Meillä podetaan vatsatautia. Minä olin ensimmäinen potilas, ja nyt on vuorossa Hakki. Onneksi omalla kohdalla pahin tilanne meni ohi ennen Hakin sairastumista, sillä Hakki ei ole ollut mikään päivänsäde sairastaessaan (jos nyt ei aina muutenkaan..). Lähes joka asiasta on väännettävä kättä, esimerkiksi siitä, kuka osaa laittaa jääkaapin oven kiinni, ja se pienikokoinen henkilö, joka ilmoittaa asian hallitsevansa, kuitenkin arpoo aukinaisen oven kanssa minuuttitolkulla ennen kuin suostuu oven sulkemaan. Hakin ärsyyntymiskynnys on luonnollisesti poikkeuksellisen matalalla. Jos sukka on pahasti tai aurinko paistaa silmiin, menee samantien hermo. Itselläkin meinaa jo välillä vähän keittää.
Pyykkiä ja muuta siivoamista riittää. On uskomatonta, miten paljon oksu lentäessään ehtii sotkea. Eilen illalla käytiin hakemassa Neiti Koira pitkästä aikaa kotiin, ja autossa koko päivän lähes kuntoutuneelta vaikuttanut Hakki alkoi oksentaa. Siinä meni vaatteiden ohella auton matto ja turvaistuin putsattavaksi. Ja kyllähän se edessä oleva maitokakkavaihe palautui mieleen, kun päivällä Hakin vaipan lahkeesta valui tuotos matolle. Tämä on monipuolinen vatsatauti!
Mutta täällä me kotosalla yritetään toipua! Omaa toipumistani parhaillaan pyörivä Teletappi-video ei kyllä edistä, mutta onneksi Hakki tykkää. Kyllä se taas tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti