perjantai 25. heinäkuuta 2008

Väsynyttä juttua

Minun on nyt pakko todeta, että väsymys on tainnut aiheuttaa Hänen Aurinkoisen Korkeutensä Äidille optisen harhan. Edellisessä kirjoituksessani esitin, että Hakki olisi saanut kukkahelistimensä pään kokonaan suuhun. Ei se nyt kyllä voi olla mahdollista, vaikka se sillä hetkellä siltä näyttikin. Eihän poika nyt mikään boa ole! Takana oli kyllä yö, jonka aikana heräiltiin parin tunnin välein. Jos tätä menoa jatkuu, väitän Hakin vielä nielaisevan koko lelulaatikkonsa.

Kyllä tuo väsymys muutenkin näihin hoksottimiin vaikuttaa. Älykkäät sanaleikit menevät nykyisellään aivan ohi, voivat avautua sitten kun kalenterista on useampi sivu kääntynyt. Vitsitkään eivät tahdo naurattaa. Väsyneenä huumorintaju on usein lomalla, ja minussa on normaalistikin vähän tosikon vikaa. Tästä asiasta aina silloin tällöin keskustellaan, sillä Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isän kanssa meillä ei aina huumori kohtaa. Riitoja tulee tilanteista, joissa toinen on ns. "vitsaillut" ja toinen käsitellyt asian täysin totena. Olen sitä mieltä, että jos Suomen yli vedetään pystysuunnassa viiva keskelle, niin viivan itä- ja länsipuolilla huumori on erilainen. Minä olen Kainuusta kotoisin ja edustan itää, Hakin isä hämäläisenä länsipuolta. Ja tästä syystä hauskanpito yhdessä vaatii sen, että kumpikin muistaa toisen rajoitteet. Loppujen lopuksi meillä on kyllä ihan hauskaa yhdessä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Hakista on kasvamassa varsinainen huumorimies. Hänen Aurinkoista Korkeuttaan naurattavat sekä itä- että länsipuolen jutut, ja Hakki osaa nauraa katketakseen, räkättää ja hihkua. Silloin nauravat mukana sekä isä että äiti.

Mutta mikä sitten naurattaa kainuulaista tosikkoa? Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli keväällä pieni juttu, jossa oli rakennettu virtahepoaiheisia kirjannimiä Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa ja Virtahepo työpaikalla tyyliin. Herkullisimpia olivat mielestäni "Soita minulle, virtahepo!", "Hiljaa virtaa virtahepo", "Tuntematon virtahepo" ja "Täällä virtahevon alla". Ja omiin lempikirjoihihin lukeutuvat samalla periaatteella mm. "Sininen virtahepo", "Ylpeys ja virtahepo", "Virtahepo ja viisasten kivi" sekä "Virtahepo ja helmenkalastaja". "Virtahepo -koodia" ja "Virtahepo, minun rakkaani" -kirjaa unohtamatta... Virtahevot kanssamme!

Ei kommentteja: