Sosiaalinen joukkuepelaaja

Ryhmiksen kevätjuhlassa kukitettiin syksyllä eskariin siirtyvät, ja nyt oli Hakkikin jo heidän joukossaan. Hakki pääsi juuri siihen eskariryhmään, johon hänen ensisijaisesti toivoinkin tulevan valituksi, mutta oli tässäkin asiassa pieni harmistuskin mukana. Paras kaveri ei päässyt samaan paikkaan. On minulla ehtinyt jo käydä mielessä ajatus, että saakohan se Hakki sitten syksyllä kavereita.. Kaikki Hakin tuntevat ovat todenneet minulle suoraan, että Hakin kohdalla juuri tuota asiaa ei liene tarvitse pelätä. Hakki on nimittäin yltiösosiaalinen.

Hakki juttelee kaikkien kanssa ja kaikkialla, höpöttää ja hekottaa. Joukkuepelit ovat selvästi hänen aluettaan, ja hän nauttii liikkumisen lisäksi kaikista joukkuepeliin kuuluvista maneereista, ylä viitosten -läpsimisestä, yhteisistä huudoista ja toisten kannustamisesta. Itse en voi kuin ihailla pojan luontevuutta.

Hakki tekee mielellään tuttavuutta toisten lasten kanssa, ja myös näiden vanhempien kanssa. Olimme tässä kerran puistossa, jossa oli myös äiti kahden tytön kanssa, joista toinen oli Hakin ikäluokkaa. Hakki kävi jutustelemassa äidin kanssa ja seuraili tytön touhuja. Tyttö oli pidättyväinen, eikä olemuksellaan osoittanut mitään kiinnostusta Hakkia kohtaan. Hakki havaitsi tytön värkkäävän mielellään hiekkakakkuja, ja Hakki kävi toteamassa tytön äidille, että he voisivat tytön kanssa leikkiä kakuntekijöitä. Äiti totesi, että niinhän te voisitte, jos tyttö vain suostuu. Tyttö pudisti päätään. "No voi rähmä!" puuskahti Hakki, mutta se siitä. Hakki ei masentunut. Onneksi Hakki myös ymmärtää, että kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan.

Kävimmepä sitten taas uimahallissa. Sieltä löytyi Hakille kaveri, tummaihoinen tyttö, jonka kanssa leikki sujui ja hauskaa riitti. On ollut mielenkiintoista havaita, miten täällä pääkaupunkiseudulla tummaihoisuus ei ole lapsille enää mikään juttu. Ihon väriin ei tunnuta kiinnitettävän juuri mitään huomiota. Sitä aina välillä miettii, että mistä se rasistisuus oikein tulee, kun ei sitä näissä lapsissa ainakaan ole. Taitaa olla jälleen se aikuisten peiliin katsomisen paikka.


Kirjallinen yöpöytä

Heleena Lönnroth, Noitapussista kurkistaa kuolema
Kirjastosta tuli kerran napattua esille asetettu oudonnäköinen dekkari, Heleena Lönnrothin Noitapussista kurkistaa kuolema. Kyseessä oli näköispainos parikymmentä vuotta sitten ilmestyneestä kirjailijan esikoisdekkarista, ja sen luvattiin sisältävän noituutta, loitsimista ja muuta hurjaa. Erikoinen aihepiiri kiinnosti ja sai myös lukemaan kirjan loppuun, vaikka en ollut tähän teokseen erityisen ihastunut. Juttu ja kerronta etenivät takkuisen tuntuisesti, eikä päähenkilökään, paikallislehden päätoimittaja, minua erityisemmin miellyttänyt. Tavallaan hassua, että lukukokemukseen vaikuttaa sekin, pitääkö päähenkilöstä "ihmisenä". Sitä ei sitten edes kirjoissa halua olla tekemisissä kuin omanlaistensa ihmisten kanssa. On se kyllä rajoittunutta.. Mutta tulipa luettua, vaikka tuskinpa tulee luettua kirjailijan muita teoksia.

Christian Rönnbacka, Julma
Rönnbackan toisen Antti Hautalehto -dekkarin sain lainaan työkaveriltani, joka osti sarjan ensimmäisen osan itselleen minun suosituksestani! Operaatio Troijalainen oli tosi hyvä, ja tämä toinen kirja vielä parempi! Juoni toimi kummassakin, mutta kerronta ja huumori olivat hioutuneet toisessa kirjassa todella hienolle tasolle. Tässä kirjassa Antti Hautalehto toimi tutkinnanjohtajana lasten hyväksikäyttöön liittyvässä tapauksessa, ja pienen tytön äidille aihepiiri meinasi hetkittäin olla liikaa. Mutta eihän se auta pistää päätään pensaaseen, sillä ei saa pahaa katoamaan. Tässä kirjassa paha ainakin joltain osin katosi, mikä oli lukijallekin suuri helpotus. Kirja ei kuitenkaan ollut ahdistava, ja lukiessa sai jopa välillä nauraa. Hauskan dekkarin kirjoittaminen on jo taito sinänsä.

Kuin kotonaan

Onpa tässä tullut lasten kanssa vähän kyläiltyäkin. Lähdin heidän kanssaan ihan syntymäpäiväjuhliin, kun entinen työkaverini täytti 40 vuotta. Pelkäsin hieman, että osaavatko lapset käyttäytyä aikuisten juhlissa, ja pelko olikin varsin aiheellinen. Piilosleikki, hippajuoksu, sängyn päällä nujuaminen ja pöhköjen puhuminen toteutuivat kaikki varsin nopeasti. Siinä vaiheessa kun Hakki esitti uintiliikkeitä keskellä olohuoneen mattoa, totesin, että meidän lienee parasta häipyä. Olin kuitenkin saanut juoda lasin kuohuviiniä ja syödä ehkä maailman herkullisinta voileipäkakkua, eikä siinä makeassakaan tortussa mitään vikaa ollut, joten minun kannalta juhlat olivat oikein ihastuttavat! Mutta vikaa oli kyllä lasten käytöksessä, ja minua kieltämättä vähän hävetti.

Pian synttäriepisodin jälkeen menin oikein yökylään ystävättäreni luo. Valvoimme aamuyölle saakka, ja vaikka aamulla olisi saanut nukkua, enhän minä osannut. Sen sijaan wc-käynnillä onnistuin lukitsemaan itseni vessaan. En halunnut herättää ystävätärtäni, ja päätin selvittää itseni omatoimisesti pinteestä. Purin vessan lukon kynsisaksien avulla, ja heureka, vapaus koitti! Mutta en kuitenkaan osannut enää laittaa lukkoa kasaan.. Olin yhteydessä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isään, joka lupasi tulla hakemaan minut lasten kanssa kotiin ja korjata lukon samalla.

Ja niinhän korjausryhmä pikku apulaisineen saapui.. Lapset olivat heti kuin kotonaan, mättivät suuhunsa edellisen illan sipsien jämät ja tutustuivat estotta paikkoihin. Kaappien ovet paukkuivat, ja Pampulan kanssa piti jopa istua kylmän saunan lauteilla. Tv:stä löytyneet lastenohjelmat pitivät hieman lapsukaisia paikallaan, mutta onhan se nyt pianon soitto kiinnostavampaa kuin tv:n katsominen.. Tunnustettakoon, että oli vähintäänkin karmeata kuunnella pikkumusikanttien kaksiäänistä kakofonista soitantaa siinä henkisessä ja fyysisessä tilassa. Lasten isä korjasi lukon ja asensi lisäksi muutaman valaisimen, joten lasten kyläily ei jäänyt ihan pikavisiitiksi..

Epäilen, että olemme nyt olleet juuri niitä vieraita, joiden saapuminen kyllä ilahduttaa, mutta lähteminen vielä enemmän! Kiitos ja anteeksi.

Kirjallinen yöpöytä

Virpi Hämeen-Anttila, Railo
Ystävättäreltä lainattu Hämeen-Anttilan Railo oli aivan ihana! Kirjassa menestystä tavoittelevan miehen opettajavaimo lähtee pääkaupunkiseudulta miestään tukeakseen ja miellyttääkseen Pohjois-Karjalaan miehen kotiseudulle, jota tämä on aina moittinut ja vähätellyt, mutta jonne hän nyt haluaa perustaa matkailuyrityksen. Vaimo ja tytär tuntuvat sopeutuvan uudelle kotiseudulle kuitenkin paremmin kuin mies, jota vanhat kaunat piinaavat. Eikä rakennushankekaan etene toivotusti. Kirjassa monet ihmiset puhuivat todella paksua murretta, ja kummallisesti oma kainuun murteeni nousi kirjaa lukiessa puheeseen, vaikka ei siinä kukaan kainuulaisittain puhunut! Kirjassa viehätti suurta elämänmuutosta elävän Inkan monet tuntemukset, joita oli ihana myötäelää vaikkakin vain kirjan sivujen välityksellä.

Joy Fielding, Henkeäsalpaava
Joy Fieldingin Henkeäsalpaava on ihmisläheistä kuvausta pikkukaupungin ihmisistä. Kirjassa on keskeisessä osassa yläaste oppilaineen ja opettajineen. Ja kun pikkukaupungissa ollaan, ovat muutkin tarinan tärkeät ihmiset kiinteästi kytköksissä toisiinsa mm. naapuruussuhteiden tai ihmissuhdekoukeroiden kautta. Mutta koska kyseessä on dekkari, ei kirja ole kuitenkaan leppoisaa arjen kuvausta vaan sheriffin tuskallista työmaata raakojen murhien selvittämiseksi pelon levitessä kaupunkilaisten joukossa. Tilanne antaa viitteitä mahdollisen sarjamurhaajan olemassaoloon, mikä poikkeaa täysin totutusta sekä kaupunkilaisten että sheriffin arjessa. Olipa muuten hyvä kirja, ja antoi vähän ajattelemisen aihetta vielä loppuratkaisun jälkeenkin.

Kirjatorni: Soili Perkiö (toim.), Soiva laulukirja
Törmäsin niin moniin kiitteleviin kuvauksiin uutuuskirjasta "Soiva laulukirja", että pitihän se hommata meillekin. Kirjassa on viisikymmentä lastenlaulua sanojen JA säestyksen kera, eli jos ei tiedä tai muista, kuinka laulu menee, niin nappia painamalla on apua luvassa. Tämä on tosi kiva idea, ja molemmat lapset ihastuivat kovasti kirjaan (lue: tappelivat kirjasta, kirja säilyi onneksi toistaiseksi vaurioitta). Pampulan suosikkilaulu on tällä hetkellä Jos sul lysti on, ja Hakkia miellyttää Kapteeni katsoi horisonttihin. Kirjasta tykkää jopa lasten isä!