"Töihin lepäämään" ja kadonnut oma aika

Olin viikon lomalla. Ja Hakki oli poissa hoidosta viidestä arkipäivästä neljä päivää, sillä yhtenä päivänä halusin ihan itsekseni Kirjamessuille, ja Hakilla oli ryhmiksessään tuolloin muskari. Oli toki mukavaa olla Hakin kanssa kotona. Mutta kun ajattelen sitä elokuista töiden aloitusta, niin enpä olisi silloin uskonut, että koskaan kuvittelisin meneväni "töihin lepäämään". Nyt tällainen ajatus kieltämättä livahti hetkittäin mieleen.

Paljon on tietenkin muuttunut sitten elokuun. Tuolloin Hakilla ei vielä ollut uhmaikä päällä siinä mittakaavassa kuin nyt. Tällä hetkellä yksi rukkasen pukeminen voi muodostua hermoja raastavaksi tahtojen taisteluksi, ja pahimmillaan voi kestää puoli tuntia, ennen kuin Hakki on ulkoiluvarustuksessa. Elokuussa oli myös vielä kesäiset kelit, lomaviikolla oli märkää ja sateista, mikä tarkoitti aina ulos lähtiessä melkoista arsenaalia vaatteita. Ensin lämpimästi päälle, ja sitten vielä suojavarustus - hohhoijaa... Hakilla sattui myös lomaviikolla olemaan vatsa löysällä, ja nuhassakin (joka kuulemani mukaan kestää syksystä kevääseen...) oli tulviva vaihe. Huuhtelin siis kakkavaippoja ja pyyhin räkää ikään kuin lomalaisen ekstra bonus -tahdilla. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä oli myös poissa kuvioista useamman päivän, ja näin ollen Neiti Koiran ulkoilutarpeet olivat yksistään minun kontollani. Hetkittäin tuntui, että nyt katkeaa kamelin selkä. Lomailu voi olla rankkaa!

Paluu "töihin lepäämään" ei sekään ollut niin auvoista. Työpaikallani on todella paha syksy meneillään, ja loma kostautui saman tien. Minä "kaukaa viisana" jätin tälle syksylle kolme viikkoa lomaa, ja ne on pidettävä vuoden loppuun mennessä tai menetän lomapäiväni, joten lisää lomailua on kyllä luvassa..! Pitää vain selvitä myös töistä.

Oma aikakin on kummallisesti kadonnut. Minulla on ollut tapana iltaisin Hakin nukahdettua lukea kirjaa, päivittää blogia, kirjoitella sähköpostia - tämä on nyt jäänyt Hänen Aurinkoisen Korkeutensa nukkumiskäytäntöjen vuoksi. Hakki nukahtaa isoon sänkyyn, oma sänky on täysin turha kaluste. Ja kun laittaudumme yhdessä nukkumaan, käy minulle köpelösti: minäkin nukahdan. En yksinkertaisesti jaksa nousta enää viettämään kaivattua omaa aikaa, vaan siirryn unten maille Hakin vanavedessä. Herään yleensä aikaisin, koska pyrin menemään seitsemäksi töihin, joten kait nämä aamut sitten painavat, mutta tylsä käytäntö tämä kyllä on! Joskus olen varastanut työpaikalla rauhallisia hetkiä blogille tai sähköposteille, mutta nyt työmäärä ei ole antanut siihenkään myöten. Olen jumissa.

Nyt kirjoitan tätä viikko sitten aloittamaani postausta kello kolme yöllä. Heräsin saamatta unta, ja päätin kirjoittaa jutun loppuun, johon olinkin ehtinyt hahmotella vain otsikon ja liittää kuvat Hakin haravoinnista. Hakki teki nimittäin isänsä kanssa pihatöitä, ja oli suureksi avuksi..?

Taidan palata nyt nukkumaan kääntyilevän Hakin viereen. Hakki on lämpöinen ja tuhisee, maailmassa taitaa siis olla kaikki hyvin. Ja omaa aikaakin löytyi! ;o)