tiistai 16. maaliskuuta 2010

Herra Koiran muistolle


s. 6.3.1999
k. 15.3.2010

Herra Koiran elämä päättyi tutulla eläinlääkäriasemalla maanantai-iltana 15.3.2010. Eutanasia oli viimeinen palvelus ystävälle, jonka sydän oli kovin huonossa kunnossa. Laajentunut sydän painoi henkitorvea, eikä lääkkeistä enää ollut mainittavaa apua. Herra Koiran voimat olivat loppu, vaikka tuttu terävä ja valpas katse säilyi loppuun saakka.

Hain herra Koiran tuntemaltani kasvattajalta Hollannista heinäkuussa vuonna 1999. Hänestä kasvoi itsetietoinen ja itsevarma koira, joka oli mukava kumppani kotona ja maastossa. Agilityharrastus lähensi meitä entisestään, ja agilityssä teimme omasta näkökulmastamme hienon uran - pääsimme aina kolmosluokkaan saakka! Kolmosissa oli tavoite tehdä vielä nollatulos, missä onnistuimmekin, mutta vauhti ei oikein riittänyt suurempiin mittelöihin. Herra Koira oli luotettava agilitykoira, joka teki puhdasta rataa, jos ohjaaja vain osasi ohjata.

Hakin syntymä mullisti minun elämäni - ja tätä kautta myös Herra Koiran elämän. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun Hakki alkoi liikkua. Herra Koiralla oli jo vaivoja, huonon sydämen lisäksi syringomylia, ja hän oli kosketusarka. Lapsen arvaamattomuus häiritsi Herra Koiraa, eikä hän ymmärrettävistä syistä oikein koskaan jaksanut Hakkia.

Herra Koira vaihtoi kotia. Aluksi hän vain "lomaili" ystäviemme luona, mutta siirtyi sinne loppujen lopuksi kokonaan. Hän sai taas täysipainoista hemmottelua, ja sai olla se keskipiste, joka hän oli tottunut olemaan. Toki olen tuntenut syyllisyyttä, mutta myös ääretöntä kiitollisuutta ystäviämme kohtaan. Herra Koiran rauhaa vaatinut loppuelämä järjestyi parhaalla mahdollisella tavalla. Pieniä aikoja hän kävi luonamme ja arki sujuikin tällöin ihan kohtuullisesti, mutta Herra Koiran koti oli jo toisaalla. Viimeisen vuorokauden hän vietti kuitenkin kanssamme.

Herra Koiraa suurella lämmöllä muistaen
ja ystäviämme parhaasta mahdollisesta uudesta kodista kiittäen

eläinlääkäriasema ansaitsee myös kiitokset hyvästä hoidosta
ja ymmärtäväisestä elämän loppumatkasta

Meillä oli niin paljon hienoja hetkiä!
Niitä surussa muistellen

- Herra Koiran emäntä läheisineen -


Molemmat kuvat ovat ystäviemme ottamia. Kuva alhaalla on viime viikonlopulta, yläkuva vanhempi.

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Osanottoni ja lämpimiä ajatuksia. Koiruusystävän menetys on kova pala.

Charmant kirjoitti...

Aa, voi ei :( Mä oon täällä ihan tippa linssissä, koiran kuolema on niin raskasta, kun siitä monien vuosien aikana tulee oikea ja rakas perheenjäsen.

Voimia ja terveisiä,

Assi