Viime viikolla saimme mieluisia vieraita, ystävättäreni ja hänen 9-vuotiaan poikansa. Viimeksi hiihtolomaviikolla retkeilimme yhdessä, ja silloin kohteina olivat seikkailuhalli Huimala ja Flamingon kylpylä. Nyt syysloman kunniaksi otettiin Huimala jälleen ohjelmistoon, mutta kylpylä vaihtui tiedekeskus Heurekaksi. Hakki oli nyt Heurekassa toista kertaa, ja aika kului siellä päiväunia ajatellen turhankin nopeasti. Hakkia ei luonnollisestikaan vielä kiinnostaneet tieteelliset ilmiöt sinänsä, mutta homma toimi, kun esittelyt olivat sellaisia, joissa pääsi itse tekemään jotain. Pallon leijuttaminen kiinnosti, ja suolen pituutta esittelevää köyttä kiskottiin. Myös ihmisruumiin ääniä esitteleviä nappeja paineltiin (pieru, röyhtäisy, sydämen lyönnit...). Heurekassa ei ole "ei saa koskea" -kohteita. Itse olisin ollut kiinnostunut "Murha Heurekassa" -näyttelystä, joka esitteli teknistä rikostutkintaa, mutta jotenkin näin lasten kanssa siihen ei pystynyt keskittymään. Pampula kyllä nukkui onnellisena mukana kannellussa turvakaukalossa koko vierailun ajan (!), mutta Hakin kanssa tekemisen oli oltava sellaista, johon hän pystyy osallistumaan. Myöhäisille päiväunille pääsi sitten erittäin väsynyt pieni poika!
Huimalassa Pampula oli minulla kantorepussa, ja Hakki "irti"... Olimme osan ajasta pienten puolella, mutta myös jo enenevässä määrin isompien lasten joukossa. Ystävättäreni poika jaksoi mukavasti ottaa Hakin aina välillä mukaansa ja katsoa tämän perään.
En ole yleensä mikään ylivarovainen äiti, mutta nyt huomasin, että ihan kaikkialle en olisi uskaltanut vielä Hakkia päästää, mutta nyt en ehtinyt estää! Hakki meni isomman pojan mukana tai toisinaan jopa ihan yksin, ja oli valmis mm. hurjan näköiseen putkiliukumäkeen! Huomasin, että Hakki osaa enemmän kuin uskoinkaan - hän selvisi hienosti. Pampulakaan ei Huimalassa nukkunut koko aikaa vaan kantorepusta katseli välillä ympäristöä hyvin utelias silmäpari. Huimalassa oli myös vanhempia ajatellen mukava olonurkkaus, jossa kävin kerran imettämässäkin. Huimala on hyvä käyntikohde.
Kirjallinen yöpöytä: Dan Brown, Kadonnut symboliOlen lukenut aiemmin Dan Brownin kirjat Da Vinci -koodi ja Enkelit ja demonit. Pidin niistä todella paljon, ja siksi odotukset tämän Dan Brownin uusimman kirjan suhteen olivat korkealla. Mutta; kirja oli ensimmäiset 150 sivua mielestäni suorastaan pitkäpiimäinen, ja sittenkin, kun tarina alkoi kiinnostaa, juoni tuntui paikoitellen tökeröltä ja välillä suorastaan vastenmieliseltä. Kirjan roistokin oli jotenkin liioitellun ikävä kaveri. Lukeminen kesti minulla aika kauan, ja en minä kyllä sitä hyväksi sanoisi. Kohtalainen lukukokemus kuitenkin, eräänlaista hyvän ja pahan taistelua. Mutta jos tämä jää väliin, ei oikeastaan menetä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti