Palkitsevaa pottailua

Siisteyskasvatuksen motivointipaketin säännöt:

1) Jos vaippa / harkkahousu pysyy kuivana koko päivän, saa illalla vihkoon tarran.
2) Yövaippaa ei lasketa, oli se ollut märkä tai ei.
3) Kakkavaippaa / -harkkahousua ei lasketa, vaikka siihen olisi tullut pissakin.
4) Jos kakka tehdään pottaan / pönttöön, saa siitä vihkoon tarran.
5) Kun koossa on 10 tarraa, palkitaan siitä paketilla duplolegoja.

Aloitimme Hakin kanssa tarrojen keräämisen 27.8.2010 ja torstaina 28.10.2010 oli se suuri päivä, jolloin vihkoon tuli 10. tarra! Tarrat tienattiin pääasiassa kuivista päivistä, vain kaksi tuli pottakakoista. Takana on hyviä ja huonoja päiviä, märkiä housuja ja onnistumisen aplodeja. Ja nyt Hakki leikkii Flooran kahvila -duploilla - autot ovat niin tärkeitä, että ne haluttaisiin mukaan jopa sänkyyn!

Jatkamme siisteyskasvatusta vielä samoilla säännöillä. Nyt vauhti taitaa olla melkoinen, sillä kahdessa päivässä on tienattu jo kaksi tarraa. Seuraavan duplopaketin jälkeen vaikeuttanemme sääntöjä, ehkä vain potta- ja pönttökakat palkitaan..? Kyllä tämä on jännää! Äidistäkin.

Heureka!

Viime viikolla saimme mieluisia vieraita, ystävättäreni ja hänen 9-vuotiaan poikansa. Viimeksi hiihtolomaviikolla retkeilimme yhdessä, ja silloin kohteina olivat seikkailuhalli Huimala ja Flamingon kylpylä. Nyt syysloman kunniaksi otettiin Huimala jälleen ohjelmistoon, mutta kylpylä vaihtui tiedekeskus Heurekaksi. Hakki oli nyt Heurekassa toista kertaa, ja aika kului siellä päiväunia ajatellen turhankin nopeasti. Hakkia ei luonnollisestikaan vielä kiinnostaneet tieteelliset ilmiöt sinänsä, mutta homma toimi, kun esittelyt olivat sellaisia, joissa pääsi itse tekemään jotain. Pallon leijuttaminen kiinnosti, ja suolen pituutta esittelevää köyttä kiskottiin. Myös ihmisruumiin ääniä esitteleviä nappeja paineltiin (pieru, röyhtäisy, sydämen lyönnit...). Heurekassa ei ole "ei saa koskea" -kohteita. Itse olisin ollut kiinnostunut "Murha Heurekassa" -näyttelystä, joka esitteli teknistä rikostutkintaa, mutta jotenkin näin lasten kanssa siihen ei pystynyt keskittymään. Pampula kyllä nukkui onnellisena mukana kannellussa turvakaukalossa koko vierailun ajan (!), mutta Hakin kanssa tekemisen oli oltava sellaista, johon hän pystyy osallistumaan. Myöhäisille päiväunille pääsi sitten erittäin väsynyt pieni poika!

Huimalassa Pampula oli minulla kantorepussa, ja Hakki "irti"... Olimme osan ajasta pienten puolella, mutta myös jo enenevässä määrin isompien lasten joukossa. Ystävättäreni poika jaksoi mukavasti ottaa Hakin aina välillä mukaansa ja katsoa tämän perään.

En ole yleensä mikään ylivarovainen äiti, mutta nyt huomasin, että ihan kaikkialle en olisi uskaltanut vielä Hakkia päästää, mutta nyt en ehtinyt estää! Hakki meni isomman pojan mukana tai toisinaan jopa ihan yksin, ja oli valmis mm. hurjan näköiseen putkiliukumäkeen! Huomasin, että Hakki osaa enemmän kuin uskoinkaan - hän selvisi hienosti. Pampulakaan ei Huimalassa nukkunut koko aikaa vaan kantorepusta katseli välillä ympäristöä hyvin utelias silmäpari. Huimalassa oli myös vanhempia ajatellen mukava olonurkkaus, jossa kävin kerran imettämässäkin. Huimala on hyvä käyntikohde.

Kirjallinen yöpöytä: Dan Brown, Kadonnut symboli
Olen lukenut aiemmin Dan Brownin kirjat Da Vinci -koodi ja Enkelit ja demonit. Pidin niistä todella paljon, ja siksi odotukset tämän Dan Brownin uusimman kirjan suhteen olivat korkealla. Mutta; kirja oli ensimmäiset 150 sivua mielestäni suorastaan pitkäpiimäinen, ja sittenkin, kun tarina alkoi kiinnostaa, juoni tuntui paikoitellen tökeröltä ja välillä suorastaan vastenmieliseltä. Kirjan roistokin oli jotenkin liioitellun ikävä kaveri. Lukeminen kesti minulla aika kauan, ja en minä kyllä sitä hyväksi sanoisi. Kohtalainen lukukokemus kuitenkin, eräänlaista hyvän ja pahan taistelua. Mutta jos tämä jää väliin, ei oikeastaan menetä mitään.

Itkua, itkua...

Pampulalla on koliikkia. Tuntuu rajulta sanoa noin, koska tilanne ei ole meillä mitenkään erityisen paha, mutta oireet täsmäävät asiasta lukemaani, ja ymmärrän kyllä olla kiitollinen, että pääsemme tässä suht koht vähällä. Siitä huolimatta lähinnä iltoihin ajoittuvaa huutoa yhdistettynä ilmavaivoihin on ollut ihan riittävästi. Itkulle haluaisi aina löytää syyn, ja monia vaihtoehtoja on tullut mietittyä.

Pampulalla ei ole tuttia. Hakillakaan sitä ei ollut, mutta nyt aloin jo harkita, tarvitsisiko Pampula sellaisen. Rauhoittaisiko se? Etsin tietoa googlesta ja vanhoista vauvalehdistä. Päädyin kuitenkin siihen, että ollaan ilman. Pampula ei imeskele sormiaan mitenkään erityisen paljon, toki välillä, mutta tuntuisi jotenkin hullulta opettaa vauvalle tapa, josta suositellaan jo ennen yhtä ikävuotta vierotettavan.

Saako Pampula tarpeeksi maitoa? Rintamaidon riittäminen huolestuttaa aina. Meillä on korviketta kaapissa, mutta päädyin kuitenkin ennen tuttipulloon tarttumista taas nettiin tiedonhakuun..! Paras sivusto oli ilman muuta Imetystukilista.net, suosittelen! Tulin siihen tulokseen, että Pampula ei kärsi ruoan puutteesta vaan hän on välillä tiheämmällä imemisellä nostanut maidon tuotantoa ja lisäksi hakenut lohtumaitoa vatsakipuihin. Maidon tulo on meilläkin tasaantunut, mutta ei loppunut, ja ei Pampula kyllä ulkoisestikaan näytä mitenkään erityisen nälkiintyneeltä...

Mutta miksi Hakkia itkettää? Hakki on huomannut, että itkevä vauva saa hyvin paljon huomiota osakseen, ja nykyään Hakkikin tirauttaa itkut hyvin helposti. Suoritus ei vain aina vaikuta kovin aidolta. Ja ne hetket, kun vauva tankkaa ruokaa, on Hakki oppinut hyvin hyödyntämään. Äidin imettäessä on kylpyhuoneen bambumatto väritetty värikynillä uuteen uskoon, xylitol-pastilleja syöty ahmimalla (lupa oli ottaa vain kaksi pastillia) ja käytiinpä tässä isän kassilla kaivamassa myrkkykasvipötköjäkin. Onneksi tupakka syljettiin heti pois eikä mitään vakavampaa seurannut. Tässä on välillä jo hyvin paljon aineksia siihen, että äitiäkin alkaa itkettää!

Aasi ja jästipää

Yhden kuukauden perusteella vaikuttaa siltä, että Hakin kohdalla kolme päivää viikossa tutussa ryhmäperhepäiväkodissa ovat hyvä ratkaisu, vaikka olenkin äitiyslomalla. Hakki ehti olla reilut kaksi kuukautta kesälomalla, ja siitä huolimatta hän solahti hienosti ryhmiksen porukkaan ja rutiineihin - kuin ei olisi pois ollutkaan! Ja näin sekä hyvässä että pahassa, kyllä Hakki on jo heittäytynyt hankalaksi hoidossakin.

Jo kolmantena hoitopäivänä Hakki joutui useamman kerran nurkkaan. Oli purrut toista lasta, ja ties mitä muuta... Mutta se on sanottava, että Hakki osoitti tilanteissa ihailtavaa omatoimisuutta - hän alkoi mennä nurkkaan jo ihan itse ilman kehoitusta... Kait sitä on yritettävä olla sitten ylpeä tästä?

Ryhmiksen porukassa vaihtui tänä syksynä yksi lapsi yhden tultua eskari-ikään, ja Hakin on tietenkin pitänyt yrittää isotella uudelle pojalle. Ulkona hän oli kuristanut tätä takaapäin, ja yrittänyt sitten liueta paikalta saapastelemalla muina miehinä pihan metsikköön. Hoitaja oli ottanut syyllisen kiinni, ja käskenyt pyytää uudelta pojalta anteeksi. Kolme kertaa Hakki oli vain käynyt kuiskaamassa jotain tämän korvaan, vasta neljännellä kerralla hän oli sanonut sellaisella äänellä "anteeksi", että hoitajakin kuuli. Kertoessaan tapahatuneesta minulle hoitaja totesi armaan poikani olevan melkoinen jästipää. Pakkohan se oli myöntää. Jästipää mikä jästipää.

Yhtenä hoitopäivänä ryhmiksen pienimpien kanssa tehtiin retki läheiseen leikkipuistoon, kun siellä oli nähtävänä ja rapsuteltavana eläimiä (Hembölen kiertävä kotieläinpiha). Tarjouduin mukaan retkelle, koska itseäkin tapahtuma kiinnosti, ja koska ajattelin, että minusta olisi apuakin, kun vahtisin oman lapseni. Tapahtumassa Hakki pääsikin sitten ratsaille, aasin selkään! Tätä ennen hän oli ollut vain kamelin selässä alle yksivuotiaana Lanzarotella. Aasille ei ollut jonoa, ponille kyllä - tiedostaville pikkutytöille aasi ei kelvannut..!

Puputkin kiinnostivat Hakkia. Hän pitää pupuista, onhan hoitorepussakin aina oma pehmopupu ja paa (=unirätti, joka oli muinoin äidin yöpaita) mukana. Suloinen, pupuista pitävä, jästipäinen, reipas, aasilla ratsastanut poika on tämä meidän Hakki!