Uimahallissa

Nyt kun olemme käyneet kaksi kertaa läheisessä uimahallissa, uskallan sanoa, että meillä taitaa olla uusi harrastus! Mietin pitkään, että uskallanko lähteä kahden uimataidottoman kanssa uimahalliin, mutta kun Hakki kuitenkin osaa jo olla varovainen eikä tarvitse samalla tavalla vahtimista kuin Pampula, niin päätin kokeilla.

Lähiuimahallissamme on kaksi lasten allasta. Toisessa on vain noin 30 cm vettä, ja toinen on kyllä syvempi, mutta sielläkin Hakilla yltää jalat pohjaan. Eka kerralla olimme hyvin varustautumattomia, meillä ei ollut mitään omia vesileluja saatikka uima-apuja mukana. Mutta kivaa oli silti. Minua jäi kuitenkin hieman vaivaamaan, kun Hakki selosti jälkeenpäin, että "yhden kerran meinasin kyllä upota..". Ja Pampulahan kaatui laatoilla selälleen yrittäessään juosta minua karkuun!

Ystäviltä tuli vinkkejä seuraavaa uintikertaa varten, ja sitten Pampulalla olikin uimahallissa jalassa nilkkasukat ja Hakilla käsissään käsivarsikellukkeet. Ja lisäksi oli mukana sanko, lapio, kalamuotti ja patterikäyttöinen vene, joka urhoollisesti seilasi altaita ympäriinsä. (Kunnes vene meni rikki. Ollaan nyt käyty vaihtamassa se uuteen.) Yllättävän hyvin kaikki kyllä meni. Pampula piti minut kyllä kiireisenä, mutta Hakki totteli hienosti saamiaan ohjeita, koska tietää, että muutoin uimahalliin ei ole asiaa!

Hakille oli puhuttu paljon turvallisuudesta, ja se puoli olikin kiitettävästi hallussa. Mutta jostain muusta täytyi kuitenkin vielä huomattaa. Kun olimme pukuhuoneessa, Hakki meni naisen luokse, jonka ihossa oli kauttaaltaan pyöreitä jälkiä. "Sinullapas on paljon mustelmia!" Hakki totesi. Nainen selitti, että ne eivät ole mustemia vaan ihottumaa. Minä yritin vaivautuneena selittää, että Hakilla itsellään on jalat täynnä mustemia. Kohta Hakki jatkoi analyysejään. En tiedä, oliko kohteena sama nainen vai joku toinen, mutta Hakki tiedotti minulle, että "tuolla tädillä oli peppu ihan rutussa!". Nyt pyrin vaientamaan Hakin kuiskuttamalla, että ei tuollaisia pidä sanoa. Hakki puolustautui äänekkäästi: "Minähän vain sanoin, että tädillä on peppu rutussa!" Hakin uintiura naisten puolen asiakkaana vaatii siis vielä koulimista!

Mutta kyllä me vielä uimaan mennään. Pampulakin on nyt saanut veneen (muumisellaisen), ja missäs niitä veneitä niin hyvin pääsee uittamaan kuin uima-altaassa!

Kaksivuotias

Pampula täytti hamassa menneisyydessä vietetyn kesäloman aikana kaksi vuotta. Ja aikamoisen ihana kaksivuotias hän onkin!

Mitat: pituus 84,5 cm ja paino 10,9 kg.

Sanavarastoa:

äiti (äiti)
tättä (isä)
pappa (vaippa)
anna (ANNA!)
kakka (kakka)
hiija (pissa)
hihhi (hissi)
mamma (mikä tahansa muumi, ei pelkästään muumimamma)
tiuti (mörkö)
auto (auto)
nennä (nenä)
kukka (kukka, mihin kategoriaan tahtovat mennä puutkin)
akka (ankka, ja myös muut linnut)
pippa (pimppa)
poi (pois)
mun (MINUN!)

Syntymäpäivälahjoja: nuken sateenvarjorattaat, kaksi nukkea, pyjama, kylpytakki, leijona-pehmo, mekko, prinsessa-reppu

Lempikirja: Aapon maailma

Pitää: pillimehuista, kekseistä, täplävanukkaista, suolapähkinöistä, jäätelöstä jne.., mutta syö onneksi hyvin myös oikeaa ruokaa. On myös aina tulossa hörppimään äitinsä teetä.

Lempiharrastukset: kirjojen selailu, keinuminen, rekka-autoilla ajo isoveljen kanssa, rattaiden / kärryjen työntäminen. Istuu myös mielellään kärryssä tai polkupyörän kyydissä.

Osaa: juosta, hyppiä, kiipeillä, pyöriä. Tekee kakat pottaan, ja pissat suurelta osin. Syö itse.

Kuvaavia adjektiiveja: omatoiminen, vahvatahtoinen, pidättyväinen, iloinen, hauska.

 

Kirjallinen yöpöytä

Hjorth & Rosenfeldt, Mies joka ei ollut murhaaja

Ostin itselleni kesälomalukemiseksi Mies joka ei ollut murhaaja -dekkarin, koska olin lukenut siitä kiinnostavan arvostelun. Ja täytyy sanoa, että huh, tämä oli vauhdikas tarina. Ja kun kuvittelee ratkaisseensa murhan, saattaa joutuakin huomaamaan, että väärässä sitä oltiin. Kirjassa on murhattu 16-vuotias koulupoika, jolla ei juurikaan ollut ystäviä. Yksinhuoltajaäidille hän oli kaikki kaikessa, mutta hän ei ollut pystynyt tarjoamaan lapselleen kaikkea sitä, mitä tämä oli tarvinnut. Murhaa selvittää mielenkiintoinen joukko poliiseja sekä psykologi Sebastian Bergman, joka on älykäs, ristiriitainen ja monen mielestä ärsyttävä henkilö. Nämäkin henkilöt tavataan myös jatkossa, ja luulenpa, että minäkin haluan palata vielä heidän seuraansa!

Janet Evanovich, Kuudestilaukeava

Että olen ollut nyt kiitollinen palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin kirjallisesta olemassaolosta! Kun tekee lähijunassa työmatkoja oltuaan neljä viikkoa kesälomalla, ei yleensä juuri naurata. Mutta tämä dekkari on saanut hymyn huulille moneen kertaan! Stephanie on myös ystävilleen ihastuttavan lojaali, ja tässä kirjassa hän suurelta osin onkin hankaluuksissa auttaessaan palkkionmetsästäjäkollegaansa tämän jouduttua pulaan. Stephaniella on myös muutamia ihmisiä, joista hän ei pidä, ja niillehän ei pieni jäynäkään tee pahaa... Kaikessa sähläämisessään hän on tietyllä tavalla hyvin johdonmukainen, eikä Stephanie Plumin seura petä lukijaakaan. Kirjat ovat vain parantuneet! Tässä seikkailee tärkeässä roolissa myös Bob.