Lomalla Sisiliassa

Jo kolmantena peräkkäisenä vuonna lähdimme alkukesästä reissuun kokoonpanolla minä, lapset ja Hakin kummitäti. Tänä vuonna matkalla olivat mukana myös Pampulan kummitäti ja tämän 12-vuotias poika, joilla kuitenkin oli hotellissa oma huoneensa. Kohteemme oli Sisilian saari Italiassa, ja siellä Giardini-Naxos. Huoneistohotellimme oli Villa Collina. Matkan järjesti Finnmatkat.

Huoneistohotellimme oli tosi mukava. Se oli siisti ja huoneistot tilavia. Niihin kuului joko parveke tai maaterassi, meillä oli parveke. Pampulan kummitädillä ja hänen pojallaan oli maaterassi, joka onnekkaasti sijaitsi niin, että saimme heidän kauttaan noudettua meidän parvekkeelta tippuneet tai tiputetut tavarat.. Huoneistoissa ei kuitenkaan ollut telkkaria, mikä oli Hakille ensiksi suuri järkytys. Mutta tämä ei loppujen lopuksi ollut lainkaan paha asia. Kun ei ollut piirrettyjen tuijotusta täyttämässä joutohetkiä, piti lasten keksiä omia leikkejä. Tällainen oli mm. parveketuoleista rakennettu tsuku-juna.

Matkavarusteissa olivat luonnollisesti jo monta reissua tehneet matkarattaat ja Hakin potkulauta, joka oli tosin vaihtunut viime vuodesta järeämpään malliin. Pampula on jo hyvä kävelijä, mutta hän voi vielä yllättäen väsähtää, ja matkarattaissa hoituivat myös päiväunet. Lisäksi liikenne oli paikoitellen niin hurjaa ja jalankulkijoiden reitit kapeita tai olemattomia, joten Pampula oli parhaassa turvassa rattaissa.  Kuumana päivänä Regenatin runsauden sarvea muistuttavilla markkinoilla Pampula uuvahti mukavasti rattaisiin, ja me muut ostostelimme. Hakki ja Pampula saivat mm. kylpypyyhkeet ja minä Nooan arkin muotoisen käsilaukun. Nyt kyllä hieman epäilyttää, kuinka paljon käyttöä kyseiselle erittäin epäkäytännölliselle laukulle on!

Merivesi oli vielä raikasta, mutta mukava siinä oli kahlata, ja kyllä minä siihen kerran pulahdinkin. Kahtena päivänä meillä oli oikein vuokratut aurinkotuolit ja aurinkovarjo. Aurinkolta suojautuminen otettiin vakavasti, ja kaikki me selvisimme ilman auringonpolttamia Pampulan kummitädin pojan korvanlehtiä lukuunottamatta. Hiekkakin oli usein polttavan kuumaa. Kiviä kerättiin matkamuistoiksi aika liuta.

Meidän hotellissa ei ollut uima-allasta, mutta sisarhotellissa Villa Giardinissa sellainen oli, ja myös me pääsimme sitä käyttämään. Lasten allas oli juuri sopiva Hakille ja Pampulalle, siinä oli noin 50 cm vettä. Pampula valitettavasti viihtyi myös uima-allasalueen sisäänkäynnin yhteydessä olevassa jalkojenpesualtaassa!

Ulkona syöminen on lasten kanssa vielä melkoista hulabaloota, koska nämä eivät kertakaikkiaan malta pysyä paikoillaan. Tästä syystä turvauduimme pari kertaa noutoruokaan. Se oli pitsaa, paitsi Hakin kohdalla, sillä hän ei pidä pitsasta, ei edes italialaisesta pitsasta! Pampula sen sijaan oli pitsan ystävä ja nautiskeli omaa palaansa ulkona parvekkeella. Itse nautiskelin viikon aikana yhteensä kuusi pitsaa..

Giardini-Naxoksesta teimme kolme pitempää retkeä: yhden tulivuori Etnalle, yhden Taorminaan (kreikkalainen teatteri, kaupunginpuisto ja pääkatu) ja yhden Castelmonan vuoristokylään. Tulivuorella käynti oli todella hieno kokemus. Noin 2000 metrin korkeuteen menimme busseilla, siitä jatkettiin köysiradalla, ja lopputaival noin 3000 metrin korkeuteen tapahtui kuormureiden kyydissä. Tulivuorella käynti vaati omanlaisensa lomavarustuksen, sillä korkealla on kylmä. Vaikka lapsilla oli pipot ja tuulta pitävät takit, palelivat he silti, koska housut olivat liian ohuet. Mutta näkymät olivat huimat, ja hyvin lapsetkin pienen epämukavuuden kestivät.

Taormina oli todella kaunis paikka, ja melkeinpä olen sitä mieltä, että aikuisten kannattaisi majoittua sinne Giardini-Naxoksen asemasta. Lapsien kanssa jälkimmäinen on kuitenkin helpompi paikka. Kreikkalainen teatteri oli mukava käyntikohde, varsinkin tällaiselle, joka ei ole koskaan käynyt Kreikassa..! Pääkatu oli ihastuttava, koska se oli kävelykatu - kerrankin sai kävellä vähän levollisemmin tarvitsematta miettiä koko ajan ohi pyyhkäiseviä autoja!

 

Castelmonan vuoristokylään kannattaa myös mennä ihan näköalojen takia. Ovat nimittäin henkeäsalpaavia! Minä nautin korkeista paikoista, mutta pakko tunnustaa, että bussimatkat vuoristoteillä hieman pelottivat. Etnan retkellä opas vielä lisäsi hieman löylyä pelkoihin vitsailemalla  bussista, jonka pari pyörää roikkuvat ilmassa tien ulkopuolella... Näin ei kuitenkaan onneksi todellisuudessa käynyt!

Lapsia ei tainnut reissulla pelottaa juuri mikään. Tai no, Pampula pelkäsi Hakin hävittävän hänen hiekkalelukalansa meren aaltoihin, ja raivosi ja kirkui rannalla. Tämä oli yksi muutamista loman aikana koetuista raivareista. Myöskään äiti ei saanut mennä Pampulan nähden veteen. Yleensä Pampula pelkää ruohonleikkureita ja lumiauroja, ja näitä kumpiakaan ei matkalla isommin nähty..! Hakki taisi pelätä muutamien tärkeiden tavaroidensa hävittämistä (esim. Paan), mutta mitään ei onneksi kadonnut.
 

Viikko on aika lyhyt aika, mutta lasten kanssa se oli loppujen lopuksi sopiva. Viimeisenä päivänä meidän olisi pitänyt tehdä veneretki Isola Bellan luonnonsuojelualueelle, mutta se ei toteutunut kovan tuulen vuoksi. Se jäi vähän harmittamaan. Myöskään arkeologisella alueella ei käyty. Onko tässä jo alkua sille, että Sisiliaan on mentävä uudestaan?

Viimeisenä päivänä matkalaukkumme siirtyivät sisarhotelliin kuvan mukaisella kulkupelillä. Oma vaaleanpunainen laukku on tukevasti kyydissä, ja siellä olivat pakattuna tärkeät matkamuistot kuten Hakin Mikki Hiiri -aiheinen Taormina -paita, Pampulan Helinä-keiju -paita ja minun meritähden muotoiset meripihkakorvikset. Ostostelu pysyi kohtuudessa, mutta muutamia mukavia matkamuistoja matkaan tarttui niiden henkisten lisäksi. Tämä reissu pysyy pitkään mielessä.

Kirjallinen yöpöytä: Satu Taskinen, Täydellinen paisti
Satu Taskisen Täydellinen paisti oli kesken, kun otin kirjan mukaan matkalle, ja kesken se oli yhä reissusta palatessa. Lomalla on yleensä ottaen vähemmän aikaa lukea kuin töissä käydessä, koska työmatkojen "luppoaikaa" ei ole. Täydellinen paisti oli myös kirja, jossa ei ollut varsinaista juonta, joka olisi pitänyt imussaan. Kirjassa Wienissä itävaltalaisen miehen kanssa asuva suomalaisnainen saa vierailulle miehensä äidin, siskon ja siskontytön sekä tämän koiran, ja Taru Korhonen haluaa valmistaa vieraille ruoaksi täydellisen paistin. Paistiresepti, paistin valmistus ja tarjoilu ovat tapahtumat kokoava teema. Kerronta tapahtuu Tarun mietteiden kautta, ja kun ajatukset hyppivät asiasta toiseen, on kirjan eteneminen vähän takkuista etenkin silloin, kun sitää lukee pätkissä. Tarun ulkomaalaisuus ja tätä kautta ulkopuolisuus tulevat paljon esille, vaikka juuri hyväksyntää Taru kipeästi haluaisi. Sukulaisuussuhteet ovat hankalia samankin kulttuurin sisällä, joten saatikka sitten Tarun tilanteessa. Kirja oli ihan mielenkiintoinen lukukokemus, mutta ei kuitenkaan pääse omien suosikkien listalle.

Kirjatorni: Sanderhage, Per ja Rehr, Henrik, Etsi ja löydä Rasmus Nalle
Luojan kiitos, että on olemassa etsi ja löydä -kirjoja. Meillä niistä pitävät molemmat lapset. Matkalla olivat mukana sekä Etsi ja löydä Rasmus Nalle että Missä smurffaa vauvasmurffi. Rasmus Nalle -kirjassa on piilokuvien lisäksi myös tarina, joka etenee kuvasta toiseen.  Kun sitä telkkaria ei nyt siellä reissussa ollut, niin toisinaan Hakki tykkäsi rauhoittua piilokuvakirjojen parissa. Rasmus Nalle sopi myös iltasaduksi. Etsittävistä kohteista osa soveltui hyvin Pampulallekin, mutta esimerkiksi kahdeksan savupiipun, yhdeksän sinisen linnun, kymmenen hattupäisen porsaan tai muun hyvin lukuisan jutun löytäminen on jo isomman lapsen hommia. Olen itse lukenut lapsena Rasmus Nalle -kirjoja, joten on tässä kehumisessa pientä nostalgiaakin mukana!

Juhlatunnelmia

Meidät oli kutsuttu ystävättäreni pojan ylioppilasjuhliin. Viime aikaisten kyläilyyn liittyvien huonojen kokemusten vuoksi olin täynnä erinäisiä pahoja aavistuksia, mutta olin nyt käynyt Hakin kanssa vakavia keskusteluja käyttäytymisestä. Painotin hänelle, että hänen ei tarvitse juhlissa olla lainkaan hauska, vaan tylsä, sohvalla paikoillaan istuva lapsi sopii vallan mainiosti! Hakille oli ostettu uusi kauluspaita juhlia varten, Pampulalle kimalteva t-paita ja legginsit. Kaksivuotiaan mekkokäyttäytyminen ei mielestäni ole vielä oikein juhlavaa, kun helmat ovat pääsääntöisesti vyötäröllä, joten valitsin hänelle tästä syystä housutyylin. Pampula sai myös tukkaansa ruusukoristeet.
 

Pampula aloitti juhlilla "lupaavasti" esittämällä heti aluksi poikien pissaustyyliä. Hän ilmeisesti hieman jännittää tämänkaltaisia tilanteita, sillä varsinainen pissahätäkin iski jo ennen maljan nostamista uudelle ylioppilaalle. Pelkäsin, että luvassa on viiden minuutin välein toistuva pissaralli, mutta näin ei onneksi käynyt. Tekemistä löytyi niin paljon, että vessassa juokseminen unohtui.

 Aurinko paistoi ja mahdollisti juhlien pitämisen omakotitalon pihalla, joka rajoittui loistavasti yhdeltä sivulta metsikköön. Kun tikkaissa oli roikuttu, siirryttiin metsäleikkeihin.  Siellä oli mukava piilotella ja kiipeillä, koska heti tontin rajan tuntumassa oli iso kivenlohkare.

Hakilta kiipeäminen sujui, ja Pampulakin yritti, mutta luisui alas. Epäilen, että tässä touhussa tulivat Pampulan vatsan verinaarmut. Mutta itkua ei kuulunut!

 Juhlavieraista löytyi Hakille myös kaveri, noin 10-vuotias poika. Varmasti kaverille oli vähän pettymys, kun joutui kaveeraamaan eskari-ikäisen kanssa, mutta yhdessä touhuaminen oli toisaalta mukavaa ajankulua isommallekin. Hakki tietenkin oli ihan onnessaan.

Juhlille saapui myös toivottu vieras naapurista, leppoisa kissa. Kissa tuntui nauttivan lasten huomiosta, vaikka vähän huolestuneesti välillä silmäilin, kun Pampula tutki kissan häntää. Mutta kyllä hän muisti olla varovainen

Päivä oli sen verran kuuma, että lapsetkin vähän väsähtivät. Tyytyväiset juhlavieraat lekottelivat nurmikolla ja napostelivat irtokarkkeja. Vaatteet olivat siinä vaiheessa ruoho- ja maatahroissa, Pampulan hiuskoristeet äidin laukussa, kädet ja jalat mustuneet, niitä naarmuja ja mustelmia unohtamatta.. Kaikki merkit viittasivat siihen, että juhlat olivat kertakaikkisen onnistuneet!

Kyllä Suomen kesässä ulkona järjestettävät juhlat ovat lasten kannalta ihan parasta. Kyllähän Hakki ja Pampula nytkin ehtivät monenlaista, mutta temppuilu ei pistänyt samalla tavalla silmään kuin sisätiloissa. Nurmikolla kierimistä katselee huomattavasti mieluummin kuin matolla kierimistä! Itsellekin jäi juhlista tosi hyvä mieli. Kiitos kaunis ihanista juhlista ja vielä kerran onnea onnelliselle uudelle ylioppilaalle!

PS. Hakilta muuten kysyttiin, aikooko hän isona hankkia samanlaisen valkolakin ja päästä ylioppilaaksi. Hakki ei ollut ihan varma asiasta. Hän totesi, että ehkä jos hän pääsee, mutta hän paljasti kysyjille, että ei vielä osaa lukea..  No, vielä on aikaa opetella lukuhommia..!

Kirjallinen yöpöytä

Carl Hiaasen, Takaisin luontoon
Carl Hiaasenin Takaisin luontoon -kirjan kansiteksteissä annettiin mm. seuraanvanlaisia kehuja: "Rikosromaani viihdyttävimmillään.", "Hiaasen on omassa luokassaan, hän saa nauramaan ääneen" ja "Amerikan hauskin nykykirjailija." Päättelin, että luvassa hulvattoman hauska dekkari. No, dekkari kirja ei kuitenkaan varsinaisesti ole, vaikka heti ensi sivuilla yksi turisti heittääkin henkensä, ihan vain sydänkohtaukseen, ja vaikka kirjassa seikkaileekin yksityisetsivä, kylläkin keräämässä materiaalia aviorikoksesta avioeron jouduttamiseksi. Kirjaa ei voi pitää mielestäni myöskään hulvattoman hauskana, vaikka kyllähän se omalla laillaan hilpeä oli. Kirjan ihmiset eivät toden totta olleet mitään menestyjiä, he kuuluvat Kummeli-sarjasta tuttuun kategoriaan ihmisiä, jotka ostavat talvisaikaan järvenrantamökin, jonka sijainniksi paljastuukin lumien sulettua pellon reuna. Asiat siis tapaavat mennä pieleen. Ihmiset ovat jo välillä niin säälittäviä, että ei heille voi oikein nauraakaan. Huumori on myös suurelta osin kulttuurinen asia, ainakaan tässä kirjassa kaikki ei aina ihan aukene lukijalle. Mutta kyllä kirja mukavaa luettavaa oli ja sai sieltä muutamat hyvät naurutkin siinä vaiheessa, kun oli päässyt mukaan kirjan tyyliin ja tunnelmaan. Ronskilla tavalla viihdyttävä kirja.