Juhlallisuuksia

Nyt on juhlittu! Hakin 2-vuotispäiviä on vietetty kolmeen eri otteeseen, ja meillä on kotona runsain mitoin maallista omaisuutta itselleen kerännyt iloinen taapero. Juhlaputken avasi kummitäti, jonka kanssa kahvittelimme (tosiasiassa "teeittelimme", mutta sana ei vaikuta vielä vakiintunelta suomeen kieleen...) lomaviikollani Hakin syntymäpäivän hengessä. Hakki sai lahjaksi hienon Muumi-collegepuvun ja Pienen ajoneuvokirjan. Itse sankari tuijotti välillä myös videota äidin ja kummitädin parantaessa kiivasti maailmaa teepöydän ääressä... Kummitätiä on tavattu kiireistä huolimatta sen verran usein, että Hakille kummitäti on ihan tuttu tapaus. Hyvä näin, kun esimerkiksi molemmat isovanhemmat asuvat kohtuullisen kaukana. Tämän postauksen ensimmäinen ja toinen kuva ovatkin kummitädin käsialaa.

Oikean syntymypäivän aattona meille saapui Hakin eno avovaimonsa kanssa. Nyt Hakki sai lahjaksi työkalupakin! Tämä on ollut hyvin mieleinen lahja, ja varusteisiin kuuluu jopa patterikäyttöinen pora. Porata voi esimerkiksi omaa mahaansa, mikä aiheuttaa poraajassa hersyvän naurun säestämää kutinaa. Tongeilla voi puolestaan puristella nenää, mikä saa puheeseen mukavan tukkoisen vivahteen....

Varsinaisena syntymäpäivänä matkustettiin Tampereen mummolaan, missä Hakin mummu järjesti juhlat Tampereen seudun sukulaisille. Näin ihanasti järjestelyt toimivat myös viime vuonna, mikä on minulle suuri helpotus - en ole mikään hyvä järjestelemään isoja juhlia. Tampereella vieraina mummun ja papan luona olivat Hakin kolme sisarusta sekä setä vaimonsa ja Hakin kahden serkun kanssa.

Hakille oli juhliin leivottu oma kakku, jonka päällä oli puhallettavana kaksi kynttilää. Puhaltaminen sujui jo kokemuksella, tätä oli kotona harjoiteltu...

Itse kakku ei Hakille jostain kumman syystä maistunut vaan hän halusi hamstrata pipareita. Piparit vaikuttavat nyt olevankin varsinainen joulunalusajan herkku.

Ja lahjojahan Hakki sai taas runsain mitoin. Kuvassa on hauska eläinten ääniä opettava "kone", ja paketeista löytyivät myös siskojen hankkima college-pusero ja sedän perheen antamat kolme kuvakirjaa, sukat ja Dublo-paketti! Serkuilta Hakki myös peri jo käytöstä pois jääneen Stiga-rattikelkan. Mikäs oli päivänsankarin sitten tyytyväisenä kiikkuessa!

Todettakoon vielä, että lahjamäärää kartuttivat myös äiti ja isä. Isä hankki leikkiratin, äiti pari kirjaa ja Pingu-dvd:n... Ja Kajaanin isovanhemmat lähettivät vaatteita ja kartuttivat Hakin pankkitiliä. Tämä on nyt ollut kertakaikkisen ylenpalttista. Mutta kiitos kaikille. Tavara ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan se, että Hakki on saanut todella huomata, että hän on tärkeä ja pidetty niin monella taholla. Ympärillämme on paljon välittäviä ihmisiä.

Kirjallinen yöpöytä: Stieg Larsson, Pilvilinna joka romahti
Nyt on Stieg Larssonin trilogia luettu, ja olo tuntuu vähän tyhjältä. Noin hienon kokonaisuuden jälkeen menee varmasti kauan, että kohdalle tulee mitään vähänkään vastaavaa. Olen jo vuokrannut ensimmäisestä osasta (Miehet jotka vihaavat naisia) tehdyn dvd:n, ja käynyt elokuvissa katsomassa toisen osan (Tyttö joka leikki tulella) filmatisoinnin Hakin kummitädin kanssa. Viimeisestä osasta tehty leffa tulee teattereihin jo ensi vuoden alussa, ja aiomme mennä katsomaan senkin. Elokuvat eivät ole kirjojen vertaisia, mutta täyttävät tyhjää oloa. Stieg Larssonin trilogia oli upeaa luettavaa viimeiseen kirjaan saakka. Viimeinen kirja sitoi hienosti kaiken tapahtuneen yhteen, ja tuomitsi roistot..