Aloittelija

Kun saa toisen lapsen, on vauvan hoidossa paljon hyötyä siitä, että asiat on käynyt jo kertaalleen läpi. Imetyksestä ja kaikesta perushoidosta on kokemusta. Mutta ihan aloittelija sitä tuntee olevansa siinä, kuinka yhdistetään kahden lapsen tarpeet! Sitä sanotaan, että vauvan itkuun tulee reagoida nopeasti, ja mielellään toimia jo ennen, kuin itkua edes tulee. Ikävä vain, että nyt kun on hoidettava myös isomman lapsen tarpeita, huomaa joutuvansa tekemään erinäisiä asioita sydäntä raastavan itkun säestyksellä. Hakin Sisko on erittäin sylissä viihtyvää sorttia, ja minä olen joutunut huomaamaan, että kädet eivät vain riitä kaikkeen. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä on jo palannut töihin, ja hänellä on ollut pitkiäkin päiviä ja jopa parin päivän työmatka - minä olen siis saanut shokkihoitoa kahden lapsen kanssa selviämisestä ihan saman tien! Se mitä tarvitaan, on juuri toinen käsipari ja syli. Toki sitä koko ajan oppii tekemään enemmän asioita yhdellä kädellä, mutta esimerkiksi Hakin vaipanvaihto ei luonnistu niin...

Moneen paikkaan on myös lähdettävä entistä isommalla porukalla. Hakki kävi parturissa, ja mukana olikin sitten koko konkkaronkka. Pitihän sitä nyt kaikkien olla mukana, kun Hakki oli kolmannen kerran elämässään parturissa ja eka kertaa hiukset leikattiin ihan parturin tuolissa. Lopputulos oli tosi hieno! Ja Hakki oli uskomattoman reipas! Kauppaankin on jo uskaltauduttu koko perheen voimin. Mutta kaikki lähteminen vaatii taas entistä enemmän suunnittelua ja valmistautumista.

Onneksi näin alkuviikkoina piipahtelee vielä vieraitakin Siskoa katsomassa. He toimivat aina mielellään sylinä, heistä on meille sekä ihanaa seuraa että apua. Kuvassa Vauva uinuu enonsa sylissä, ja enon musiikkimausta voi myös saada jotain viitteitä... Hakin Kummitäti pelasti yhden yksinäisen illan tulemalla avuksi, ja pikku Sisko uinuikin tyynesti hänen sylissään, kun minä valmistelin Hakin yöunille. Siskolla on jonkin verran iltaisin vatsan väänteitä ja itkuisuutta, mutta ei onneksi ainakaan vielä mitään täysimittaista koliikkia. Ja ilta- ja päiväunisatujen luku onnistuu onneksi hienosti, vaikka samalla imettäisikin..!

Vielä toistaiseksi Hakin käytös isoveljenä ei ole ollut erityisen ongelmallista. Toki hän kaipaa syliä usein sellaisissa tilanteissa, kun se ei kertakaikkiaan onnistu, mutta onneksi hänelle on onnistunut antaa edelleen paljon huomiota. Isoveli kun on kuitenkin vielä hyvin pieni poika!

Tekniikasta on myös haettava apua. Yritän harjoitella kantorepun käyttöä, jotta saisin sekä molemmat kädet käyttöön että vauvan lähelle, ja rattaisiinkin on nyt hankittu seisomalauta, jotta Hakin ei tarvitse aina kävellä, jos lähdemme jonnekin. Hakki on kyllä usein halunnut työntää vauvaa vaunuissa! Aika mukavasti kahden lapsen kanssa on alkanut sujua, mutta en kiellä, etteikö tässä jo hetkittäisiä epätoivon tunnelmiakin olisi ollut. Ensi viikolla Hakki aloittaa hoidossa kolmena päivänä viikossa, mikä tuo uusia haasteita, mutta ehkä toisaalta myös helpotusta arkeen ja Hakille tärkeitä sosiaalisia suhteita. Olemme tässä jo käyneet leikkimässä ryhmiksen pihalla, ja Hakki on selvästi nauttinut. Joskin on myös mielellään lähtenyt kotiinkin. Saa nähdä, tuleeko hoitoon jäämisestä itkua. Sellainen päätös on tässä jo kyllä tullut tehtyä, että Neiti Koiralle etsitään uusi koti. Koska vaikuttaa siltä, että aika usein joudun selviämään kahden lapsen kanssa yksin, täytyy arkea helpottaa tältä osin. Ja tiedän, että tämä on loppujen lopuksi myös Neiti Koiran parhaaksi, koska ei elämä meillä ole sellaista kuin koira tarvitsisi.

Vähitellenhän se tämä uusi tilanne on otettava haltuun. Saa nähdä, kuinka kauan menee, että koen itseni joksikin muuksi kuin totaaliseksi aloittelijaksi!

Kirjallinen yöpöytä: Janet Evanovich, Neljäs kerta toden sanoo
En minä osaa olla lukematta.. Ne lukuhetket ovat nyt löytyneet lähinnä öiseen aikaan imettäessä. Eihän kirjat tällä tavalla nopeasti etene, mutta lukeminen on minulle niin mieluinen harrastus, että nuo pienetkin lukutuokiot ovat tärkeitä.

Tämä Evanovichin palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertova kirja oli parhaita häneltä lukemiani. Stephaniella ja poliisi Joe Morellilla on mukavaa säpinää, ja juoni on toimiva. Taustalta löytyvät rikokset ovat suurempia kuin aluksi vaikuttaa, ja Stephaniella on tärkeä osansa siinä, että roistot päätyvät telkien taakse. Hauska ja jännittävä kirja!

Isoveli

Lämpöennätyspäivänä, 29.7.2010, käynnistettiin Syysomenan synnytys. Olin päässyt taas sairaalasta kotiin, ja AVO-käynnillä minulta kysyttiin, että käynnistettäisiinkö tänään vai huomenna.. Päätin lähteä koitokseen saman tien. Illalla klo 18.24 syntyi pikkuruinen tyttö, 46 cm ja 2572 g. Hakista tuli isoveli.

Isoveli on suhtautunut toistaiseksi pikkusiskoon positiivisen kiinnostuneesti. Välillä kyllä vaikuttaa siltä, että perheessä saattaa olla kaksikin vauvaa - Hakki heittäytyy hetkittäin täysin avuttomaksi. Mutta viime aikoina kaikenlaista muuta häiriökäyttäytymistä on ollut niin paljon (läpsimistä, potkimista, uhmailua), että olen kyllä henkisesti varautunut siihen, että vaikeuksiakin isoveljen rooliin kasvamisessa tulee taatusti olemaan!

Kotiuduimme sairaalasta maanantaina. Oma olo oli vielä melkoisen hutera: menetin synnytyksessä ja sitä harmillisesti seuranneessa istukan käsinirroituksessa melkoisesti verta, eikä raskausmyrkytyskään ollut vielä täysin ohi. Mutta kun oma paraneminen ja Syysompun vointi eivät vaatineet sairaalaoloja, kotiinlähtö oli aivan perusteltua. En erityisemmin viihtynyt synnyttäneiden osastolla. Vaikka luulisi toisin, oli sillä osastolla, jolla olin hoidossa raskausmyrkytyksen vuoksi, parempi henki. Myös synnytysosastosta jäi positiivinen olo. Sain riittävästi tukea, mikä oli hyvä senkin takia, että olin siellä ilman omaa tukihenkilöä - Hakki oli isänsä hoidossa kotona, joten isä ei päässyt mukaan synnytykseen.

Samoin kuin aikanaan Hakin aikaan, sattui kotiinlähtö baby blues -päivän kanssa päällekkäin. Kaikki itketti. Vauvaa kohtaan oli myös valtava suojelunhalu. Hänellä on kasvoissaan nk. haikaran nokkaisuja, ja nenänpielissä olevat jäljet saattavat myös olla syntymämerkkejä. Haikarannokkaisut häviävät, syntymämerkit eivät! Sitä heti mietti tulevaa, minun lastani ei sitten kiusata! Tällä hetkellä näyttää kuitenkin lupaavasti siltä, että jäljet olisivat katoavaa sorttia.
Meitä on myös muistettu paljon, mikä on sekin saanut äidin liikutuksen valtaan..! Työpaikalta tuli kukkalähetys, ja työkavereilta myös vielä erikseen paketit Syysompulle ja Hakille. Laitoksella Syysomppua kävi tervehtimässä hänen enonsa avovaimonsa ja tämän tyttärien kanssa, kotona vierailulla on jo käynyt Hakin kummitäti avomiehensä kanssa. Paljon välittäviä ihmisiä on ympärillämme. Se tuntuu todella hyvältä.

Kirjallinen yöpöytä: Eppu Nuotio, Kosto
Toisessa Eppu Nuotion Pii Marin -dekkarissa murha tapahtuu Big Brother -tyyppisessä tosi-tv -ohjelmassa. Yksi kilpailijoista murhataan. Motiivi on kosto. Tämä oli sujuva dekkari, jota höysti sopivasti romantiikka, tykkäsin! Vähän kyllä välillä tekisi mieli moralisoida Pii Marinin alkolinkäyttöä, mutta toisaalta, hänhän on nuori, menevä ja vapaa.

Pelkään pahoin, että nyt en aivan heti ehdi lukemaan yhtään mitään, joten Kirjallisen yöpöydän suhteen saattaa olla vähän hiljaista. Kun rutiinit löytyvät, löytyy toivon mukaan ne lukuhetketkin!