Ilmailumuseossa

Aina silloin tällöin on mukava piipahtaa jossain museossa, jonne on mahdollista mennä pienen lapsen kanssa. Suomen Ilmailumuseo osoittautui tällaiseksi kohteeksi, ja varmuuden vuoksi menimme sinne vielä silloin, kun museossa oli oikein lasten päivä.

Hakki on yleensä aika peloton, mutta lentokoneiden keskellä hänelläkin tuli jo pupu pöksyyn. Lentokoneen ohjaamoon tutustumistakin piti harkita jonkin aikaa, uskaltaako vai eikö, ja aika usein näistä jännittävimmistä paikoista tultiin alahuuli väpättäen nopeasti pois.

Kuumailmapallon koria ja lentävä matto -simulaattoria käytiin silti testaamassa, ja samoin poikettiin oikeassa helikopterissa sekä tuollaisessa kolikolla toimivassa, joka on alakuvassa. Siitäkin haluttiin pois ennen kuin euron heilutus ehti päättyäkään.. Mutta ihan kiinnostava kohde, joskin epäilen Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän nauttineen paikasta Hakkia enemmän!

Kirjallinen yöpöytä: Miika Nousiainen, Vadelmavenepakolainen
Työkaverini, jonka kanssa käymme samalla työpaikkamme tarjoamalla ruotsin kurssilla, suositteli minulle tätä kirjaa, kun kerroin, että ruotsin opiskelu on oikeastaan ihan mukavaa. Hän piti mitä ilmeisimmin tilannetta jo niin huolestuttavana.. Kirja kertoo nimittäin Mikosta, joka on omien sanojensa mukaan kansallisuustransvestiitti, eli hän on syntynyt väärään kansalaisuuteen. Mikko haluaisi olla ruotsalainen, ja Suomessa hän kokee tästä syystä kuuluvansa todelliseen vähemmistöön. Mikko kuuntelee ruotsalaista musiikkia, syö ruotsalaisia elintarvikkeita ja ihailee ruotsalaista sosiaalidemokratiaa. TV-meteorologi Petri Takalaa hän vihaa sydämensä pohjasta, koska isokokoinen mies säätä ennustaessaan seisoo Ruotsin edessä..! Kirja on aluksi tosi hauska, mutta sävy muuttuu. Ruotsalaisuus on Mikolle pakkomielle, joka pahenee, ja ruotsalaistumisen tiellä ei keinoja kaihdeta. Pidin kyllä kirjasta, tämä jää mieleen!