Hakki on oppinut eskarissa paljon uutta, ja myös sanavarasto on karttunut. Osaan ns. uudesta tiedosta on suhtauduttava varauksella, sillä mielikuvitus on valtaisa ja lähdekritiikki olematonta.
- Tiesitkö, että jos sanotaan, että "lyö munille", niin se tarkoittaa samaa kuin että "lyö pippelille"? kysyy Hakki.
- Mmmm.... , vastaa häkeltynyt kuulija.
- Tiesitkö, että entisaikana ei ollut aurinkolaseja? Silloin käytettiin silmillä tällaisia kurkkuja, kertoo Hakki ja asettaa ruokalautasensa kurkkuviipaleet silmilleen.
Pampula ei ole vielä lähtenyt roolipeleihin. Ehkä hän pahimmat temput säästää kotioloihin, mutta muutoin melko lailla yhteneväisesti hän käyttäytyy kotona ja hoidossa, ja jäähyllä käydään molemmissa paikoissa. Pampulan hoitajalta saatuihin päiväkuulumisiin ovat sisältyneet ruoalla sotkeminen (ruoan tuhraaminen päähän ja sämpylän länttääminen otsaan), lattialle sylkeminen, hiekan heittely, vitkuttely ja muiden viivästyttäminen, nukkumahuoneessa häiriköinti jne.. jne.. Mutta pääsääntöisesti Pampula on kuitenkin sekä kotona että hoidossa kiva, pieni ja erittäin aito tyttö.
Tämän postauksen kuvat on otettu Itä-Helsingin HopLopissa, jossa kävimme syyslomallamme. Se olikin tosi mukava paikka, ja siellä en myöskään yhtään kertaa miettinyt, että tämä ei ole nyt oikein turvallista. Näinhän se pitäisi ollakin.
Kirjallinen yöpöytä
Anssi Kela, Matkamuistoja
Anssi Kelan Matkamuistoja-kirjan valitsin lukupiirimme musiikkiteemaa varten. Halusin sellaisen muusikosta kertovan kirjan, jossa ei tarvitse lukea huumeista, ryyppäämisestä ja örveltämisestä. Vaikka Anssi Kela itse onkin raitis, ei noilta musiikkimaailman lieveilmiöiltä toki tässäkään kirjassa täysin välty, koska kirja kuitenkin kertoo musiikkibisneksestä. Anssi Kela on paitsi musiikillisesti myös kirjallisesti lahjakas - kirja oli sujuvaa luettavaa. Vakavana ihmisenä jonkin verran heikommanpuoleista vitsintynkää olisin kyllä editoinut pois.. Kirja tuntui varsin rehelliseltä kuvaukselta muusikon elämästä, siitä, kuinka suosio ei todellakaan aina helli ja miten ihmiset kokevat oikeudekseen haukkua avoimesti julkisuuteen päätyneitä henkilöitä. Kirja oli myös hauska, tien päällä sattuu ja tapahtuu. Kirjan myötä piti myös tutustua Anssi Kelan uudempaan tuotantoon, ja että se "Maitohapoilla" on hyvä biisi! Huomasinpa myös, että Pampula ja Anssi Kela viettävät synttäreitään samana päivänä.
Lorna Byrne, Portaat taivaaseen
Portaat taivaaseen on enkeleitä näkevän Lorna Byrnen toinen kirja. Alkuosa kirjasta tuntui jotenkin Enkeleitä hiuksissani -kirjan toistolta, ja aloin jo miettiä, että tuliko ensimmäisessä kirjassa sanottua kaikki olennainen. Mutta lopussa alkoi tulla uuttakin asiaa, ja enkeleitten yhteys maapallomme kehitykseen oli aika hurjaakin luettavaa. Kirjan pääviesti oli mielestäni se, että enkeleitä avuksi pyytäen meidän on tällä maapallolla taisteltava hyvän puolesta ja pahaa vastaan, jotta maapallomme pelastuisi. Myös Jumala ja enkelit ovat huolissaan siitä, kuinka ihmiset maapalloa kohtelevat. Sen verran paljon tuomiopäivän sävyjä kirjassa oli, että en yhtään ihmettele, että Lorna Byrnen kolmannen kirjan nimi on Toivon viesti enkeleiltä. Enköhän senkin jossain vaiheessa lue.
Tarquin Hall, Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus
Vish Puri on intialainen Delhissä asuva yksityisetsivä, rehti ja kunnollinen luonnoltaan. Omahyväinen toki. Oli todella mielenkiintoista lukea Intiaan sijoittuvaa salapoliisitarinaa, kulttuuri on jotain niin muuta kuin omamme. Korruptiota, oman edun tavoittelua, köyhyyttä ja hallitsemattonta ihmispaljoutta intialaisen curryn kera.. Onneksi on Vish Puri! Kirja on eksoottisesta ympäristöstään huolimatta hyvin perinteinen salapoliisiromaani: asiat selviävät ja paha saa palkkansa. Mukava uusi lukukokemus! Ja näitä Vish Purista kertoavia kirjoja on jo suomennettu toinenkin, minkä aion myös jossain vaiheessa lukea.
