Mentiin sitten oikein koko perheellä lauantaiaamuna Lapsimessuille Messukeskukseen: minä, Hakki ja isänsä. Ja todettava on, että tällä kokoonpanolla messut olisi ollut parasta jättää väliin. Ainakin ajankohdan olisi pitänyt olla joku muu kuin ruuhkainen lauantai. Yritimme kyllä mennä aamusta, mutta emme olleet siltikään tarpeeksi aikaisia. Selvää oli, että Hakin päiväunille pääsy siirtyy, mutta se siirtyi nyt todellakin liikaa. Hakin tahtoikä ei ole osoittanut helpottamisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin, ja kun siihen lisätään ylenpalttinen riehaantuminen yhdistettynä yliväsymykseen, on lopputulos varsin hilpeä.Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä menetti hermot Hakkiin, ja minä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isään. Minä sain vähemmän ystävällistä palautetta kasvatusmetodeistani, mutta en suinkaan jäänyt sanaisessa puolessa vähemmälle, vaan kerroin mahdollisimman ikävään sävyyn Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isälle, mitä olen mieltä olen hänen ajatusmallistaan. Tässä vaiheessa varsinaisen rähinäpotkuraivarin saanut Hakki oli jo köytettynä rattaidensa valjaisiin ja kotimatka alkanut.
No, olihan siellä messuilla aluksi ihan hauskaakin, ainakin Hakilla. Hän tapasi Pupen, Niiskuneidin, Danoninon ja Marion, ja oli heti hyvää pataa kaikkien näiden vierailevien hahmojen kanssa. Hakki muovaili, kokeili leikkiautoja, laski liukumäkeä, soitti kannelta, kävi paloautossa, viuhtoi ilmapallolla, söi Danonino-rahkaa, juoksi ympäriinsä ja karkasi. Noin viiden pitkän minuutin ehdin jo olla paniikissa, kun Muumitaloon mennyttä kaveria ei näkynyt missään, ja omasta mielestäni olin vain hetkeksi kääntänyt katseeni pois. No, takaoven kautta livahtanut Hakki löytyi sitten läheiseltä messuosastolta tietokonetta naputtelemasta, HÄNELLÄ ei ollut mitään hätää. Kotiin ostettiin Myyrä-palapeli ja -magneetti sekä muovailuvahaa ja muotteja.
Onneksi lapsimessut ovat vain kerran vuodessa, ja meidän kohdalla varmaan jopa harvemmin. Ah tätä perhe-elämän onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti