Kesäteatterit: Peter Pan (Pieksämäki) ja Aarresaari (Turku)
Kylpylät: Katinkulta (Vuokatti) ja Caribia (Turku)
Huvipuistot ja vastaavat: Angry Birds Activity Park (Vuokatti) ja Tykkimäki (Kouvola)
Majakka: Gustavsvärn
Juhlat: Lasten setä 50 v. (juhlat Virroilla); opiskelukaveri 50 v. (juhlat Kouvolassa), mummu 70 v. (onnittelukäynti Kajaanissa) ja ystävättären mies 50 v. (juhlat Vantaalla). Pampula 5 v. (juhlapäivän aamu Scandic Hotel Juliassa Turussa).
Hakin kesäleirit: Hekolo 9 päivää, HopLop 4 päivää ja teatteri Tuike (5 päivää).
Kirjallinen yöpöytä
Christian Rönnbacka: Rakennus 31
Luin jostain, että Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -sarjassa ilmestyy pian neljäs kirja. Koska minulla oli vielä kolmaskin lukematta, varasin sen kirjastosta. Pokkaripainos kirjasta Rakennus 31 saapui nopeasti. Kirja oli kuitenkin eräänlainen pettymys. Olihan juoni omalla laillaan mielenkiintoinen, mutta kirjojen omintakeiseksi kuvattu huumori oli tällä kertaa jo lähinnä mautonta. Kuluneet sanojen muunnokset ovat väsynyttä sanailua . Komisario Antti Hautalehdon suuhun istutetut möläytykset saivat pitämään miestä jo lähinnä rasvaisena mulkerona, ja naisystävän vastaukset heittoihin tuntuivat epäuskottavilta. Epäuskottavaa oli myös se, kuinka Hautalehto heitti herjaa samantien pelastuttuaan hengenvaarasta. Huumori on taitolaji. Huonolla huumorilla pilaa helposti hyvän kirjan.
Alla lainaus kirjasta, jossa Antilla ja naisystävällä on intiimi hetki Antin valmistaman peurapaistin jälkeen:
"- Paradoksaalista, Antti sanoi hetken kuluttua saadessaan suunvuoron.
- No mikä? Leena ihmetteli.
- No se, että kokkaustaitoisen miehen ei koskaan tarvitse itse vatkata munaansa.
- Totta, Leena hymyili leveästi ja puraisi miestä korvasta."
Siis ihan totta. AAARRRGGGH! Miten ällöttävää voi miehen viisastelu olla?! Onko tällainen todellista!!
Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi
Kirja kuvailee 60-luvun kotirouvien elämää Norjassa. Todennäköisesti aika vastaavaa on meno on ollut täällä Suomessakin, joskin varmasti vielä köyhempää. Siisteysintoilu oli kyllä osalla ihan uskomatonta ja lapsia kohdeltiin monissa perheissä tosi ikävästi ja tylysti. Mielenkiintoinen kirja, ja onneksi monet ikävät asiat kääntyivät tarinan mittaan parempaan suuntaan.
Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
Vera Vala viihdyttää loistavasti ihanaan Italiaan sijoittuvilla dekkareillaan.
Mikael Niemi: Veden viemää
Katastrofiromaani Ruotsin Lapista, jossa padot kaatuvat ja hyökyaalto aiheuttaa tuhoa. Kirja kertoo ennen kaikkea ihmisistä hädässä, heidän motiiveistaan, selviytymistahdostaan ja -keinoistaan sekä siitä, mikä kellekin on loppujen lopuksi tärkeää. Ihmisen ydin kuoriutuu katastrofissa esiin, ja jotkut ovat puhtaasti roistoja. Harmittaa vieläkin, että kirjan typerys ja julma törkimys ei mielenkiintoisen romaanin aikana saanut ansionsa mukaan. Mutta kirja loppui, kun veden nousukin loppui.
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
Ihana pieni kirja ihanasta pienestä kirjakaupasta, elämän iloja ja suruja kirjojen keskellä.
David Nicholls: Kaikki peliin
Tämä kirja ei vedä vertoja kahdelle aiemmin lukemalleni Nichollsille (Sinä päivänä ja Varamies), mutta ihan mielenkiintoinen tämäkin oli, joskin nuoren miehen sielunelämä on aika kaukana keski-ikäisen naisen vastaavasta. Päähenkilö oli yliopisto-opinnot aloittanut Brian, jonka kaksi suurta asiaa ensimmäisenä opiskeluvuonna olivat rakkaus ns. paremmasta perheestä olevaan Aliceen ja osallistuminen Yliopistovisaan, joka on tunnettu tv:ssäkin esitettävä tietokilpailu. Olutta kului runsaasti ja sekä ystävyyssuhteissa että Alicen piirittämisessä riitti käänteitä.
Eveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta
Salainen päiväkirja sisältää vegaani ja eläinoikeusaktivisti Eveliina Lundqvistin päiväkirjamietteitä ajalta, jolloin hän osana eläintenhoitaja-opintojaan teki käytännön harjoitteluja tehotuotantomaatiloilla. Kirja tekee selväksi, että kirjoittaja ei kovin korkealle "lihaaneja" ja tehomaataloutta harjoittavia maajusseja arvosta. Kirjan alussa sävy oli häiritsevä ja mietitytti, eikö sanoma menisi paremmin perille vähemmän syyllistävällä otteella. Ei nämä asiat aina nyt niin helppoja ole, muutokset eivät tapahdu käden käänteessä. Mutta; kirjoittaja on toden totta oikeassa siinä, että ei eläimiä saisi kohdella siten kuin tiloilla kohdeltiin! Oli huolestuttavaa, että ihan tavalliset ihmiset turtuvat eläinten kärsimykseen ja pitivät sitä jo ihan normaalina. Järkyttävää. Vaikka olenkin lihansyöjä, sain kyllä taas pontta alkaa miettiä kasvisruokien lisäämistä perheemme ruokavaliossa (tänään syötiin purjoperunasosekeittoa..) ja jopa luopumista broilerista ja sianlihasta (räikeimmät epäkohdat). Itse en vastusta lihansyömistä sinänsä, mutta kyllä sitä pitäisi syödä paljon vähemmän, ja ja lihasta pitäisi maksaa sellainen hinta, että sitä voidaan tuottaa aiheuttamatta eläimille selkeää kärsimystä. Halvan ruuan takia ei pidä käyttäytyä kuin raakalaiset. Eiköhän tämä kirja vie taas omaakin kuluttajakäyttäytymistä eettisempään suuntaan.
Johanna Sinisalo: Linnun aivot
Ovela ja ehkä vähän hurjakin kirja.Vastikään seurustelun aloittanut pari lähtee vaeltamaan vaativille reiteille, jossa sekä fysiikka että henkinen vahvuus joutuvat koetukselle. Kirja tuo esille joutilaisuuden vaarat, mutta toisaalta myös liian suorittamisen kääntöpuolen. Tykkäsin kirjasta todella paljon.
Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi
Hauska ja vähän erilainen kirja. Ihmisten joukossa oli kyllä sangen erikoisia hahmoja, vähän hörhöjä elämäntapataiteilijoita tai muuten vaan suomalaisesta (tai englantilaisesta!) näkökulmasta outoja tyyppejä. Kirjassa englantilaisen mahtisuvun vesa lähtee Espanjaan setvimään omistamansa lehden taloudellista tilaa, ja seuraukset ovat melkoisia. Ja niitä edeltää monenmoista soppaa.
Nancy Thayer: Kuumien aaltojen kerho ja Kuumien aaltojen kerhon paluu
Onhan nämä Kuumien aaltojen kerho -kirjat melkoista hömppää. Ja amerikkalaisuus on niissä välillä melkoisen häiritsevää, asenteet ovat niin materialistisia. Mutta toisaalta, välillä on ihan hauska lukea naisten ystävyyden voimasta, ongelmista, jotka aina ratkeavat ja armottomasta suklaan syönnistä. Sarjan pari seuraavaa osaa saavat kyllä kuitenkin nyt vähän odottaa..
Janet Evanovich: Kymmenen oksalla
Kymmenes palkkionmetsästäjä Stephanie Blomista oli taattua laatua. Hääjärjestelyjä, palkkamurhaajia, väkivaltaisia jengejä.. huh huh!
Adan Bradley: Piiraan maku makea
11-vuotiaasta pikku salapoliisista Flavia de Lucesta kertovan sarjan avaus oli vakuuttava. Nenäkäs ja välillä hieman ilkeäkin sankaritar oli kiinnostava henkilö, ja juonessakin riitti käänteitä. Sarjaa jatkan ilman muuta!
Hilary Boyd: Torstaisin puistossa
Ihana kirja 60 vuotta täyttävästä naisesta, joka on aina omistautunut perheelleen, mutta joka rakastumisen myötä joutuu miettimään, onko uusi, voimaks tunne riittävä syy romuttaa vuosikymmenet kestänyt avioliitto ja aiheuttaa säröjä perheeseen. Itselle nousi tärkeimmäksi ajatus, että tärkeätä on tietää, mitä oikeasti tahtoo, ihan oikeasti.
