Isoveli

Lämpöennätyspäivänä, 29.7.2010, käynnistettiin Syysomenan synnytys. Olin päässyt taas sairaalasta kotiin, ja AVO-käynnillä minulta kysyttiin, että käynnistettäisiinkö tänään vai huomenna.. Päätin lähteä koitokseen saman tien. Illalla klo 18.24 syntyi pikkuruinen tyttö, 46 cm ja 2572 g. Hakista tuli isoveli.

Isoveli on suhtautunut toistaiseksi pikkusiskoon positiivisen kiinnostuneesti. Välillä kyllä vaikuttaa siltä, että perheessä saattaa olla kaksikin vauvaa - Hakki heittäytyy hetkittäin täysin avuttomaksi. Mutta viime aikoina kaikenlaista muuta häiriökäyttäytymistä on ollut niin paljon (läpsimistä, potkimista, uhmailua), että olen kyllä henkisesti varautunut siihen, että vaikeuksiakin isoveljen rooliin kasvamisessa tulee taatusti olemaan!

Kotiuduimme sairaalasta maanantaina. Oma olo oli vielä melkoisen hutera: menetin synnytyksessä ja sitä harmillisesti seuranneessa istukan käsinirroituksessa melkoisesti verta, eikä raskausmyrkytyskään ollut vielä täysin ohi. Mutta kun oma paraneminen ja Syysompun vointi eivät vaatineet sairaalaoloja, kotiinlähtö oli aivan perusteltua. En erityisemmin viihtynyt synnyttäneiden osastolla. Vaikka luulisi toisin, oli sillä osastolla, jolla olin hoidossa raskausmyrkytyksen vuoksi, parempi henki. Myös synnytysosastosta jäi positiivinen olo. Sain riittävästi tukea, mikä oli hyvä senkin takia, että olin siellä ilman omaa tukihenkilöä - Hakki oli isänsä hoidossa kotona, joten isä ei päässyt mukaan synnytykseen.

Samoin kuin aikanaan Hakin aikaan, sattui kotiinlähtö baby blues -päivän kanssa päällekkäin. Kaikki itketti. Vauvaa kohtaan oli myös valtava suojelunhalu. Hänellä on kasvoissaan nk. haikaran nokkaisuja, ja nenänpielissä olevat jäljet saattavat myös olla syntymämerkkejä. Haikarannokkaisut häviävät, syntymämerkit eivät! Sitä heti mietti tulevaa, minun lastani ei sitten kiusata! Tällä hetkellä näyttää kuitenkin lupaavasti siltä, että jäljet olisivat katoavaa sorttia.
Meitä on myös muistettu paljon, mikä on sekin saanut äidin liikutuksen valtaan..! Työpaikalta tuli kukkalähetys, ja työkavereilta myös vielä erikseen paketit Syysompulle ja Hakille. Laitoksella Syysomppua kävi tervehtimässä hänen enonsa avovaimonsa ja tämän tyttärien kanssa, kotona vierailulla on jo käynyt Hakin kummitäti avomiehensä kanssa. Paljon välittäviä ihmisiä on ympärillämme. Se tuntuu todella hyvältä.

Kirjallinen yöpöytä: Eppu Nuotio, Kosto
Toisessa Eppu Nuotion Pii Marin -dekkarissa murha tapahtuu Big Brother -tyyppisessä tosi-tv -ohjelmassa. Yksi kilpailijoista murhataan. Motiivi on kosto. Tämä oli sujuva dekkari, jota höysti sopivasti romantiikka, tykkäsin! Vähän kyllä välillä tekisi mieli moralisoida Pii Marinin alkolinkäyttöä, mutta toisaalta, hänhän on nuori, menevä ja vapaa.

Pelkään pahoin, että nyt en aivan heti ehdi lukemaan yhtään mitään, joten Kirjallisen yöpöydän suhteen saattaa olla vähän hiljaista. Kun rutiinit löytyvät, löytyy toivon mukaan ne lukuhetketkin!