Mainio Hakki

Hakki on hyvää ja avuliasta seuraa, suurimman osan ajasta. Hän on nokkela, ja hänellä on hauskat jutut. Vai mitä?

* * *

Hakki on miettinyt aikuistumista.
- Kun minusta tulee aikuinen, en käytä enää haalaria, koska ne ovat kaikki minulle pieniä. Vain takkia ja sen alla t-paitaa.
Hakki on myös ilmoittanut, että hän lopettaa äidin vieressä nukkumisen 6-vuotiaana. Eli ei ole ihan lähiaikojen suunnitelmissa..!

* * *

Isänsä oli vienyt Hakin (jälleen kerran) elämysmatkalle Biltemaan. Isänsä oli hankkimassa nokkakärryjä, mutta ei löytänyt hintaa sille yksilölle, jota oli havittelemassa. Käsissä oli mitä ilmeisimmin ainoa kappale. Hakki löysi vähän matkan päästä mainosplakaatin kyseisestä kärrystä ja ilmoitti isälleen: "Täällä se on. Maksaa kolme-kuusi-yhdeksän-nolla!"

* * *

Tutustuimme rappukäytävässä uuteen naapuriin. Olimme tulleet hissillä ylös, ja naapuri oli menossa hissillä alas. Juuri ennen kuin hissin ovet sulkeutuivat, Hakki kiiruhti vielä huikkaamaan naapurille: "Muista sitten painaa ykköstä!"

* * *

Olimme lääkäriaseman odotustilassa. Televisio oli auki, ja sieltä tuli jonkinmoista vieraskielistä ajankohtaisohjelmaa. Kysyin Hakilta, haluaisiko hän katsella kuvakirjaa. Hakki kuitenkin totesi: "No, minä taidan katsella tuota ilmaisleffaa.."

Loma kuitenkin

Huh, että minä olen ollut väsynyt. Kaksi viikkoa on lomailtu, ja maanantaina alkaa taas työt. Ensimmäinen lomaviikko kului muuton merkeissä; pakatessa, muuttaessa ja purkaessa. Tarkoitus oli, että molemmat lapset olisivat olleet kyseisen viikon normaalisti hoidossa, mutta Hakki sairastui kuumeeseen juuri muuttoa edeltävänä päivänä. Näin olleen Pampula lähti hoitoon ensimmäistä kertaa ilman veljeään, ja velirukka makoili kuumeisena siellä, mistä petipaikka löytyi. Pampulalla oli mennyt hoidossa loistavasti, mitä nyt hoitotädit olivat olleet pikku kiipeilijän ja vessassa touhuajan kanssa kovin kiireisiä..

Toisen lomaviikon vietin lasten kanssa uudessa kodissa. Purkamista ja paikalleen laittoa riitti ja riittää edelleen, mutta eihän nyt lasten kanssa voinut todellakaan keskittyä niihin hommiin. Pampula on niin "avulias", että kaikki tekeminen on hänen kanssaan todella hankalaa. Huono omatunto tuli myös siitä, kun poika katsoi varmaan sadannen kerran Paavo Pesusieni dvd:n. Joten vaihtelun vuoksi ja omaksikin piristykseksi tehtiin lasten kanssa pari pientä retkeä. Kävimme Tropicariossa katselemassa käärmeitä ja liskoja, ja toisena päivänä suuntasimme Ateneumiin, jossa oli Carl Larssonin näyttely.

Taidemuseot eivät ole lasten kanssa niitä helpoimpia kohteita. Pampula oli lukittava rattaisiinsa, se oli selvä, mutta Hakin kanssa neuvoteltiin. Ei saa juosta, ei saa koskea. Jos onnistuu, mennään museon jälkeen hampurilaiselle. Homma toimi yllättävän hyvin, toki sopimuksesta täytyi välillä muistuttaa, mutta sainpahan larssonit katsottua, pienellä pikakelauksella tosin! Aikamoinen bonus näyttelyssä oli kyllä lapsille tarkoitettu oma osio, jossa sitten saikin koskea tavaroihin, jopa leikkiä ja kokeilla vaatteita! Siellä oli hauskaa molemmilla lapsilla, samoin Ateneumin alakerran leikkitilassa.

Yhteisen lomaviikon aikana kävimme myös siistimässä Hakin hiukset kuvauskuntoon - ryhmiksessä on ensi viikolla valokuvaus, ja poikkesimme myös kirjastossa Pellekaija Pumin konsertissa. Kirjastostoautossakin käytiin. Ja sitä mukaa kun uusi asunto on alkanut näyttää enemmän kodilta, ja rutiinit pyöriä, on myös oma väsymys hellittänyt. Sitähän alkaa olla taas valmis töihin!