Sairautta ja "sairautta"

Meillä oli tässä joku aika sitten riesana öykkäröintiä ja nujakointia aiheuttava "sairaus". Hakki sai päähänsä väittää ilmeisestikin jonkun eskarikaverin kanssa yhteistuumin, että jos he ovat käyttäytyneet huonosti, johtuu se heitä vaivaavasta "sairaudesta". Eli jos tämän "sairauden" vaivaama lapsi tönii, lyö tai muutoin kaltoin kohtelee toisia, johtuu se vain "sairaudesta", lapsi ei voi itse käytökselleen mitään. Muiden on siis vain kaikin keinoin pyrittävä välttämään hermostuttamasta "sairauden" riivaamaa! Tähän "tautiin" puututtiin tiukasti sekä kotona että hoidossa, ja nyt on ymmärretty, että "sairaus" ei kelpaa selitykseksi ja omien tunteiden hallintaa on harjoiteltava. Mutta melkoista on tämä eskari-ikäisen uhma kaikkine sairauksineen..!

Mutta on meillä sitten sairasteltu ihan oikeastikin. Lapset saivat todella sitkeän nuhakuumen piinaavan yskän kera, ja tätä tautia on kestänyt ja kestänyt. Pampula kuumeili yli viikon, ja vieläkin niistetään ja yskitään. Sairastelujen lomaan sijoittuivat Hakin HopLop-synttärit, ja siellä pikkusisko oli mukana kuumelääkkeen voimin.. HopLop-synttärit olivat kyllä oikein hauskat juhlat, ja sopivat mainiosti tilanteeseen, kun opiskelujen kanssa on ollut niin kiirettä, että en toden totta kaivannut enää "synttäristressiä" lisäksi. Mutta arvokkaat ne juhlat kyllä ovat. Meillä oli juhlat arkipyhänä, eli kyseessä ei edes ollut viikonloppuhinta, ja lisäksi hinnassa oli 15 % :n kampanja-alennus, ja silti koin, että maksamista oli. Mutta en kadu. Juhlat olivat hintansa arvoiset, ja Pampulakin saa kyllä joskus HopLop-synttärit, jos haluaa. Mutta ei vielä 4-vuotiaana, mielestäni HopLop-synttärit sopivat paremmin hieman isommille. Alla ihana ja iloinen kuusivuotias!

Kirjallinen yöpöytä

Jo Nesbo, Poliisi
Poliisissa Jo Nesbo leikittelee lukijan kanssa; johdattelee tämän pelkäämään pahinta, ja tarjoilee kuitenkin toisenlaisen ja yllättävän lopputuloksen tilanteelle. Joskin pahaa ehtii kirjassa tapahtua riittämiin, onhan liikkeellä "poliisinlahtaaja". Vaikka tämä sarjamurhaaja on eräänlainen kostaja, ei kosto saavuta täysin niitä, jotka lukijana olisin ollut valmis kirjassa "uhraamaan". Pahoja kavereita jäi jolkottelemaan tämänkin tarinan jälkeen, joten voimme olettaa, että jatkoa seuraa.

Jeffrey Eugenides, Naimapuuhia
Tästä Naimapuuhia-kirjasta kohistiin paljon sen ilmestymisen aikoihin, ja sitä markkinoitiin kovasti "kolmiodraamana". Kirjan takakanteen on lainattu teksti kirjasta, jossa koko kolmiodraama-teema lanseerataan ensimmäisen kerran, ja tämä tapahtui reilusti yli kirjan puolivälin. On todella ikävää, että takakansitekstejä laadittaessa ajatellaan vain markkinointia, ei lukijaa. Kirjaa ei voi pitää varsinaisesti minään kolmiodraamana, ja sen nimi "Naimapuuhia" antaa myös sisällöstä virheellisen kuvan (alkuteoksen nimi onkin The Marriage Plot). Minä kuitenkin koin tarpeelliseksi piilotella kirjan kantta junassa, kun vastapäätä istuva luki aivan avoimesti Fifty Shades -pokkaria - ei reilua! Kirjan alkuosa oli mielestäni turhankin paljon kirjailijan oppineisuuden osoitusta, kun yliopisto-opiskelijoiden opintoja avattiin lukijalle vähän turhankin perusteellisesti. Koin, että asioita olisi voinut ilmaista selvemminkin eikä tarinakaan oikein vielä vetänyt. Mutta loppujen lopuksi kirjasta kehkeytyi mielenkiintoinen. Ei kuitenkaan minulle mikään suuri kokemus.