Huonoa käytöstä

Kun menin perjantaina hakemaan Hakkia hoidosta, näin hänen käyttäytyvän erittäin ikävästi: Hakki TÖNI pihalla tyttöä, joka työnsi taaperokärryä. Kun ihmettelin käytöstä ääneen, kanteli eräs toinen tyttö Hakin ryhmästä, että Hakkia joudutaan nykyään usein kieltämään juuri tönimisen johdosta. Hän myös kaataa usein ryhmän nuorimman, pienen hädin tuskin 1-vuotiaan tytön, joka arkana ja herkkänä jää tämän jälkeen parkumaan lattialle. Kiva, kiva. Ei tosiaan enää pelkkää suitsutusta kuulu tuolta päivähoidon suunnalta!

Keskustelimme hoitajan kanssa asiasta. Kotona tönimistä ei esiinny, tai toisaalta, ehkä siihen ei ole osannut kiinnittää huomiota, koska aikuiselle Hakin töniminen ei ole mitään. Läpsimistä oli yhteen aikaan hyvinkin paljon, mutta se on nyt vähentynyt ja siitä kiellämmekin aina. Sovimme, että tahoillamme seuraamme tilannetta ja puutumme aina heti asiaan. Toivon mukaan kyseessä on jokin ohimenevä vaihe.

Myös ruokapöydässä Hakki on esittänyt temppujaan. Välipalalla hän olisi halunnut aloittaa suoraan jäätelöstä ja luumuista syömättä ensin leipää. Kun tähän ei oltu suostuttu, oli armas kiltti lapseni paiskannut lautasen lattiaan. Tämän jälkeen hän oli joutunut jäähylle, ja sieltä palattua oli oikea marssijärjestys välipalan nauttimisessa sopinut Hakillekin...

Siirtymistä ulkoa sisälle oli kerran protestoitu heittäytymällä veltoksi, ja Hakki on myös osannut olla pikku häirikkö, kun muita lapsia on tuotu hoitoon. Hänet oli jouduttu istuttamaan syöttötuoliin, että keskustelu toisen lapsen vanhemman kanssa oli luonnistunut. Minulle on sanottukin, että kyllä Hakin kanssa välillä on vähän tekemistä... Kuherruskuukausi päivähoidon kanssa on siis ohi. Mutta edelleen voin sanoa, että olen erinomaisen tyytyväinen hoitopaikkaan. Siellä oikeasti ehditään puuttua näihin valitettaviin temppuiluihin, ja kyllä Hakista hoidossa kovasti tykätään. Hän nyt vain on vähän.. kerkeeväinen?

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, F niin kuin Fowler
Olen edennyt aakkosdekkareissa jo F:ään. Yksityisetsivä Kinsey Millhone joutuu tässä kirjassa selvittelemään kalifornialaisessa pikku kaupungissa kaksikymmentä vuotta sitten tapahtunutta murhaa. Tuomittiinko oikea henkilö? Pienen yhteisön salaisuuksia kaivetaan esiin, ja Kinsey selvittää tapauksen. Lukija saa nauttia hienosta dekkarista!

Tämän kirjan lukemiseen liittyy hauska yksityiskohta hyvästä palvelusta. Olin menossa kokoukseen ja söin sitä ennen lounasta Eerikin Pippurissa. Yksin syödessä on mukava lukea samalla, mutta tämä pokkarimallinen dekkari ei oikein tahtonut pysyä auki. Tarjoilija oli mitä ilmeisimmin tarkkaillut vaikeaa tilannetta ja kiikutti paikalle ylimääräisen veitsen saatesanoilla, että "Laita tämä kirjan päälle, pysyy paremmin auki". Toimi hyvin!