Viime kesänä tuli käytyä Bengtskärin majakalla, ja siellä minua puraisi jonkinmoinen "majakkakärpänen". Haluaisin käydä mahdollisimman monessa. Minähän pidän torneista, joten majakat vetoavat siksikin, mutta myös meri ja luonnonvoimat tuntuvat läheisiltä karuilla majakkasaarilla. Sisämaan kasvatille meri on kiehtova suuruus. Tänä vuonna kesälomaan mahdutettiin käynti Söderskärissä.
Laivamatkamme majakalle alkoi Vuosaaren Hiekkajaalanrannasta, ja kesti 1,5 tuntia. Saman verran aikaa oli varattu perillä oloon. Majakkaan tutustujia oli niin paljon, että sisään mentiin kolmessa eri ryhmässä. Hakki ja isänsä olivat ensimmäisessä ryhmässä, minä viimeisessä - Pampula siirtyi vain välillä huoltajalta toiselle, häntä ei otettu mukaan torniin.
Oli se taas vaan hienoa katsella merta ja majakkasaarta majakasta käsin. Haaveissa on edelleen, että joskus voisin yöpyä majakassa (on mahdollista myös Söderskärissä) ja että saisi ihan rauhassa istuskella kalliolla ja katsella merta. Se ei tällaisillä isojen ryhmien käynneillä oikein onnistu. Ja eipä kyllä lasten kanssa yleensäkään. Majakkasaarella saa olla lasten kanssa tarkkana, joskaan ei se mielestäni nyt mikään erityisen vaarallinen paikka ole.
Söderskäristä tykkäävät myös monet linnut, ja nyt heinäkuussa oli lintujen pesinnän vuoksi meno viereiselle kalliosaarelle kielletty. Sinne olisi päässyt riippusiltaa pitkin. Elokuussa kalliosaaren rauhoitus on ohi. Puoliväliin siltaa sai nytkin kävellä, ja kävin toki kokeilemassa. Hakki olisi kauheasti halunnut mukaan, mutta se oli pakko häneltä evätä. Riippusillan kaidenarut olivat neljävuotiaalle vielä turhan korkealla.
Hyvinhän se reissu meni. Kukaan ei ollut merisairas, toisin taisi olla Bengtskärissä... Kotona olen jo selannut majakkakirjaani ja miettinyt, mikä majakka olisi seuraava..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti