Hakille hyvästien jättö oli kova pala. Eläinlääkäriasemalla hän huusi lähes suoraa huutoa, kun pyysin häntä hyvästelemään kissaystävän. Pampula vilkutti iloisesti, häntä oma pienuus vielä suojasi surulta. Toki hän on nyt kysellyt kissan perään. Hakille on täytynyt selittää kaikki asiat hyvin yksityiskohtaisesti, mitä kissalle nyt oikein tapahtuikaan. Vaikka kissa ehti olla meillä niin kovin vähän aikaa, jätti hän jälkeensä suuren tyhjän tilan.
Lohduttavaa toki on, että me saamme kasvattajalta uuden kissan, kun sopiva pentu syntyy. Kasvattajaa ei muutenkaan voi tässä tilanteessa kuin kiitellä, niin hienosti hän on vaikeassa tilanteessa toiminut. Me suremme nyt rauhassa ja valmistaudumme sitten aikanaan uuden pennun tuloon. Vielä kiitos pikku kissallemme, että hän oli juuri meidän kissamme.
Cecelia Ahern, Tapaaminen elämän kanssa
Jos viimeksi Cecelia Ahernilta lukemani novellit olivat pettymys, oli tämä kirja puolestaan ihana, satumainen ja opettavainen tarina kirjailijan totuttuun tyyliin. "Tapaaminen elämän kanssa" kertoo Lucysta, joka saa Elämäntapavirastosta yhteydenoton omalta elämältään, joka vaikuttaa kovin huonosti voivalta nuorelta (virka)mieheltä. Lucy on rakentanut itsensä ympärille valheista linnoituksen, jonka pystyssä pitäminen vaatii eristäytymistä ystävistä, sukulaisista ja työkavereista. Lucy elää omassa pienessä maailmassaan kissansa kanssa. Sinnikäs virkamies, hänen oma Elämänsä, vaatii Lucyn tilille valheista, ja on tuskin kauhea juonipaljastus, jos kerron, että kirjan lopussa sekä Elämä että Lucy voivat paljon, paljon paremmin! Hieno kirja!
