Olen nyt lomalla. Minun piti aloittaa lomani jo viikkoa aikaisemmin, mutta pyynnöstäni onnistui loman siirto viikolla eteenpäin. Avokki vastaavasti aikaisti lomaansa viikolla, jotta lastenhoito järjestyi. On omituinen tunne, kun ei oikeastaan halua jäädä lomalle. Minulta puuttui lomamieli.
Lomamielen puuttumiseen oli syynsä. Nyt on ollut liikaa kaikkea ikävää, ja lomailu ei välttämättä auta kehää kiertäviä ajatuksia pysähtymään. Töissä sen sijaan on pakko ajatella muutakin. Kotona lapset pitävät toki kiireisenä, mutta ehkä kaikki ikävä on heijastunut lapsiinkin, kun käytöksessä on ollut viime aikoina runsaasti toivomisen varaa. Huutoa, karjumista, kirkumista, kohellusta, uhittelua, öykkäröintiä.. ja minun roolini täyttää kurinpito, ja välillä on sitten jo huono omatunto, kun on itsekin joutunut toteamaan olevansa tosi huono äiti.
Loman ensimmäinen käyntikohde oli muuten Eläinmuseo. Siellä on meneillään Afrikka-aiheinen näyttely, joka oli ihan hauska, mutta museon perusnäyttelyt luista, elämän synnystä ja Suomen luonnosta olivat kyllä vieläkin hienompia. Eläinmuseo oli ihan yllättävänkin mukava käyntikohde, jonne on tarkoitus mennä vielä uudestaankin. Alta löytyvät kuvat on otettu museosta.
Kirjallinen yöpöytä
Harri Nykänen, Ariel
Vaikka en pidäkään isommin terroristitarinoista saatikka poliittisista koukeroista, joita Harri Nykäsen Ariel-dekkari myös sivuaa, pidin kuitenkin hänen päähenkilöstään komisario Ariel Kafkasta. Ariel on sympaattinen juutalainen poliisi, jonka työskentelystä ilolla lukee. Kirja oli erittäin hyvin kirjoitettu, ja sisälsi ajatuksia, joita mielellään lainaa. Kirja sijoittui Helsinkiin, mikä lisäsi tuttuuden kautta kiinnostavuutta. Tämä dekkari toimi, vaikka aihepiiri olikin välillä turhan suurellinen.Lainaus kirjan Ariel Kafkan ajatuksista:
"Olin sitä mieltä, että maailma ei ollut vielä tarpeeks valmis kilttejä ihmisiä varten. Kiltti ihminen ei puuttunut vaimoaan ja lapsiaan pahoinpitelevän naapurin tekemisiin, kiltti valtionpäämies ei hyökännyt naapurimaahan, vaikka sen diktaattori olisi teurastanut miljoonia kansalaisiaan. Kiltin ihmisen perusluontoon kuului hankaluuksien välttely. Siksi hän antoi ikävien asioiden mieluummin olla kuin puuttui niihin."
Annakaisa Iivari, Juhannus italialaiseen tapaan
Ulkoasullaan ja takakansitekstillään houkutellut kirja "Juhannus italaiseen tapaan" alkoi niin tympeästi, että harkitsin jo kirjan lukemisen lopettamista heti alkulehtien jälkeen. Päähenkilö vaikutti todella ärsyttävältä, ja epäilytti, tunteeko kirjoittajakaan tätä kohtaan sympatiaa vai onko kyse silkasta ironiasta. Ja sen tyyppinen kirja ei välttämättä ole minua varten. Myös kirjan rakenne oli omituinen, periaatteessa päähenkilö on kertoja ja kirja näin ollen minä-muodossa, mutta toisaalta siinä on pitkiä toisten henkilöiden vuorosanoja ja sen tyyppisiä kuvauksia, jotka eivät täysin rakenteeseen sovi. Mutta; kun jatkoin kirjaa pitemmälle, kirjan rakenne tuli tutuksi ja näin myös toimivammaksi ja päähenkilökin muuttui moniulotteisemmaksi. Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että pidin kirjasta paljon. Espoolainen naapurusto vuokrasi talon ja lomaili siellä kaksi viikkoa. Se oli kirjan pääjuoni, ja yllättävän paljon kaikki sitten sisälsikin!Ja sitten lomailevaa virkamiestä suuresti huvittanut lainaus kirjasta (kirjailijakin on muuten virkamies):
"- Arton täytyy olla hullu, kuiskasin Karitalle. - Mies kihnuttaa vuodesta toiseen vaivaisella valtion liksallaan, istuu pikkuruisessa toimistohuoneesssaan virastotalossa kaiket päivät ja käyttää lomansakin jonninjoutavien spekulointien tavaamiseen."
2 kommenttia:
Joo joskus töissä voi olla kivempi olla kuin lomalla. Musta oli ihana jäädä lomalle, mutta yhden asiakkaan kunto jäi huolestuttamaan ja mietityttämään, että miten hän pärjää yksinään. Mutta - Tukholma is wäiting for us!!
Joo joskus töissä voi olla kivempi olla kuin lomalla. Musta oli ihana jäädä lomalle, mutta yhden asiakkaan kunto jäi huolestuttamaan ja mietityttämään, että miten hän pärjää yksinään. Mutta - Tukholma is wäiting for us!!
Lähetä kommentti