pissalastin..) Ja kotona en isommin saa enkä jaksa tehdä juuri mitään. Tarpeetonta lienee sanoakaan, että tämä järkyttävä helle lisää tuskaa. Mutta päivä kerrallaan, näin se nyt vaan menee. Käytännön asioiden järjestely Hänen Aurinkoisen Isän kesäloman loppumisen myötä tulee todennäköisesti lisäämään haasteita, mutta eiköhän kaikki järjesty. Tavalla tai toisella.

Kirjallinen yöpöytä Kate Jacobs, Lankakaupan tyttö
Kirja oli ihan mukavaa sairaalaluettavaa, ja oli mielenkiintoista saada tietää, mitä Pieni lankakauppa -kirjan henkilöille nyt kuului. Vaikka pidänkin myös viihteellisistä ihmissuhdekirjoista, niin ykköskategoriaan en tätä sijoittaisi. Ehkä se on tuo ihmisten "amerikkalaisuus", mikä tekee heistä henkilöinä vieraampia. Ei tule samaistumisen tunteita. Suurelta osin tämä kirja käsitteli myös surutyötä, mitä Pieni lankakauppa -kirjan Georgian kuolemasta seurasi.

Kajsa Ingemarsson, Kohtalonpyörä
Keltaisten sitruunoiden ravintola -kirjan kirjoittajan Kohtalonpyörä ei ole niiiin hyvä kuin hänet tunnetuksi tehnyt kirja, mutta erinomaista luettavaa kuitenkin. Kolmen naisen elämänkohtalot olivat hyvin tutun oloisia ja valinnat helppo käsittää, ja kirjassa on positiivinen usko siihen, että elämä tapaa järjestyä - kunhan vain uskaltaa tarttua asioihin ja tehdä ne oikeat ratkaisut..! Kaikki lähtee kolmen naapuruksen epäluulosta asuinalueen uutta tulokasta kohtaan, ja epäluuloisista naisista tulee keskenään ystävykset, heidän erilaisuuksistaan huolimatta. Minä pidin tästä kirjasta tosi paljon!

Ihana kesä ja kesälomareissu

Nokkakiven puisto

Tämän kesän kesälomareissun piti olla tavoitteiltaan monestakin syystä hyvin kohtuullinen..! Pääkohteemme oli Kajaanin mummola, mutta päätimme pilkkoa ajomatkan useampaan osaan, ja käydä tutustumassa matkan varrella sijaitseviin mielenkiintoisiin paikkoihin ja ihan yöpymisten kera. Menomatka hoidettiin yhdellä yöpymisellä, joka tapahtui Ruuhimäen leirintäalueella leirintämökissä. Paikka oli siisti ja rauhallinen, ja leirintämökin hintaan sisältyivät myös lakanat! Heitin muuten sitten talviturkinkin heidän rannassaan. Hakki piti kovasti leirintäalueen leikkipaikasta, joka kyllä ei suoraan sanoen ollut ihan turvallisimmasta päästä, erinäisiä parannuksia olisi tehtävä!

Mutta leirintäalue ei ollut se kohteemme vaan läheinen (8 km) Nokkakiven puisto Lievestuoreella. Tämä vanhan ajan huvipuisto oli kyllä erinomainen valinta Hakin ensimmäiseksi huvipuistokokemukseksi. Vaikka asumme pääkaupunkiseudulla, niin Linnanmäellä ei ole vielä käyty..! Nokkakivi oli ihanteellisen kokoinen paikka Hakille, noin 90 cm pitkälle kaverille sopivia laitteita oli muutamia, ja Hakki käytti rannekettaan (15 e) käymällä käytännössä yhä uudelleen ja uudelleen kolmessa laitteessa. Lasten maailmanpyörä ja muut vastaavat härvelit häntä pelottivat, ja kun kävimme yhdessä lasten mustekalakarusellissa, niin kainalossani oli varsin jännittynyt pieni poika, joka ei taatusti nauttinut menosta yhtään. Mutta pienoisveturi, kanoottivirta ja autorata ne olivatkin jotain! Ylimmässä kuvassa Hakki tekeekin parhaillaan matkaa veturissa.

Kanootissa Hakki sai meloa. Kanootti olisi mitä ilmeisimmin liikkunut "jokea" pitkin ilman melomistakin, mutta oli luonnollisesti hyvin tärkeää saada käsiin ihan oma mela. Kyllä Hakki jo vähän alkoi ymmärtää melomisen ideaakin, ja joka tapauksessa tällainen vedessä liikkuminen oli hänelle kovasti mieleen. Mutta veturin ja kanootin päihitti kuitenkin auto. Pienellä autoradalla Hakki sai ihan itse ohjata akkukäytöistä autoa rataa pitkin, ja se sujuikin tosi hyvin! Olin ihan varma, että Hakki unohtaisi ohjaamisen ja olisi koko ajan mennyt päin kiveyksiä, mutta näin ei suinkaan ollut! Toki törmäyksiä tuli, mutta vauhti oli hiljainen, ja toisinaan Hakki sai auton ihan itse uudelleen liikkeelle, toisinaan autoradan hoitaja käväisi auttamassa kuskia. Oli ihana seurata niin onnellista ja keskittynyttä autoilijaa!

Käynnistä Nokkakiven puistoon jäi oikein hyvä mieli. Itsekseni kävin kerran maailmanpyörässä, ja nappasin samalla alueesta vähän yleiskuvaa.

Poislähtiessä Hakki kävi vielä ihmettelemässä leikkilaivaa. Kyllähän Nokkakivessä voisi poiketa toistekin, jos tie vie tuonne suuntaan! Ehkä aikanaan Syysompun kanssa?

Kajaanissa mummolassa

Välimatkasta johtuen Hakki ei tapaa vanhempiani niin usein kuin toivoisin. Viimeksi tapasimme jouluna. Mutta Hakki kyllä muisti mummunsa ja ukkinsa hyvin edelleen, ja riemuitsi kovasti jälleenäkemisestä! Mummulasta teimme pienen retken Vuokattiin, jotta Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isäkin näkisi upeaa kainuulaista maisemaa, ja siellä Hakki kulki metsäpolkua turvallisesti käsi ukin kädessä. Ukki tuntui muutenkin olevan Hakin erityisessä suosiossa, ja sai osakseen huomattavasti vähemmän Hakin vähemmän toivottuja temppuja ja epäsuosiota kuin me muut. Kajaanissa käytiin myös useamman kerran puistossa ja Paltaniemen uimarannallakin poikettiin. Ranta on kyllä nykyään ihan erilainen kuin lapsuuden muistikuvissa. Silloin se tuntui olevan lapselle yksi ihanimmista hiekkarannoista, matala ja loputon, mutta nyt kahlailu tyssäsi sekä omalla että Hakin kohdalla heti alkuunsa, kun rantaviivan tuntumassa oli älyttömästi kiviä! Ja ne olivat niin teräviä, että kävely oli kaikkea muuta kuin mukavaa! Väitän kyllä, että näin ei silloin vuosia sitten ollut ja rannan ylläpito on kärsinyt.

Kajaanissa on myös aina tärkeää tavata ystävättäreni, joista toisella on 4- ja 1-vuotiaat tyttäret, toisella 6-vuotias tytär. Hakilla käytti leikki ihmeen hyvin 4-vuotiaan kanssa, ja se mahdollisti sen, että minä ja hänen äitinsä saatoimme penkoa perusteellisesti tytöiltä pieniksi jääneitä vaatteita. (Yksivuotiaasta Hakki ei ollut erityisemmin kiinnostunut...) Sainkin mukaan ison pussillisen vaatteita, ja nyt voin todeta, että Syysompun alkutaival on vaatteiden osalta varsin hyvällä mallilla! Ihanaa - yksi huoli vähemmän! Hakin ja hänen 4-vuotiaan ystävänsä leikki oli melkoisen reipasta menoa, ja välillä he jopa levähtivät yhdessä - se täytyi ikuistaa kuvaan! Toisen ystävättäreni 6-vuotias tytär jaksoi myös ihmeen hyvin Hakkia, ja hän esitteli lelujaan, joita Hakki innoissaan tutkikin. Me kaikki kolme olemme saaneet lapsemme "vähän vanhemmalla iällä", ja on jotenkin hassua ajatella, että meillä on nyt kaikilla jälkikasvua, joka pystyy leikkimään keskenään. Niin se elämä muuttuu! Ja puheenaiheet..!

Olimme mummulassa kaiken kaikkiaan viisi yötä. Se oli varsin sopiva ajanjakso, jona aikana Hakin temput eivät vielä ehtineet muuttua mummulle ja ukille liian raskaiksi. Ruokailuun on ennenkin liittynyt juonittelua, mutta nyt tehtiin myös päiväunille menosta tahtojen taistelu. Itse huomaa sen, että nyt kun oma olotila on jokseenkin raskas ja lämpimillä säillä turvotuskin lisää tuskaa, niin aina ei jaksaisi. Ihan kuin Hakki huomaisi, että nyt toinen on heikoilla, ja iskee juuri silloin. Häntä vauvattaa normaalia enemmän, ja myös läpsiminen ja karjuminen on jatkuvaa. On tässä ehtinyt miettiä sitäkin, että mitähän olen tehnyt väärin, kun lapsi käyttäytyy kuin pieni hirviö. Ja mitenkähän minä selviän sitten kahden kanssa!? Onneksi hyviä hetkiä on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin huonoja! Valokuvattuna on Hakki ruokapöydän ääressä - "hilpeä" ruokailuhetki, johon liittyi paan väärinkäyttö...!

Rauhalahden kylpylä Kuopiossa, pysähdys Mikkelissä ja matkailutila Lahdelma Pertunmaalla

Kotimatkan ensimmäinen etappi oli Rauhalahden kylpylä Kuopiossa. Yövyimme kylpylärakennuksessa, ja kävimme uimassa kaksi kertaa, heti saapumispäivänä ja vielä seuraavan päivän aamuna. Minua kieltämättä vähän hävetti liikkua bikineissä tämän vatsan kanssa, erityisen nolo on väärinpäin kääntynyt napa! Mutta kun ei ole viitsinyt hankkia äitiysuimapukua, ja bikinit sentään saa päälle..! Uiminen teki kyllä hyvää, helpotti vähän turvotustakin. Rauhalahdessa on kaksi lasten allasta ja runsaasti leluja, joten Hakki nautti kylpylästä täysin siemauksin. Kylpylä ei myöskään ollut liian kansoitettu, oli tilaa olla ja uida. Mutta kyllä uimareita sen verran paljon oli, että hieman hämmästytti, miksi kylpylätilassa ei ollut lainkaan uimavalvojaa, vain mainintoja kameravalvonnasta. Turvallisuuden suhteen otetaan monin paikoin melkoisia riskejä.
Yllä oleva kiipeilyteline sijaitsee Mikkelissä, jossa piipahdimme Kenkäverossa ja Naisvuorella. Mutta Mikkelissä emme kuitenkaan yöpyneet, vaan ajoimme Pertunmaalle bed & breakfast -majoitukseen Lahdelman matkailutilalle. Paikka oli kertakaikkisen ihastuttava!

Lahdelman matkailu keskittyy lähinnä mökkien vuokraamiseen, mutta mukava oli myös yöpyä b & b -huoneessa, jolla oli toisen huoneen kanssa yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Tuo toinen huone oli tuolloin tyhjänä, joten saimme vallata yhteiset tilat kokonaan itsellemme. Aittarakennuksen eteen, jossa huoneemme sijaitsi, oli viritetty riippumattokin.

Huone aitassa voisi tarjota myös joille kuille romantiikkaa..! Itsellä se ei sattuneesta syystä ole nyt ensimmäisenä ajatuksissa!

Matkailutilan päärakennuksen sisääntuloaulassa oli hieno keinuhevonen, jonka kyytiin Hakki nappasi myös aulaa koristavan pehmosonnin. Tilalla Hakki sai nähdä myös oikean hevosen, lampaita ja lehmiä, Keke-koiraa unohtamatta. Lahdelma on luomutila, ja siellä laitumella olivat emät vasikoineen, ja vasikat saivat juoda maitoa suoraan äiti-lehmän tisseistä. Näinhän tavallisella maitotilalla harvemmin on.

Ja tokihan Lahdelmassa oli uimarantakin. Ja vielä hiekkapohjainen ja matala! Mieleen jäi itämään ajatus pitemmästäkin lomailusta Lahdelmassa, ehkä jossain heidän mökeistään..? Pieni lomasemme oli oikein onnistunut, ja käynti Lahdelmassa oli sille onnistunut päätös.

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, J niin kuin johtolanka
Kymmenes aakkosdekkari oli jälleen taattua Graftonia. Kinsey Millhone saa tässä kirjassa toimeksiannon vakuutusyhtiöltä - on epäilyjä, että mies, jonka henkivakuutusrahat on maksettu vaimolle, onkin elossa. Juoni toimi ja asia selvisi, omalla yllättävällä tavallaan. Hyvää kesälomalukemista!