Meidät oli kutsuttu ystävättäreni pojan ylioppilasjuhliin. Viime aikaisten kyläilyyn liittyvien huonojen kokemusten vuoksi olin täynnä erinäisiä pahoja aavistuksia, mutta olin nyt käynyt Hakin kanssa vakavia keskusteluja käyttäytymisestä. Painotin hänelle, että hänen ei tarvitse juhlissa olla lainkaan hauska, vaan tylsä, sohvalla paikoillaan istuva lapsi sopii vallan mainiosti! Hakille oli ostettu uusi kauluspaita juhlia varten, Pampulalle kimalteva t-paita ja legginsit. Kaksivuotiaan mekkokäyttäytyminen ei mielestäni ole vielä oikein juhlavaa, kun helmat ovat pääsääntöisesti vyötäröllä, joten valitsin hänelle tästä syystä housutyylin. Pampula sai myös tukkaansa ruusukoristeet.
Pampula aloitti juhlilla "lupaavasti" esittämällä heti aluksi poikien pissaustyyliä. Hän ilmeisesti hieman jännittää tämänkaltaisia tilanteita, sillä varsinainen pissahätäkin iski jo ennen maljan nostamista uudelle ylioppilaalle. Pelkäsin, että luvassa on viiden minuutin välein toistuva pissaralli, mutta näin ei onneksi käynyt. Tekemistä löytyi niin paljon, että vessassa juokseminen unohtui.
Aurinko paistoi ja mahdollisti juhlien pitämisen omakotitalon pihalla, joka rajoittui loistavasti yhdeltä sivulta metsikköön. Kun tikkaissa oli roikuttu, siirryttiin metsäleikkeihin. Siellä oli mukava piilotella ja kiipeillä, koska heti tontin rajan tuntumassa oli iso kivenlohkare.
Hakilta kiipeäminen sujui, ja Pampulakin yritti, mutta luisui alas. Epäilen, että tässä touhussa tulivat Pampulan vatsan verinaarmut. Mutta itkua ei kuulunut!
Juhlavieraista löytyi Hakille myös kaveri, noin 10-vuotias poika. Varmasti kaverille oli vähän pettymys, kun joutui kaveeraamaan eskari-ikäisen kanssa, mutta yhdessä touhuaminen oli toisaalta mukavaa ajankulua isommallekin. Hakki tietenkin oli ihan onnessaan.
Juhlille saapui myös toivottu vieras naapurista, leppoisa kissa. Kissa tuntui nauttivan lasten huomiosta, vaikka vähän huolestuneesti välillä silmäilin, kun Pampula tutki kissan häntää. Mutta kyllä hän muisti olla varovainen
Päivä oli sen verran kuuma, että lapsetkin vähän väsähtivät. Tyytyväiset juhlavieraat lekottelivat nurmikolla ja napostelivat irtokarkkeja. Vaatteet olivat siinä vaiheessa ruoho- ja maatahroissa, Pampulan hiuskoristeet äidin laukussa, kädet ja jalat mustuneet, niitä naarmuja ja mustelmia unohtamatta.. Kaikki merkit viittasivat siihen, että juhlat olivat kertakaikkisen onnistuneet!
Kyllä Suomen kesässä ulkona järjestettävät juhlat ovat lasten kannalta ihan parasta. Kyllähän Hakki ja Pampula nytkin ehtivät monenlaista, mutta temppuilu ei pistänyt samalla tavalla silmään kuin sisätiloissa. Nurmikolla kierimistä katselee huomattavasti mieluummin kuin matolla kierimistä! Itsellekin jäi juhlista tosi hyvä mieli. Kiitos kaunis ihanista juhlista ja vielä kerran onnea onnelliselle uudelle ylioppilaalle!
PS. Hakilta muuten kysyttiin, aikooko hän isona hankkia samanlaisen valkolakin ja päästä ylioppilaaksi. Hakki ei ollut ihan varma asiasta. Hän totesi, että ehkä jos hän pääsee, mutta hän paljasti kysyjille, että ei vielä osaa lukea.. No, vielä on aikaa opetella lukuhommia..!
Kirjallinen yöpöytä
Carl Hiaasen, Takaisin luontoon
Carl Hiaasenin Takaisin luontoon -kirjan kansiteksteissä annettiin mm. seuraanvanlaisia kehuja: "Rikosromaani viihdyttävimmillään.", "Hiaasen on omassa luokassaan, hän saa nauramaan ääneen" ja "Amerikan hauskin nykykirjailija." Päättelin, että luvassa hulvattoman hauska dekkari. No, dekkari kirja ei kuitenkaan varsinaisesti ole, vaikka heti ensi sivuilla yksi turisti heittääkin henkensä, ihan vain sydänkohtaukseen, ja vaikka kirjassa seikkaileekin yksityisetsivä, kylläkin keräämässä materiaalia aviorikoksesta avioeron jouduttamiseksi. Kirjaa ei voi pitää mielestäni myöskään hulvattoman hauskana, vaikka kyllähän se omalla laillaan hilpeä oli. Kirjan ihmiset eivät toden totta olleet mitään menestyjiä, he kuuluvat Kummeli-sarjasta tuttuun kategoriaan ihmisiä, jotka ostavat talvisaikaan järvenrantamökin, jonka sijainniksi paljastuukin lumien sulettua pellon reuna. Asiat siis tapaavat mennä pieleen. Ihmiset ovat jo välillä niin säälittäviä, että ei heille voi oikein nauraakaan. Huumori on myös suurelta osin kulttuurinen asia, ainakaan tässä kirjassa kaikki ei aina ihan aukene lukijalle. Mutta kyllä kirja mukavaa luettavaa oli ja sai sieltä muutamat hyvät naurutkin siinä vaiheessa, kun oli päässyt mukaan kirjan tyyliin ja tunnelmaan. Ronskilla tavalla viihdyttävä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti