Tukka kuntoon parturissa

Näin 2-vuotissynttärin kynnyksellä päätin laitattaa Hakin hiukset kuntoon oikein parturissa. Minä olen kerran saksinut Hakin tukkaa itse, mutta nyt päätin, että Hakki pääsee oikein parturiin. Ensimmäistä kertaa elämässään. Yritin netistä hakea lapsille soveltuvaa parturia, ja päädyin Tikkkurilassa sijaitsevaan Pinniet-parturi-kampaamoon. Heillä on kampaamotilojen yhteydessä jopa leikkihuone.

Kun työnsin rattaat parturin ovesta sisään, alkoi itku. Paikka näytti Hakista mitä ilmeisimmin oudolta, ja hän aavisteli pahaa.... Minäkin huolestuin, sillä mieleeni tuli väkisinkin ensimmäinen käyntimme hammaslääkärissä suuhygienistillä, missä koko käyntiä säesti valtaisa huuto. Suuhygienisti sai kurkattua suuhun vain siitä syystä, että suu oli karjumisen vuoksi isosti ammollaan, muuten roikuttiin tiukasti kiinni äidissä. Vaikka tämä ei ollutkaan minulta ja Hakilta oikein nappisuoritus, olin silti pettynyt suuhygienistin käytökseen. Nainen pyöritteli silmiään, eikä me saatu edes sitä hammasharjaa, mikä muille on annettu ensimmäisen käynnin yhteydessä. Ja sen silmien pyörittelyn olisi nyt voinut hoitaa edes minulta salassa!

Parturissa minä riisuin Hakin ja siirryimme leikkitilaan. Hakki sai olla sylissäni, kuten hän halusi, ja hänelle näytettiin leluja, jotka eivät kyllä vielä tässä vaiheessa isommin kiinnostaneet. Itku jatkui. Parturi Miia alkoi varovasti kammata Hakin tukkaa ja siirtyi saksiin. Me ei edes yritetty siirtyä oikeaan parturin tuoliin, vaan koko hiustenleikkuu tapahtui leikkitilassa äidin sylissä. Ja kun hiukset oli leikattu, oli itkuisuuskin ohi, ja lelut alkoivat kiinnostaa. Ja katsokaas kuvaa, eikös ole hieno pikkupojan tukka! Takana näkyy Pinnietin leikkitila.

Miia oli hyvin tilanteen tasalla, ja uhkaavasta alusta huolimatta meillä oli onnistunut ja mukava käynti parturissa. On hienoa saada hyvää palvelua, ja tästä kokemuksesta maksoin mielelläni 15 e. Tarrakin tuli kaupan päälle...

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, G niin kuin gangsteri
Sue Graftonin aakkosdekkarit OVAT hyvää luettavaa. Mutta Stieg Larssonin kirjan jälkeen lukukokemus tuntui paikoitellen lattealta, vaikka tätä dekkaria lukiessa tuli jopa naurettua ääneen, mitä tapahtuu kirjojen äärellä aika harvoin. G-aakkosdekkarissa Kinseyn jäljillä on palkkamurhaaja, ja hän joutuu hakemaan itselleen suojelusta toiselta yksityisetsivältä, mikä selittänee kirjan alkuperäisen nimen, G is for Gumshoe. Kumikengistä ei siis ole kyse, vaan sanakirjan mukaan "gumshoe" on salapoliisia tarkoittava slangisana. Kinseyllä siis on itselläänkin tukala tilanne hänen selvittäessään samalla vanhan naisen katoamistapausta.

Tiesitkö muuten, kuinka tekaiset itsellesi kuulosuojaimet korvatulppien puuttuessa? Tunget sukat rintaliivien molempiin kuppeihin, laitat liivit päähäsi asettaen kupit korvien kohdalle, ja sidot nauhat leuan alta kiinni. No, myönnettävä on, että tämä niksi ei toiminut kovin hyvin tässä kirjassakaan... Kirja oli leppoisaa ja hauskaa luettavaa, ja tuntui myös mukavalta, että Kinseyllä oli pientä romanssin tynkääkin. Kinsey Millhonen on kyllä tosi mukava yksityisetsivä.